Toukokuun jorinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mira88
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
No sitä ois viellä 7vk ja risat LA:aan. Empäs ole kerinnyt aiemmin kirjoitella tänne, mut nyt ajattelin kertoa kuulumisia :D .
Raskaus on edennyt hyvin, nyt on alkanut tuntumaan hieman supisteluja, se voi tosin johtua stressistäkin. On tässä ollut huolia ja kiirettä. Kiirettä pitää ens kuussa, ensin hautajaiset, sit rippijuhlat ja viellä yhden pojan synttärit. Jos jäi mainitsematta niin meillä on ennestään 5 lasta,  poikaa ja 1 tyttö, nyt pitäisi olla tyttö masussa, mutta en usko ennenkuin näen emoticon  Jaksamisia kaikille odottajille, loppu häämöttää pian ja sithän se vasta alkaa emoticon
 
Sininentuuli: Juu meilläkin väännetään kättä asiasta jos toisestakin... Just eilen ääneen mietin että miten mahdan pärjätä jos lapsi syntyykin ennen laskettua aikaa ja olen kovinkin kipeä synnytyksen jälkeen.. siis meillä mies ei pidä isyyslomaa ennenkuin reilusti lasketun ajan jälkeen.. sukulaisia mulla ei asu lähellä eikä sitä tukiverkostoa ole oikein muutenkaan joten mun pitäis jaksaa hoitaa sekä lapsi että kotityöt ja meidän kissat heti alusta alkaen, on siis esikoinen tulossa joten voi olla aluksi vähän pallo hukassa. Mies ei tuntunut oikein ymmärtävän että mikä siinä nyt on niin vaikeaa....emoticon

Ja meillä on vielä muutama juhla kesäkuussa jonne mun pitäis hankkia mekko.. ei siinä muuten mitään, mutta en pääse kaupungille enään omin voimin kun mies menee autolla töihin joten sen pitäis kuskata... ja se onkin sitten ylivoimasen vaikeetaemoticon

No enään kuusi viikkoa ja kuusi päivää laskettuun joten eiköhän se tästäemoticon  Ainakaan vielä ei ole mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, lapsi on tosi korkealla eikä mulla ole ollut mitään painon tunnettakaan alapäässä vaan lähinnä kylkiluut on ruhjeilla kun muksu on niin korkealla....

Ihanaa kun alkaa piha kunnolla vihertämään ja odotan jo vesi kielellä ensimmäisiä mansikoita emoticon  Tosin meidän pihassa on jänisongelma... ensin niitä oli vaan kaks, mutta eilen aamupäivällä laskin että niitä oleskeli seittemän tossa meidän nurmikollaemoticon Täytyy käydä heti huomenna ostamassa jotain jäniksenkarkotinta...

Tulipas taas pitkä sepustus.. no sitä se teettää kun olet päivät yksin kotona ilman ketään puhekaveria... emoticon

 
SininentuuliMiks tuntuu et miehille saa kaiken vääntää tuhanteen kertaan, hienovaraiset viittaukset ei taho mennä jakeluun? Ja väitetään et raskaana olevat naiset muka käy välillä hieman hitahilla, ja paskan marjat sanon minä ne on ne ukot joihin tuo raskaus eniten vaikuttaa! =D =D    <---- nimenomaan !  kaikki pitää artikuloida niin selkeeesti ja aina pitää pyytää !  Eikö jotain voisi tehä oma aloitteisesti ja pyytämättä ?

aurorariel; saanko kysyä, että miksei miehesi pidä isyyslomaa sitten kun vauva syntyy? 
Meillä mies sopi työpaikalla, että aloittaa isyysloman sinä päivänä kun lähtö tulee. ja pitää onneksi  kesäloman siihen perään. Mutta kun esikoinen syntyi; ei mies pitänyt isyyslomaa ollenkaan . . . päästiin perjantaina sairaalasta ja mies oli kotona pe-su; maanantaina oltiinkin pojan kanssa jo ihan kahden. + koirat. Ei se mua haitannut, hienosti pärjättiin; ja sukulaisia ramppasi ihan koko ajan. . . mutta jos sulla ei ole sielä ketään sukulaisia; niin voi tuntua vähän yksinäiseltä . .  <3

Kyllä meilläkin väännetään miehen kanssa asiasta kun asiasta. . . Mutta johtuu aika paljolti siitä, kun en saa öitä nukuttua, kun sattuu ja supistelee koko ajan, aamusin ja päivisin oon sitte niin kiukkunen ja kenelles muulle huutaisin ja kiukkuaisin kun miehelle?  Ja näin saadaan mehukkaat riidat asiasta kun asiasta . . .  Ja on sitä vikaa miehessäkin, se kun osaa olla aika saamatonkin välillä. . .  ja joskus tuntuu, että mulla on jo täälä kaks lasta ja kolmas masussa.

