Hui, kun taas saa ottaa kiinni. Pääasia kuitenkin, että porukka on "messissä".
Tuo kuningas alkoholi on sivunnut keskusteluita ja toivon todella voimia, hieman itsekyyttä kaikille joiden läheiset tämän ikävän ongelman kanssa painivat. Alkoholismia on kaiketi "kahta lajia", jos näin voi sanoa - on tutkitusti olemassa perinnöllinen herkkyys keskushermostoon vaikuttaville aineille; sisältäen myös voimakkaammat kipulääkkeet, yskänlääkkeet jne., jolloin päihteettömään elämään ponnistelu vaatii todella paljon tukea auttavilta tahoilta, mutta toinen on ehkä enemmän tämän päivän vitsaus ns. "tapajuominen", nollaaminen, irroittelu, rentoutuminen. Kutsukoon sitä kukin miten kutsuu, mutta siinä vaiheessa jos annoksia tarvitaan olotilan saavuttamiseen, ilman vaihtoehtoista toimintaa- on ongelma jo olemassa.
Alkoholistin läheiset kärsivät monesti myös ns. "läheisriippuvuudesta" - eli tuetaan alkoholistin arkea, ylläpidetään kulisseja jopa koko perheen hyvinvoinnin hinnalla, koska ajatellaan ydinperheen, yhteisen vanhemmuuden olevan eroa parempi tila. Yleensä "koko perheen alkoholi-läheisriippuvuus -ongelmaan" päästään kiinni ulkopuolisten tahojen toimesta, esim. koulussa lasten masennuksen, henkisen pahoinvoinnin selvitystyön yhteydessä. Päästään katsomaan sitä todellista tilannetta. Asia voi tulla myös vanhemmille "yllätyksenä", sillä heidän arkensa menee "arjen" eli kulissin ylläpitämiseen. Iso hatunnosto niille, jotka pystyvät irtautumaan tästä ja huolehtimaan omasta ja lasten hyvinvoinnista.
Toki puolisosta saa olla huolissaan ja saa rakastaa ja haluta auttaa, mutta se ei saa mennä muiden hyvinvoinnin edelle. On ollut ilo nähdä myös perheitä, joissa alkoholismi on saatu taltutettua sekä yhteinen elo ja rakkaus on löytynyt sekä laste ja vanhempien välit ovat korjaantuneet. Näistä perheistä on monesti hitsautunut aikamoisia "elämänmeren" kävijöitä. Mutta muistettava on, että jokaisen perheen tarina on aina yksilöllinen.
Tulipas auettua. Toivottavasti en loukannut ketään. Ja todella nostan hattua kaikille niille, jotka ovat omalla tavallaan selvinneet näistä elämän haasteista.
Kiitos onnitteluista sekä osanotoista hevoselämässä. Täytyy sanoa, että tuo elämä on ihmeellinen aikatauluttamisensa kanssa, vaikka menettäisimme yhden perheenjäsenen, saamme iloita uudesta elämästä ja muistella karvakaverin perintöä tai hauskoja tempauksia. <3
Siskontyttö oli uskomattoman hienosti tällä viimeisellä reissulla. Veimme heidän poniruunansa EKK:lle, jossa suoritettiin lääkkeellinen eutanasia. Viisi minuuttia ennen sydämen pysähtymistä hoitaja ohjasi perheen ulos (loppu ei ole niin kaunista katsottavaa kun elintoiminnot loppuvat) - sinne asti kummityttöni silitteli toisen turpaa ja halasi kaulasta. Asia, jota moni aikuinen ei jää katsomaan. Tytössä on voimakasta hevosmies-taitoa ja ihanan aitoa välittämistä (jopa muistakin silloisista "asiakkaista"). Vaikuttaisi siltä, että eläinlääkärin -ammatti sai uuden tähden pienen tytön elämän kiintopisteenä.
Omat lääkäritulokset odottavat vielä vahvistusta, mutta mutta... ei hyvältä näytä. Neuropsykologisen testauksen perusteella testin suorittaja tulee puoltamaan ajolupaa muttei työhön paluuta. MURRRRRRR!!!!!! Hänen mielestään työnkuva on haasteellinen jopa "täysipäiselle" saati sitten henkilölle, jolla on toipuminen vielä kesken. Ok, on myönnettävä, että potkin itseäni nilkkaan tietyissä testeissä, jotka on helppoja mutta kun ei tule niin nopeaan pihalle, ****kele! Tiedät, että tiedät ja osaat mutta kun ei toimi 100 % - niin ei. Hänen näkemyksensä onkin, että sairasloma jatkettaisiin äitiysloman alkuun asti ja kun pääsee palaamaan sen jälkeen töihin, olisi vielä puolen vuoden seuranta, siis, 1 1/2 -vuotta! Puren ja pohdiskelen.
Mutta pilven reunustaa hyvät neuvola-tulokset, joista kirjoitinkin toiselle puolelle JA vihdoin sain raskaustodistuksen, eli äitiyspakkaus -hakemusta vetämään! =0)
Pikatsu. Ihana lukea Teistäkin ja ennen kaikkea se, että maailmassa on kaikki hyvin.
Kaika: Teillä on perusteellinen perhevalmennus. Meidän neuvolatädit tuntuvat piilottelevan A4:sten takana ja lopuksi laittavat videon pyörimään. Onneksi on netti ja tämä ihana foorumi vertaistukineen. Aina oppii jotain uutta.
Tuo "trimmaaminen" herätti hilpeyttä myös täällä. Saman asian kanssa puhistaan ja saapi kohta isäntä höyläillä jos ei emäntä notkistu. >0P
PojanÄiti: Toivotaan sinulle aurinkoista toipilasaikaa. Onneksi sait kerrottua riittävän painokkaasti, että oikeasti uskovat. Joskus sitä kokee hölmistyvänsä sekä ihmettelevänsä, että liioitteleeko sitä itse kun muut ei ymmärrä vai eikö sitä osaa kertoa asioista niin että se menee läpi kuulijalla. Voimia ja hyvää mieltä!
Minzkuli: Tere tulemast takasin ja ihanaa uuden loman odotusta. Toivottavasti säät suosivat paremmin ja tuhkapilvet pysyvät kaukana.
Voimahalirutistukset H1987:lle,Miiamariaalle ja ChildishFear:lle. Nauttikaahan uusista mahdollisuuksista ja itsellenne jäävästä ajasta!
Onnittelut HaniMamin perheen upeista uutisista. Nyt pääsette nauttimaan kesästä sekä syksystä täysillä!
*napa*: Täällä kanssa ihmetellään tätä fyysistä olemusta. Välillä on todella epäaito-olo - ihan kuin tässä olisi vielä jotain epäselvää. ;0) Viimeaikoina olen alkanut jännittämään syksyä, vauvan syntymää ja sitä että osaanko sitä ollenkaan. Osasinko psyykata itseäni tähän - entä jos epäonnistun tms. Kai nämä kuuluvat tähän vanhemmaksi kasvamiseen - mutta välillä kyllä suorastaan pelottaa. Onneksi onnellisuus on se ensisijainen fiilis.
Voi kamala kun nyt runoilin - pyrin ensi kuussa hieman lyhyempiin stooreihin.
Pidetään mamma hempat korkealla ja sokerit alhaalla - ja nautitaan siitä huolimatta jäätelöstä ja mansikoista!
