Kiitos kaikille onnitteluista! :) Ihmiset kyllä reagoi noihin Cytoteceihin ihan yksilöllisesti, mulla toka murunen napsautti lapsivedet ja aloitti supistukset. Supistuskivuilla en ketään pelottele, koska ne, samoin kuin reagointi lääkkeisiin on ihan yksilöllistä, mutta mun koko aika rankankin synnytyskokemuksen voi käydä lukemassa tuolta tarinoista, kunhan sen tässä yön aikana kirjoitan.
Sairaalassa ollaan siis toipumassa, ollaan viihdytty perhehuoneessa ja henkilökunta on ihanaa. Vauva asuu rinnoilla ja on unelias kaveri vielä. Tosin kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja kovalla intensiteetillä ilmoittaa, kun jokin menee pieleen. Mies on hurjan hyvä isä jo nyt ja auttaa mua sektiosta toipumisen kanssa. Tosin pari ajattelematonta asiaa on sanonut ja ei aina ihan tajua, mikä voi mennä tunteisiin vasta synnyttäneellä. Mut nyt kun mies ja vauva tuossa molemmat tuhisee, niin on ne vaan niin ihania ja rakkaita ja täydellisiä. :) :D