Meillä mun äiti on tehnyt prinsessalle oman kastemekon ! 
Siitä tuli aivan älyttömän ihana . Täytyy oikein hehkuttaa. [:

 Mä jo innolla odotan esikoisen 1v synttäreitä ja uuden tulokkaan ristiäisiä ! [:
 
Moikka! Täälläkin väsyttää ja kolottaa joka paikkaan. Oon kuitenkin tyytyväinen koska tuntuu että mielialat on tasottunu ja nykyään oon lähinnä vaan hyvällä tuulella koko ajan. Aikasemmin itkeskelin turhasta ja hermot meni kaikkeen. Neuvolatätikin huomautti tänään että vaikutan aiempaa ilosemmalta. Yks syy on varmaan se että vauvan syntymä rupee tuntumaan jo konkreettisemmalta ja haaveilen vaan miten ihana pallero me saadaan. Tänään oon pessy ja silitelly vaatteita. Tasan viikon päästä alkaa äippäloma, tosin sillon tulee myös kaks viikkoa sairaslomaa täyteen. :D

Kun puhuitte tosta riitelystä ja äksyilystä ni mun täytyy nyt ihan hehkuttaa että meillä on asia tällä hetkellä päin vastoin. Mä oon kiinnittäny huomioa et meistä on miehen kanssa tullu (ainakin hetkeks) oikeen harvinaisen joustavia ja huomaavaisia, eikä olla saatu riitojakaan aikaseks vaikka ajoittaan ollaan siinäki taitavia. Mä tosin oon asennoitunu alunalkaenkin siihen että mä hoidan pääasiassa koti hommat, joten sen suhteen ei oo odotuksiakaan miehen suunnalta. Saa nähdä rupeeko esikoisen synnyttyä tää työnjako tuntumaan rankalta mutta tähän asti tää on sopinu mulle hyvin. Mies ei meilläkään pidä isyyslomaa mutta mä saan tarvittaessa apua perheeltäni.
 
Meillä keskusteltiin tänään just myös isyyslomasta ja kesälomasta...Muutan kerran pyöräytin silmiäni taas kun meni niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin yli mun ymmärryksen ettei rajaa. Mies perusteli omaa kesäloman ajankohtaansa sillä, etteihän se vauva tee muutakuin nuku ekat kuukaudet. AIJAAAAAAAAAAAAAAAAAAA, esikoinen nukku max. ½ h pätkiä päivisin, joten en todellakaan menis vannoon, että tää kaveri tekis toisin.
Mä on olen niin itsekäs, että olen sitä mieltä että miehen on ehdottomasti pidettävä isyyslomansa jos ei muuten niin minun vuokseni! Nostan teille hattua, jotka olette "heti" jääneet vauvan kanssa kahden ja hoidelleet vielä lemmikit ja kodit emoticon !

Mulla on nyt hieman pelko persiissä miten voin synnytyksen jälkeen, koska edellinen kerta ei ollut mitenkään mieluinen... nojoo olinhan silloin KUOLEMAN väsynyt raskaasta odotusajasta ja sektio vielä päälle. Nyt on sitten vielä tuo yks "herhiläinen", joka ehtii joka paikkaan ja on niin reipas ja omatoiminen notta... Toivotaan, että elämä synnytyksen ja vauvan myötä olisi AIVAN erilainen, koska tämä raskauskin on mennyt aivan "kivuttomasti".
Tänään olen koko päivän touhunnut, mutta mitään en oo oikeestaan saanut aikaseksi. Kannoin varastosta vanhasta jääkaapista kaikki tavarat kerralla pyykkikorissa, ja voin kertoa, että se kori painoi.  Meinas selkä katketa, mutta vauva pysy sisällä! Alko niin  tympäsemään kun tuntu, etten saa tosissaan mitään aikaseksi, niinpä sitten reippaana ajattelin rykästä tavarat sisälle...en suosittele kenellekkään - on selkä kipeänä ja vatta kovana.

