Toukokuun toimintaa ja tohinaa

Määhän soitin ihan ekana neuvolaan tuon työterveyshässäkän jälkeen, sille omalle th:lle. Joka kertoi että seuraava aika on vasta 23 päivä! :/ joten en pääse sitäkää kautta.
Pittää nyt vaan perjantaina mennä odotteleen sinne lääkärinvastaanotolle terveyskeskukseen. Toivotaan että kun kyseessä on perjantai, niin siellä ei ois niin hirveänä porukkaa.

En oo tukivyötä hommannu, ku töitä ei tosiaa oo enää jokatapauksessa ku 3 vk, eikä mulla oo aiemmi juurikaa ollu selkävaivoja, ja niitä ei tosiaa kotona oo ollenkaan. Ainoastaan töissä, kun on niin ykstoikkoista paikallaan oloa. Ja ku on niin vähän tunteja, nii en oo oikein senkää takia viittiny laittaa rahojani tukivöihin.
Mulla on kyllä syvät lihakset hyvässä kunnossa, raskautta edeltäneen saliharjoituksen vuoksi, ja nyt raskaanaki oon niitä yrittäny pitää kunnossa. Mutta ei se oikein auta tuohon huonoon työergonomiaan. :/
 
Oiiii, onnea Klementiini!!! Hurjaa että jonkun meidän vauva on jo maailmassa :love7 toivottavasti pikkumies vahvistuu nopeasti! Vaikka itsellä toinen jo tulossa niin meinaa silti olla vaikea uskoa että pian sitä saa ihan oikean oman pienen ihmisen syliinsä <3

Meillä taitaa esikoinen jotenki jo valmistautua tulevaan, on ollu ihmeen hellyydenkipeä ja haluis vaan olla kotona äitin kanssa(todella omituista käytöstä tuolle). Kai siellä pienessä päässä jotain ruksuttaa kun puhun paljon vauvasta ja poika käy välillä pusimassa mahaa yms... Itellä suurimmat jännityksen aiheet onkin se, kuinka poika suhtautuu vauvaan ja kuinka saadaan hoitokuviot järkättyä kun on jakaantumisen aika o_O

Pikkasen alkanu kans jänskättään täs ny nää viimiset työpäivät, jotain 13 päivää jäljellä enää! Mutta viime viikosta asti on tehny oikeesti tiukkaa töissä. Ei yksinkertasesti meinaa kunto riittää enää, ykskin päivä porasin vaan ku olin päässy kotiin, silkasta väsymyksestä... Harjotussuppareita ja kipuja on entiseen tapaan mutta kun viime lekurissakin oli niistä huolimatta kaikki ihan ok tuolla kohdunsuulla niin kai täs pitäis vaan purra hammasta ja sinnitellä... Ristiriitasta kun haluisin ihan olla töis loppuun asti ja tiedän et sinne tulee ikävä sit kun jää kotiin...Huoh...
 
Onnittelut Klementiinille pojasta :)

Itsellä on ihan kalaman väsymys koko ajan :/ Jos saisin päättää niin nukkusin vaan! Ei tee yhtään tiukkaa mennä illalla nukkumaan vaikka olisin onnistunut nukkumaan päiväunetkin.

Minäkin vähän jännitän mitenkä isompi suhtautuu sitten kun vauva tulee oikeesti kotiin. Tällä hetkellä ainakin ihan positiivisin mielin odottaa vauvan syntymistä. Oon vaan miettinyt että onko varmasti käsittänyt että vauva oikeesti muuttaa meille pysyvästi asumaan kun on syntynyt :) Yksi päivä kuitenkin sano että tämä on vauvan koti ja huutelee välillä mahan läpi "huhuu vauva" :D Sen on kuitenkin tehnyt selväksi ettei vauva saa ottaa traktoria tai rekkaa mutta niiden kyytiin saa laittaa lunta/hiekkaa :)

Tänään myös aamu kiireessä kaaduin pihalla mutta sain kuitenkin otettua käsillä vastaan ja tulin toinen kylki edellä maahan.
 
