En ole tässä käynyt lueskelemassa ja vastailemassa vähään aikaan. On vähän stressiä ollut ja surua, kun miehen kanssa päätettiin (tai minä päätin) pitää pientä taukoa. Etsin itselleni uuden asunnon ja muutto on tänään...
Ukko taas päätti ottaa pientä omaa lomaa ja se ryyppääminen oli ihan järkyttävää, jälleen kerran.
Minä keskellä yötä jouduin ajamaan 60km sairaalaan katsomaan miestäni, kun sain puhelun, että tämä oli lyönyt päänsä niin pahasti humalassa, että oli saanut aivotärähdyksen ja oli seurannassa, ettei tule aivoverenvuotoa. tikit sai päähänsä ja aamulla hänet hain mukaani mutta hän halusikin jäädä kuopioon ryyppäämään.. sanoin että onkohan ihan fiksua kun olet just kotiutunu sairaalasta ja hirveän aurinkoinen päivä ja muuta että menettää tajunsa vielä ja muuta.. "vittu ihan sama" oli vastaus. no, minäpä jätin sen sitten ja lähdin itse taas kotiin huolesta kankeana ajelemaan, koko matkan itkin ja huusin autossa, miks helvetissä voi joku olla noin idiootti????
siinäpä kysymys. no ukkopa se oli sen pari päivää taas siellä jossakin, minulle ei paljon ilmotellut ja siinä ajassa etsin itselleni sen asunnon. neukussa verenpaineet hyvin koholla, stressistä riippuen. silloin päätin, että nyt on vauvani ja minun terveys pääasia!! ja jos ukko ei älyä edes itsestään huolta pitää nii kuinka hän voi toimia perheen isänä???
no tänään on muutto ja eilen mies itki etten lähtisi.. sanoin että olen päätökseni tehnyt ja päätöksessäni pysyn nyt niin kauan kun itsestäni sille tuntuu. hän on nyt älynnyt, että juominen on hälle ongelma ja pyysi anteeksi kaikkea aiheuttamaansa pahaa ja kokeili mahaa että tuntisiko liikkeitä. kyllä tunsi ja hyvin kovasti potkikin, siitäpä iloitsikin niin kauan kunnes sanoin että ei se hyvä merkki ole että se noin meuhkaa.. sanoi neuvolassa. mun tunteet välittyy samantien vauvaan.
sanoin hälle, että ajattelen nyt vain itseäni ja tulevaa vauvaamme, enkä jaksa olla hätäilemässä aikuisen miehen perään enää hetkeäkään, ja voi näyttää mulle miten on juomatta, siihen luultavasti menee kauan, ainakin puoli vuotta vähintään ennenkuin kotiin suostun takaisin muuttamaan. en usko enää sanoihin, pelkästään tekoihin ja hän on nyt sanojensa mukaan älynnyt... mutta odotellaan.
toivon sitä koko sydämestäni, että hän älyää mikä on meille kaikille parhaaksi. olen sanonu että jos hän päättää rueta täysin raittiiksi niin olen myös itse valmis siihen! mulle ei koskaan viina ole ollut ongelma, mutta ei myöskään mikään välttämättömyys ja olen täysin valmis siihen, etten ikinä enää ottaisi yhtäkään siideriä. niin tärkeitä vauva ja mieheni minulle ovat!
Anteeks pelkästään tämä omien ongelmien valitus, mut en sit tän päivän jälkeen enää hyvin usein varmaan koneella käy kun ei omaa ole ainakaan vielä, että älkää ihmetelkö jos minusta ei kuulu.. vauva kuitenkin voi hyvin nyt =)<3