Meillä "keskustellaan" lähes joka päivä nykyää, johtunee näistä molempien kiireistä, mutta onneksi meillä asiat on sitten loppuun käsiteltyjä eikä niihin enää vedota/kajota. Raskastahan se on riidellä, mutta...

 
Meillä on ollut miehenkanssa puhetta issyslomasta ja miekkosen kesälomasta. Tultiin siihen tulokseen että se pitää kesälomaa 2viikkoa ensikuun alussa jolloin saamme viettää sen ajan kahdestaan vielä kun voimme ja tehdään jotain kivaa ( kylpylään,reissu tallinnaan tms. ) Ja sitten ehdotin että isyysloman pitää pari viikkoa vauvan syntymästä ja sen perään kesälomansa. Töistä miehelle sanottiin heti lomista että saa pitää koska ja miten itse haluaa että jos tilanne on se että joudun sektioon ja tullaan siihen tulokseen että miestä kotona tarviin niin kyllä sitten kotona on. Minulla asuu ystäviä tässä lähellä joilta saan esim.koiran ulkoilutus apua & nyt saatiin takapihalle kunnon puuaita tehtyä eli koirat saavat temmeltää sielläkin, että en sen puolesta mies voi olla töissä pari viikkoa synnytyksen jälkeen.. KatsotaanKatsotaan miten tehdään sitten..

Me ei juurikaan miehenkanssa kinata tai oteta yhteen, hän on kumminkin töissä pitkän päivän ja yhteinen aikamme jää vähäiseksi. Jossakin vaiheessa raskautta kyllä mulla kilahti ihan syyttäkin, johtui siitä että itse olin todella väsynyt ja  hormooni jylläsi. Mies sai sitten osuutensa mun tinttailusta .Ja muutenkin mulla pitää olla todella suurisyy miksi jaksaisin ruveta riitelemään en jaksa mitään turhanpäiväisiä riitoja/kinauksia tms. Voisin sanoa että raskaus on vahvistanut meidän suhdettamme. ( Ehkä johtuu siitä että olen aikaisemmin ollu naimissa ja elänyt ns. sellaisessa suhteessa mistä osaa ottaa opikseen, suhde entiseen kesti 6vuotta.. sisältäien monen monta hedelmöityshoitoa tuloksetta ym. joista asioista en täällä enempää ; sitä osaa kunnioittaa eritavalla asioita ja hyvää miestä tässä pätee sanonta "elämä opettaa"emoticon  
 
annel et ole itsekäs; vain realistinen ! Ymmärrän aivan täysin sun kantas ja nimenomaan ihan esikoisen takia!

Joo onhan se niin, että vauva vain nukkuu, mutta entäs jos on koliikkia tms.
Kuka jaksaa valvoo yöt + olla päivät taaperon ja vauvan kanssa. . . 

Eilen mentiin mun vanhempien luo yöksi ja aamusta heitin mieheni polttariporukkaan.
Sitten päivästä lähdimme Turo-Eemilin serkun 2 vuotis syntymäpäiville; eli touhua riittänyt koko päivän. Vihdoin tultiin kotiin ja sain poitsun nukkumaaan. Saan nauttia yksin olosta. . . aaaah !
Mies tulee vasta huomenna kotiin; mun porukoiden kyydissä.  Ja huomenna juhlistetaankin pikkusen mun synttäreitäni; mies teki jo eilen kakun pohjankin[:


 
Mua hieman pelottaa se että jos lapsella on tosissaan koliikkia tai muuta vaivaa ja mun tarttee kuitenkin yksin jaksaa.. :/ eksä kyllä meinaa heinäkuun olla lomalla ja tahtoo varmasti viettää aikaa lapsensa kanssa ja luoda siihen hyvän suhteen, mutta yöt on kuitenkin kaikki mun vastuulla. Oon kokoajan ajatellu et kyllähän mä ny vauvan kanssa pärjään, on mulla sen verran paljon kokemusta vauvoista/lapsista, mutta olen myös päässäni pitänyt sellasta harhakuvaa että vauva on tosi rauhallinen ja helppo jne jne.. mitäs jos ei ookaan. Tääkin asia mille en nyt voi yhtään mitään ja silti stressaan sitä nyt jo.