Tuo tukivyö ei itseasiassa maksa edes hirveesti. Mä ostin Carriwellin raskaustukivyön ja on vain sellainen alusvaatekangasta oleva tuubi. Maksoi 20e. Mulla tuo selkäkipu tuli istumatyössä joskus viikolla 28, mutta onneks kesti vain viikon verran ja loppui siihen. Varmaan kroppa tottui painopistemuutokseen tai sitten sitä oppi jotenkin säästämään selkäänsä? Tiiäppä tuota. Joka tapauksessa on kyllä kurjaa olla töissä, jos selkä oikein kipeytyy.

Skallolle jaksamista. Tunnistan kyllä hyvin itseni tuosta sun kirjoituksesta. Ilman suppareitakin ja muutoksia kohdunsuulla olisi varmasti ollut jo raskasta töissä. Portaitten kiipeäminenkin sai puuskuttamaan ja iltaisin olin kans niin väsynyt, että välillä olin oikein itkupilli. Silti olisin halunnut olla loppuun asti töissä, koska mahtavaa työporukkaa on jo muutaman päivän jälkeen vähän ikävä ja aika menee hitaasti.

Mulla oma työmoraali ei millään meinannu antaa periksi ja joka kerta on ollu yhtä inhottavaa mennä hakemaan sairaslomaa, vaikka oikeasti onkin ollut kipeä. Sen jälkeen miettii, että no oisinko nyt vielä voinu olla töissä. Saati sitten olisinko koskaan saanut sairaslomaa itse pyydettyä, ellei sitä tässäkin tapauksessa olisi määrätty.

Tsemppiä mammat jaksamiseen töissä ja jos tuntuu ettei jaksa, niin sitten pitää jäädä kotiin. :)
 
Oiiiii että, mitä uutisia täällä olikaan!! <3 Onnea tuhannesti Klementiinille ja koko perheelle pikkuisesta prinssistä!:') Niin tuli onnen kyyneleet täällä silmään, kun vaan ajatteleekin, että tästä näitä sitten pikku hiljaa alkaa tulla, vauva uutisia meidän heinäkuistenkin keskeltä ja jossain vaiheessa sen omankin poitsun saa viimein syliinsä! Nyt vaan pojalle sinne kovasti kasvutuulia, pidetään peukkuja, että vahvistuu nopeasti ja tehohoidon tarve ei olisi pitkä! <3
 
Onnea Klementiini! Meidänhän täytyykin jossain vaiheessa jo laittaa sitten uusi, Syntyneet-ketju pystyyn,kun näitä alkaa jo putkahdella. :) Toivottavasti poitsu kasvaa nopeasti ja pääsette jo piakkoin kotiin.
 
JesJesJesJes, rasituskielto päättyi eilen, pääsin töihin ja lähdin kokeilemaan vaihtoehtourheilua salille, crossingille ja lenkkeilylle (<- ei pysty enää kun supistaa keskimäärin viiden minuutin välein). Tilasin jo sairaslomalla itselleni siis uuden karhean raskausajan uimapuvun. Perusmusta, halterneck tyyliä ja oli sen mallitytön päällä oikein kaunis. Sanotaanko nyt näin että ei se miun päällä ole ihan yhtä hemaseva, mutta peittää ainakin kriittiset paikat ja onneksi siellä hallissa ollaan kaulaa myören altaassa :) Supisteluilta vältyin melkein kokonaan (2 sellasta perus "vatta menee kiveksi" 45min aikana), joten tästä on hyvä jatkaa.

Onhan se sellasta lillimistä, kilsan uintiin meni se 45min, mutta mä ajattelin että aivan sama, tuleepahan tuota jotain edes tehtyä ja loppuviimein, jos siitä hyötyy ropan lisäksi mielikin, niin sama vaikka istuisin koko ajan porealtaassa mummojen kanssa!!!

Ts. suosittelen ainakin kokeilemaan jos muillakin alkaa olemaan kremppaa jonka vuoksi muutoin alkaa urheilut olemaan urheiltu tältä keväältä.

Mahtavaa HelaTorstaita!
 
Hui miten kulki ihan kylmät väreet pitkin selkää kun luin Klementiinin tekstin! Onnea hurjasti pienestä prinssistä! Pidetään peukut pystyssä että poju kasvaa nopeasti ja kaikki menee hyvin. :love017

Niin se aika vaan huristaa mennä hurjaa vauhtia ja pian jo saamme pikkuiset syliimme!

