Toukokuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja odecca
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Muuten täydellinen, terve lapsi ja kasvaa hyvin mutta sydänvika on niin paha ettei tule oman sydämen varassa elämään yhtään kohdun ulkopuolella. Sydän oli ok vielä rakenneultrassa, sitten se on vaan lopettanut kehittymästä normaalisti.


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Otan osaa MamaBird4, ei oo oikein sanoja, mutta ei ne sanat nyt taida auttaakaan. Voimia teidän perheelle!


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Ihan sanaton. Ei kai tähän paljoa voikaan sanoa, mutta voimaa toivotan minäkin. Ja tarjoan kuulevaa korvaa (no, silmäparia, kun nyt netissä ollaan).

En halua olla tahditon ja ymmärrän hyvin, ettei MamaBird jaksa tai halua kommentoida, mutta ehkä odecca osaisi vastata: miten nämä rakenneultran jälkeiset yleensä tulevat ilmi? Suru ja huoli on tietysti ihan sama, sai tiedon sitten ennen synnytystä tai heti sen jälkeen.

Mistään ei ole takeita. Odotin raskauden raskauden kaksi ensimmäistä kolmannesta aktiivisesti huonoja uutisia, nyt olen juuri ja juuri saanut kasattua ja hoidettua välttämättömimmät asiat valmiiksi. Ja silti täytyisi pitää mielessä, että mitä vain voi tapahtua.

Toivottavasti saat MamaBird tukea (siis tämän verkkotuen lisäksi). Askel kerrallaan, niin etenee elämä.
 
Aivan kamalaa! :O Paljon voimia! Mullakin kaverille käynyt saman tyylisesti, mutta poikkeavuus huomattu jo rakenne ultrassa, joten synnytti paljon pienemmän vauvan kuin sinä nyt. Kaverin tilannetta seuranneena (on siis todella läheinen ystävä), tilanne oli kyllä aivan kamala, mutta jotenkin aivan ihmeellisesti kaikesta kamalastakin selviää! Heilläkin oli ennestään lapsi, joka vietti sitten sen yön mummulassa, kun kaverini oli miehensä kanssa sairaalassa.

Ja minullekaan ei ole ns kunnon ultraa tehty enää rakenneultran jälkeen, niin todella pelottavaa ajatella, että mitä tahansa voi olla pielessä pienellä ja itse ei tiedä siitä mitään. Mutta kaikkeahan voi sattua myös terveille vauvoille. Puhumattakaan tuollaisesta vauhti taaperosta, joka meidän perhettä jo täällä ilahduttaa. Voisikin sulkea tuon muksun kuplaan tai taikka ees teipata kuplamuoviin, niin olisi vähän rauhallisempi olo. Kai se on tämä äitiys, joka tuo mukanaan paljon rakkautta, mutta myös huolta.

Vielä tuohon flunssa keskusteluun, otin tänä vuonna influenssa rokotteen. Muistaakseni jonkun pienen flunssan sairastin talvella, mutta nyt kun meidän perhe sairasti (mummuja ja pappoja myöten), niin minä olin ainut jolle ei noussut kuume ja muutenkin selvisin parilla aivastuksella ja kurkkukipuisella yöllä! En olisi koskaan uskonut, että rokotteesta olisi voinut olla näin paljon hyötyä, mutta nyt olin kyllä tosi tyytyväinen rokote päätökseeni. :)
 
Kyfi, niillä oli ilmeisesti kasvussa todettu jotain häikkää ja sitä myöten ylimääräsiin ultriin äippäpolille ja siellä sit huomattu.
 
Oikein iso rutistus sulle Mamabird!
sanattomaksi vetää..
Sait kohdalle sen arvan, jota kukaan ei usko ikinä saavansa!
Juurikin näistä syistä itsekin halusin jättää tarkat ultrat käymättä- ei elämässä ole takuita missään vaiheessa.

Toivottavasti kykenet kuitenkin painamaan muistiin nämä hetket mitä sulla vielä vauvan kanssa on-kun pienen elämä on vaan sinussa kiinni.
kyllä ihmisen elämä on niin ihmeellinen ja ainutlaatuinen, toisilla vaan hurjan lyhyt. Yhden lapsen masusta hautaan saattaneena (vaikka paljon aiemmilla viikoilla) pidän nyt sitä raskausaikaa erittäin merkittävänä, se opetti elämästä paljon, jätti hurjasti tuskaa,mutta myös rakkautta. että jotain voi rakastaa niin paljon koskaan silmillä tuntemattaan. osaksi perhettä se tulee, ulkopuolisille vaan täysin tuntemattomaksi - omat lapset varmasti kuitenkin jakaa sen muiston aikanaan- eikös sulla mies ollut poissa kuvioista?

toivon sulle erittäin paljon rakkautta ja voimaa kohdata se lopullinen syntymä/kuolema
 
voi mamabird :sad001 ihan kauheaa.olen aivan äärettömän pahoillani puolestasi.hurjan paljon voimia raskaimpaan tilanteeseen,minkä äiti voi kohdata.:sad001
 
Voimia MamaBird! :Heartred Tuollaiset on niitä uutisia, joita kukaan ei varmasti odota saavansa, ei varsinkaan enää näin myöhäisessä vaiheessa. Elämä tuntuu joskus niin julmalta.