Tänään on tullu harjotus suppareita ihan hirveesti. Ei ne säännöllisii oo eikä kivuliaita, epämiellyttäviä kyllä. Joka kerta kun vauva liikkuu sattuu kamalasti mahaan.. Mitälie toinen nyt riehuu. Tuntuu kun se yrittäs purra tiensä ulos tuolta masusta.
Aivan jumalaton väsymys on ja tarttis vielä laittaa lakanat sänkyyn ku jostain syystä nekin piti just tänään vaihtaa. Niinkun just tänään piti käydä kaupassa ostaa taas viikoks sapuskaa ja tiskattava ja siivottava ja pyykättävä ja vaikka mitä! En tiiä mistä mä just tällepäivälle tälläset energiat repäsin, mutta nyt se kostautuu kun hommat on kesken ja oon aivan kuoleman väsyny..

Ja hyvää synttäriä Jenni :) <3 vaikkakin päivän etuajassa.. :)
 
Saat kysyä Jenni90 :-) Miehen isyysloman määräsi osaksi työpaikan tilanne... Mies on vielä koeajalla joten ei viitsinyt alkaa väittää vastaankaan... No enköhän minä jonkun saa tänne auttamaan.. kysyin jo alustavasti pikkusiskoani :)

Kävin tänään ostoksilla ja löysin kuin löysinkin sopivan hyvän näköisen mekon joka mahtuu nyt ja jota voi käyttää myös raskauden jälkeen... Aikamoinen saavutus! Varsinkin kun käytiin aamupäivällä valitsemassa ja ostamassa kylppärin kaakelit ja muut vermeet mitä remppaan tarvii... Nyt pitää vaan tehdä se itse remppa ;)
 
Onnea JENNI90 emoticon !
Mulla on sitten vajaa viikon perästä...aah, mä alan jo nyt suunnittelemaan mitä sitä toivois...TÄYDEN PALVÉLUN PÄIVÄ vois olla tooosi nasta.

Meillä mies oli luokkakokouksessa eilen, 30v kun he pääsivät yläasteelta. Nyt ollaan niin hiljasta miestä sängyssä notta. Mäkin toivoisin nyt ittelleni sellaisia bileitä, että sais olla vaan seuraavana päivänä, vaikka tässä tilassakin...ei olis ainakaan krapulaa, mut se fiilis et vain sais nukkua ja olla tekemättä mitään.

Baituvei, mulla ei ole ollu rinnat yhtään kipeät tässä raskaudessa, mut nyt niitä alkaa kipristelemään ja aristamaan...äääääh pysykää metrin etäisyydellä. Tänään mun tarttis saada muutama seinähylly väsättyä, pestä vanha jääkaappi ja koneellinen pyykkiä, imuroida kun ilmeisesti meidän koiraneidillä alkaa juoksu ja sitä karvaa kylvetään urakalla.. ja loppu päivä sunnuntain viettoa, lepopäivä kun on emoticon .
 
Jennille tätäkin kautta vielä onnittelut! emoticon

Kattelin eilen peilistä, että mun maha on täysin PULLAHTANUT yhtäkkiä isoksi, eikä se niin pieni ole edes ollut... Nytkö se herkkujen himoitseminen sitten rupeaa näkymään apua, en halua mitään sokerivauvaa! Näytän oikeesti siltä että oisin jo tyyliin täysin valmis saamaan tämän. ja nyt hirvittää että miten isoksi tää meinaa kasvaa... emoticon  On varmaan pakko rupee kattomaan tiukemmin mitä sitä himoitsee ja mitä sitä suuhunsa kaikkea laittaa. Olin itse yliaikainen ja iso, en haluis tästä semmoista vaikka minkäs sille sitten teet... Muuten kaikki ihan jees!
 