Mistä ostit Pippinen tuon raskaustukivyön? Itsellä kanssa selkä alkanut temppuilla jos kävelee yhtään pidempää lenkkiä.
 
Onnea pienestä poitsusta! :) Nyt on parempi jatkaa kasvua täl puolella. Voimia ja vauvan tuoksuisia hetkiä tästä eteenpäin!! :) Kylmät väreet meni kans ja nieleskellä sai. ♥

Täällä lepoa ja lepoa. Mies kotosalla ja tuntuu olevan vähän poikki kun oon ns. Poissa pelistä. Herkkä suuttumaan ja ärähtämään jos jotakin puuhaan tai pyydän. Helposti ottaa jotkut pyynnöt/juttelut arvosteluna.. Onneksi lasten kanssa touhuaa ja tässähän vaikuttaa töistä kotiin kantautuva stressi ja kaikki.. tuntuu ettei ajatukset ole siellä missä ite on. :(
Noh yritän olla hiljaa ja levossa..

Supistukset pysyneet poissa ja uskaltaa jo huokaista. :) sairaalakassin pakkasin jo kotiintulovaatteet ja viltit kaukaloon josvielä lappu mitä muuta tuoda kotiin hakiessa. :) onpahan tavaraa jos tämä nyt taas ilmoittelee ennen aikojaan!

Helatorstaita mammoille! Hyviä vointeja ja nauttikaa! :)
 
Onnea kovasti Klementtiinin perheelle pienestä pojasta. <3 Siitä se pikkuinen kasvaa ja voimistuu päivä päivältä. :)
 
Oih.. Ihanaa, paljon onnea Kelementiini! <3 tääl ois aika äitipolille viikon päästä jossa ktotaa et mikä vauvelin tilanne nyt kasvun osalta oikein on, kasvaako vaiko ei. Vähän jänskättää, mut aika näyttää. Toivon kuitenki hirmusti tietty et kaikki olis hyvin. Aivan kauhiasti se ainakin myllää ja potkii. :) töitä olis jäljellä enää 3 päivää ja sit se olis siinä! Jeeee! :D
 
Onnea ONNEA Klementiini!!! Toivottavasti pikkuisella on kaikki edelleen hyvin ja voimistuu normaalisti.

Nyt alkaa ehkä tajuta, että synnytyshän taitaa oikeesti olla aika lähellä... pitäisi siis ehkä laitella kotia valmiiksi. Ei vaan ole pesänrakennusvietti vielä(KÄÄN!!!) noussu.
Meillä on nyt mies ollut viikon savuton ja kiristää kuulemma melko kohtuuttomasti ja onhan se parisuhteen hyvinvointiinkin vaikuttanu. Ite pitää jaksaa tukee ja ymmärtää, mut kun nyt sitä samaa kaipais itsellekkin :sad010
Neuvola on vasta parin viikon päästä, mutta kai Pikku-Mursulla hyvin pyyhkii, potkii ja riehuu ainakin edelleen todella reippaasti joka päivä, joten eipä sikäli huoleta. Kaveri kertoi pelänneensä synnytystä todella paljon, mutta nyt puolivuotiaan vaavin äitinä suositteli kokemusta lämpimästi. Oli miettiny sektiota, mutta synnyttäny kuitenkin alateitse ja onnellinen päätöksestään, se helpotti kyllä omaa mieltä aika paljon.
 
Iinella, ostin tukivyön paikallisesta lastentarvikeliikkeestä, mutta sitä oli netissä vieläkin edullisemmin. Esim. täällä: http://www.hattentatti.fi/product_info.php?products_id=3036 Vyön tilasin samaa kokoa kuin on vaatekoko muutoinkin, ja on ollut sopiva. Neuvolastakin suosittelivat tukivyötä, että voisi auttaa supistuksiinkin, koska mulla on kohtu niin alhaalla, että tuolla paino ehkä hiukan kevenee lantiolta. Kaikin puolin siis on ollut tuon aika edullisen hintansa väärti. :)
 