Pistää ihan miettimään kuinka huolettomasti sitä meni itse viime viikolla sydänkontrolliin, ja samalla huolettomuudella sitä oli menossa sinne huomennakin. Vaikka mikään ei todellakaan ole varmaa tässä elämässä.
 
Voi ei Mamabird! Oon todella pahoillani, paljon voimia vaikean ja raskaan tilanteen kanssa.. Muuta en oikein osaa sanoa, eikä tähän sanoja taida ollakaan :(


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Vau, onneksi olkoon Gemini! :) Varmaan helpotus, kun on kaikki ohi!

Mullakin on enää vain viikko jäljellä! Ja muuten on itse asiassa helppo viikko, ainoastaan tuo pirun essee pitäisi saada tehtyä (jos kirjoitustahti on hyvä, voisi onnistua parissa-kolmessa päivässä eli ehkä jopa tänä viikonloppuna), ja sitten on muutamia harjoituksia ja pari seminaaria ja siinäpä se.

Tänään olin esittelykierroksella leikkaussalissa ja esittelevä lääkäri komensi mut tuolille istumaan kesken kierroksen.:smiley-ashamed008 Ei siis ollut huonoa oloa tai mitään, mutta maha on jo melkoinen, niin näytän varmaan siltä kuin laskettu päivä olisi jo tyyliin mennyt ohi. Muutenkin aika herkästi tarjotaan tuoleja ja istumapaikkaa nykyään kaikissa ryhmätöissä.

Ja ymmärrän kyllä, että ihan syystä tässä vaiheessa yleensä ollaan jo tai jäädään äitiyslomalle (tai mäkin itse asiassa taidan jo virallisesti olla, en ole ihan varma). On kyllä hyvin vaikea enää keskittyä muuhun kuin tulevaan synnytykseen ja loppuodotukseen.
 
Kiitos Annisla :)
Pakko kyllä sanoa, että itku pääsi, kun tajusin että kaiken oon nyt omalta osaltani tehnyt.
Tämä stressi on ollut ihan älytön näiden kolmen viikon aikana.
Nyt voin vihdoinkin nautiskella rauhassa raskaudesta ja keskittyä mun tyttöön :Heartred
Ja nyt voin alkaa miettimään sitä sairaalakassiakin!:grin
Mulla alkaisi ensi viikon lopulla virallisesti äitiysloma, pienen varaslähdön nyt onnekseni sain.
Ja nyt vaan tsemppaat säkin, kun viimeisillä metreillä olet! :gen014
Onko se esseen aihe edes mielenkiintoinen? :p
 
jeeeeeeee!!hieno homma Gemini!! :smiley-bounce016 upeesti rutistettu :)


mä oon tässä vähän hemmotellu itteeni; eilen värjäsin hiukset,tänään laittelin kynnet ja lauantaina kampaajalle leikkaan tää rölli. :) ja herkkuja on myös kulunu...koska mä oon sen ansainnu.

gradustakin oli tullu jo arvio ja pisteet; heti kun vaan saan kokonaismerkinnän rekisteriin niin voin hakea papereita :)


annislalle tsemppiä loppurutistukseen!
 
Kiitos Heidi79!

Ja sä todellakin olet ansainnut! :wink

Itselläni on nyt vähän orpo olo, kun ei tarvitsekaan pistää heti kello 6 päätä kirjan väliin :grin
 
joo tiän tunteen :grin ei sitä heti tajua,ettei tarvi enää opinnoilla itteensä ressata.

just kun kirosin,ettei oo mitään juhlia,niin olishan meillä si valmistujaisjuhla yliopistolla kuitenkin.tässä ny tuskailen ilmottautuako vai eikö...laskettu aika 5.6. ja juhla olis 13.6...eli jos olis 8päivää yliaikanen tai vauva ees vaik viikon ikänen niin pääsis,mut jos ollaan just synnärillä tai kotiuduttu sieltä niin ei si.äh.mää haluun bileet! :grin ja omat pileet enkä mitään sivulausemainintaa nimiäisten yhteydessä. t:heidi 5v
 
No ilman muuta pitää juhlia kun kerran aihetta on! ...siis jos fiilikset on semmoiset ja tilanne sallii. Leimaannun varmaan nyt joksikin rappioäidiksi, mutta mulla kyllä pyörii mielessä aurinkoiset kesäyöt ja sangriasankko tyttöporukalla... ja lavatanssit! Tietenkin on eri asia, jos vauva tarvii paljon huomiota tai muuta ja on ilman muuta etusijalla kaikessa, mutta en ole silti ajatellut muurautua kotiin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Muullekin perheelle on ihan virkistävää olla täällä välillä hetkonen ilman minua.
 
Mä kanssa jo odottelen ihan lämmintä kesäiltaa kotiterassilla valkkarin kera. Ainakin esikoisen kanssa eka kesä meni kotosalla, mutta viime vuonna pääsi jo useamman kerran tyttöporukalla liikkeelle. Eli nyt tyydyn haaveilemaan tuosta takapihasta ja viinistä omassa rauhassa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top