 JA yksi vuosi mittarissa lisää !  Apua, pukkaa jo ikäkriisiä. [:

Miiima: mikä teillä vauvan isän kanssa on tilanne tällä hetkellä ? 
Jos vauvalla olisi koliikki tms. olisiko mahdoton ajatus, että vauvan isä 
olisi esim. yhden yö viikossa teidän luonanne? Entäs missä vanhempasi/
sukulaisesi asuu; voisitko pyytää sitten esim. äitiäsi muutamaksi yöksi
sinun luoksesi ?  Ystävän tai jonkun ?
Kaikki varmasti järjestyy; älä stressaa <3
ja ennen kaikkea toivotaan, ettei vauvalla olisi koliikkia
eikä muutakaan vaivaa ! Ja jos et muuta saa sinne avuksi niin me
Turo-Eemilin ja prinsessan kanssa hypätään junaan ja tullaan  sun
luo.  8D <3
Ja kiitos synttäri onnitteluista ! :)

aurorariel; no meillä esikoisen kohdalla sama juttu; mies oli juuri aloittanu uudessa
työpaikassa; niin ei "uskaltanut" lomaa pitää.  . . 
Vaikkakin se on lakisääteinen juttu. Mutta nyt ku mies päässy taloon
kunnolla sisälle; niin pitää hyvillä mielin isyysloman !
Toivotaan, että saat avuksi siskosi ! [:


Kiiitos annel!
Odotan kans "innolla" kun mies kotiutuu, että millainen krapula sielä on :D
Yhtään en karehdi! Vaikkakin odotan, että pääsis itekkin tuulettumaan
ja tanssimaan; kun tässä nyt 2 vuotta oltu putkeen raskaana !

Mutta tiedän, että taas käy sama juttu kun saisin mennä tuulettumaan;
en malta lähteä! Vaikkakin pitäs sitte ite tajuta mennä, ettei tuu ihan 
mökkihöperöksi ja parisuhdekin voi paremmin kun pääsee molemmat välillä
irti tästä arjesta ja tuulettumaan. Samoin, äitinä jaksaa paremmin 
kun ottaa sitä aikaa itselleenkin joskus. Ei mikään toimi jos on vain perheen 
äiti ja isä. 

Yona Kiiitos ! <3 :)
Mun mielestä munkin maha on aivan liian iso ! !
Vaikkakin on pienempi kun esikoisen aikana; mutta olo kun norsulla ! 



 
Must tuntuu et ihanku toi mahan paisuminen ois nyt äkillisesti lopahtanut.. Se vaan nousee ja nousee niin että keuhkot vaan painuu enemmän ja enemmän kasaan.. Oon ku mikäki pihinäpussi ku yritän jostain nousta tai jotain vähän rankempaa tehä :D Mutta eteenpäin maha ei tunnu kasvavan. Tavallaan sitä toivois et jäis tälläinen passelin kokonen masu ni ei tulis niin tukalaa sitte helteillä mutta sitten taas, nytkun kerran ollaan raskaana niin ollaan sitten kunnolla ja toivois kuitenki et tulis oikein iso masu mistä vois olla ylpee :D

Jenni: Justiinsa tällä hetkellä itseasiassa on aika hyvät välit eksän kanssa :) tai siis joinain päivinä se ärsyttää mua jo ihan ajatuksenakin, mutta eilen just nähtiin ja oli oikein mukavaa :) Saas ny nähä kuinka kauan tää sopu kestää :D  Kyllä hän varmasti vois olla yön sillon tällön mun luona, häntä vaan nyt jo valmiiksi kiukutta se että hän on herkkäuninen ja hänestä tulee kiukkunen jos hän ei saa nukuttua.. Ei tunnu ymmärtävän sitä että vauvat ne vaan heräilee öisin riippumatta siitä tuleeko hänestä kiukkunen vai ei..
Äiti voisi varmasti tulla auttamaan aina sillon tällön, mutta koko elokuuksi hän lähtee ulkomaille joten sillon hänestä ei apua ole.. On mulla noi sisarukset (joilla omiaki pieniä) että saisin varmasti vauvan johki ainakin hoitoon, jopa yöksi jos uskallan jättää :D Ja ainakin päiviksi saan varmasti apua että pääsen sitten ainakin päivällä lepäämään jos yöt on hankalia :) Jotenkin varmasti asiat järjestyy :) Ja jos ei muuta niin sitten saa Jenni epätoivoisen puhelun :D
 