Mä olen alkanut näkemään unia syöksysynnytyksestä!? Mikä on siis todella hämärää, koska esikoinen syntyi 42+0 ja kakkonen suunnitellusti 39+ jotain, eikä mitään merkkejä siitä, että kumpikaan olisi ikinä halunnut omin voimin mahasta pois. Luulen, että johtuu siitä että mä olen alkanut jännittämään sektiota... Sekin on kummallista, kun kaksi kertaa olen sen kuitenkin jo kokenut. Mutta kun tiedän, miten KURJA olo sektion jälkeen on, alkaa iskemään paniikki siitä että taas joutuu käymään sen läpi. Eli luulen että noi mun unet on jotain haikailua siitä, että saisin synnyttää alakautta ja tyyliin kävellä tunti vauvan syntymän jälkeen omin jaloin suihkuun, enkä kärsiä helvetillisistä kivuista päivätolkulla. Esikoisen jälkeen sektiohaava tulehtui osittain, vaikka suihkuttelin sitä tunnollisesti varmaan viisi kertaa päivässä, mutta se oli niin huolimattomasti ommeltu, että sinne oli jäänyt ihopoimu, jota mun olisi vielä pitänyt tajuta suihkussa vähän nostaa (mä keskityin nostamaan löysää vatsanahkaa pois tieltä...). Kakkosen kanssa ei sinänsä ollut haavan kanssa ongelmia, mutta on se kesäkuumalla vihoviimeinen riesa vahtia, ettei se vaan tulehdu. Ja kaikki sängystä nousemiset yms, jotka on sitten taas viikkotolkulla yhtä tuskaa. Argh. Ja nyt olisi jo niin järjetön hinku vaikka salille ja tietää että sitäkin saa sitten vaan odottaa ja odottaa ja odottaa, että ihokudokset saisivat kasvaa rauhassa kuntoon.

Että semmoinen päivä täällä. Olo alkaa olemaan vähän kärsimätön, haluaisin niiiiiin vauvan jo syliin. Yritän vaan nauttia nyt jokaisesta hetkestä poikien kanssa, niin kauan kun saan antaa heille jakamattoman huomioni. Eilen pidin palkattoman vapaan ja käytiin poikien kanssa tutustumassa avoimeen päiväkotiin, jossa kakkosen ensi vuoden kerho sijaitsee myös. Hän tykästyi paikkaan kovasti ja odottaa syksyä, vaikka vähän jännittääkin, kun vanhat tutut kaverit jää päiväkotiin. Mutta odottaa kotiin jäämistä äidin ja vauvan kanssa ja jaksaa koko ajan höpöttää, kuinka hän sitten pitää vauvaa sylissä ja vauva varmasti antaa hänelle pusuja... Murunen.

Tessa, uiminen on tosiaan tässä vaiheessa ihan loistavaa kuntoliikuntaa! Kävin esikoista odottaessa melkein loppuun asti uimassa ja vielä mammavesijumpassa ja teki hyvää. Nyt tuntuu ettei aika ja jaksaminen riitä, vaikka varmasti oma vointi, niin fyysinen kuin henkinen, kohentuisi.
 
Onnea Klementiinille ja perheelle ihanasta uutisesta! ♡

Itellä on nyt rv:lla 29 alkanu selkä vihoittelemaan. Töissä joudun nostelemaan ja kantamaan niin ihmekös tuo. Ensi viikko vielä sairaslomaa ja sitten katsellaan pärjäänkö istumatyössä. Epäilen vaan onkohan se istuminen yhtään sen parempi... Myös inhottavat yölliset pohjekrampit on tulleet kuvioihin. Ja väsymys vaivaa taas. Tästäkö se alamäki alkaa :)
Vaava onneksi kasvaa masussa mukavasti ja kovasti potkii ja pyöriskelee, eli ihan oikeita murheitahan tässä ei ole! Isot sisaruksetkin odottavat innoissaan vauvan tuloa... vielä... Saapa nähä mikä mieli on sitten, kun vaava syntyy eikä sen kanssa voi heti leikkiäkään tai pelata jalkapalloa ;)
 
Onnea klementiinille! =)

Pääsin vihdoin näillä tunnuksillani sisään. kävin tänään siellä tk:ssa sitten vihdoin, ja sainkin aika pienellä vaivalla 3 viikon sairasloman äitiysloman alkuun asti. Eli täällä sitä ollaan nyt sitten jo lomalla. <3 Ihanaa, seuraavaan kolmeen vuoteen ei tiedossa paluuta! On vain vapaa. Tänään täytty 30+0. Aika menee niin nopeesti!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top