Kävin aamulla pitkästä aikaa vähän pidemmällä kävelyllä - tai no, lyhyitähän nuo kaikki nykyään ovat, mutta suhteessa pidempi - ja tuli mieleen, että onpa
outo jakso tää viimeinen kuukausi. Tavallaan laskettuun aikaan on vielä tovi, koko äitiysloman ensimmäinen kuukausi, mutta tavallaan se on ihan oven takana
Huomasin eilen mahdollisia kotiutumisvaatteita seuloessa ja pesiessä, että eihän mulla ollut yksiäkään housuja sille lapselle... Tällasia asioita tulee koko ajan eteen. Että jotain (käsittääkseni) oleellista puuttuu. Sitte tulee ensin paniikki, että sehän on haettava niin kauan kuin on vielä jaloillaan - kunnes muistan, että kuukausi laskettuun aikaan, pitäisköhän rauhottua.
Kropankin puolesta on hassu väliinputoamisolo: ei vielä umpiraihnainen ja täysin kävelykyvytön, mutta ei kyllä mikään ketteräkään. (Viikonloppuinen relaksiinihormonista johtunut kaatuminen ei sekään lisännyt luottamusta toimintakykyyn hitaillakaan nopeuksilla, vaikka tiedän/uskon muuten olevani vielä ihan ok.)
Eli ei oikein osaa sanoa mihin kaikkeen pystyy ja mihin ei, mikä tekee tapaamisten ja tekemisten sopimisesta jotenkin epävarman olosta. Ehkä tää olis helpompaa, jos olis entuudestaan kokemusta, eli saattaa mennä kaikki newbie-osaston piikkiin :)