Mä venttailen pouhelin kädessä sitte  ;D miiima

 Kyllä mä uskon, että sun exä kasvaa lapsen myötä, ihan 
ku me kaikki. 
Hän tottuu ja oppii siihen heräilyynkin. Aluksihan se tuntuu 
ajatuksena tympeeltä, mutta uskon, että kaikki menee hyvin ! :)
 
Isyyslomasta, mun piti oikein ruveta miettimään että miten me se oltiin aateltu sumplia...jotenkin siinä Kelan hakemuksessa se kuulosti hankalalta ja meinas mennä isyyslomat ja vanhempainvapaat sekasin. Enivei heinäkuun puolesta välistä mies jää kesälomalle, sit varmaan töihin hetkeksi ja sit isyysloma. Kai. Eikös sitä voinut hakea jotenkin vasta, kun muksu on syntynyt?

Miima, toivotaan että teiän välit pysyis siellä hyvinä, siis miehekkeen kanssa. Oishan se apuna kuitenkin, kun/jos ois hyvät välit niin ei tuntuis ärsyltä soittaa just jelppiä tarvittaessa ja noin :) Ja aivan turhaan se kiukkuaa siitä jos vauva herättää, hei semmosta se on...meidänkin tarttee tottua siihen, eikä se mies sitä kuitenkaan niin paljon joudu sietämään, varsinkin kun asuu ihan muualla.

Mun yhdellä tuttavalla on LA syksyllä, ja hänellä vasta kinkkinen tilanne onkin...tuli lyhyestä suhteesta raskaaksi, ja nyt jälkikäteen sai tietää, että hän onkin olluit ns. kolmas pyörä, tällä äijällä onkin tyttis olemassa. Ei "muistanut" vissiin kertoa...Kaikenlisäksi se äijä tän oman tyttiksensä kanssa ovat yrittäneet lasta jo pitkään, ja nyt sit kävi noin! Ei elämä...ei oo aina helppoo.
 
Pitäiskös vaan nyt sitten tehdä niin, etten oikeestaan huilais/nukkuis ollenkaan? Mitä vähemmän teen mitään ja menen ihmisten aikoihin nukkumaan niin sitä enemmän mua väsyttää??! Rautakangella saa ittensä kammeta sängystä ylös.

Eilen juteltiin mutsin kanssa tulevasta kesästä, ja hää ehdotti että esikoinen tulis kesälle heidän kanssa mökille joksikin aikaa...siis apua 300 km päähän. Kyllä mun piti nikotella vähän aikaan ja sit vaan et eiiiiiiiiiiiiiiiiii, kyllä se voi olla kotona. Kummallista "ennen vanhaan" kakarat vietti mummolassa kesät ja ei yhtään ollu vaikeaa, mutta nyt hyvä kun päiväksi voi viedä hoitoon. Esikoisen kummit kans tässä joku päivä sano, et ne voi ottaa likan hoitoon ja hän voi olla yötäkin, mut me miehen kanssa kiitettiin kauniisti tarjouksesta vain. Päivällä mulle sopii miten vain, mut yöks kotiin vaikka aamu tulis!
Me sovittiin myös mutsin kanssa sillain nyt, et hän ainakin tulee meille muutamaks päiväksi lasketunajan aikoihin, että saan huilata jonkin verran, ja etten olisi niin väsynyt kuin ekalla kerralla. Eilen mulla oli todella huono päivä, vauva painoin alas ja hartia/niskat/pää kipeänä, täytyy sanoa, ettei naurattanut. Siitä tää idea sitten lähti.

Viisi päivää kun jaksaa vääntää, niin miehellä on kaksi päivää vapaata! En tiedä pitäiskö ehdottaa, että otetaan hatkat täältä kotoa ja mentäis jonnekkin, että kumpikin sais vähän ladat akkuja... Mutta taas jäis hommat tekemättä ja ku heinäkuu on justiin! Puuron keittoon.
 
Annel juu, tuo on kyllä jännä miten pahaa tekee jo ajatuskin siitä että tenava muualla ois hoidossa...mulla vasta se eka tulossa, mutta nyt JO tuntuu ettei sitä mihkään voi antaa hoitoon pidemmäksi aikaa. :D Itse oon aika pienestä viettänyt mummolassakin pari viikkoa kerrallaan, en tiedä mikä tässä nyt niin ahdistaa...ehkä se helpottaa sitten?
Toihan on kiva että äidiltäsi hoitoapua saat sitten h-hetkellä. :)

Hohhoi, reilu viikko ois tätä toukokuuta jäljellä, vähiin käy ennenkuin loppuu. Jännä homma, veikkaan että eka/ekat meistä saa nyyttinsä jo ensi kuussa. Vaan kuka mahtaa olla? emoticon
 
Tsiiisus !  Yona tuota juttua !
Kyseinen mies varmaan unohtaa likka kaverilleen kertoa
myös, että on tulossa isäksi ? huh huh. .. 

Valitinkin jo tuonne  valitus topic:n tästä mun olostani. 
Vauva tullut niin alas, että pää painaa tuonne alakertaan aivan julmetusti !
Tätä pitäs kestää loput viikot. huh huh . . . 
 
Nyt mä ihan totaalisesti tajusin, että "lopun" ajat on käsillä: meidän perhevalmennuksesta (eli la kaikilla heinäkuussa) yksi perhe sai jo pienokaisensa. Syntyi siis keskosena ja taisi painaa alle 2kg. Mutta kuitenkin! APUA! Nyt sitten neuroottisena tarkkailen mahaani (kun tuntuu, että vauva on painumassa alemmas) ja toivon ettei se nyt ihan hetkeen sieltä tulisi. Me ei olla valmiita ja minä en ole. Muuten kyllä, mutta ihan hirveästi tehtävää vielä!

Mun mies pitää isyyslomansa varmaan myöhemmin, ellei nyt ihan hätä tule (eli jos oisin tosi huonossa kunnossa tms.). Pääsee jo kahdelta töistä niin yksin ei tarvitse kovin pitkää aikaa olla, koirankin kanssa tarvii hoitaa vaan aamulenkki, joka voi olla sitten vaikka ihan lyhyt kakka-pissa-pyrähdyskin jos niikseen tulee. Tuota meidän piskiä ei voi antaa ihan kelle tahansa lenkitettäväksi tällä hetkellä (murkkuikä, saattaa yrittää pomottaa vieraita jos ei ole isäntäväki paikalla) eikä nyt ole tuttavapiirissä semmoisia ihmisiä, joiden uskoisin osaavan sen kanssa toimia, joten itse pyrin hoitamaan jos vaan mahdollista. Ihan synnytyksen jälkeen kuvittelisin, että mies voi olla muutaman päivän kotona palkattomalla, eiköhän se siitä ala sitten rullaamaan! Mä olen tosi positiivinen sen suhteen, että kaikki menee ok. Jos ei mene, niin sitten eletään sen mukaan, mutta etukäteen en viitsi murehtia. :)
(Meilläkin siis tilanne, että mies on uudessa työssä. Lain mukaanhan sen isyyslomansa saa pitää, mutta kesälomien aikaan on ehkä pahin nakki uuden työntekijän lähteä isyyslomalle...Tietenkin pakon edessä on pidettävä eikä siinä mikään auta, mutta noin muuten on suunniteltu, että pitäisi lomansa sitten syksyllä kun kesälomat on ohi.)

Meillä on pientä kinaa melkein joka päivä (mua ärsyttää välillä kaikki), mutta muuten ollaan NIIIIN rakastuneita, että! Heh, oikein huvittaa välillä kun tulee ikävä toisen työpäivän aikana. Me ollaan kyllä niin peppu ja paita, että pienikin ero on joskus ihan kamala koettelemus. 4 vuotta yhdessä joista 3 käytännössä koko ajan yhdessä. Tämä kevät olikin rankka, kun mies joutui olemaan 3 päivää viikosta pois kotoa. Ehkä senkin takia nyt on ollut menossa semmonen "kuherruskuukausi". :) Näin telkkarista jonkun typerän "iästä 10 vuotta pois"-ohjelman missä oli 34 vuotta yhdessä ollut aviopari. He joutuivat olemaan toisistaan erossa viikon kauneusleikkauksien yms hömpän vuoksi ja molemmat itkivät ikäväänsä. Nauroin miehelle, että tommosia meistäkin varmaan tulee. :D Mutta kun on löytänyt kumppaniksi parhaimmista parhaimman ystävän niin aika ei vaan tule tylsäksi, vaikka oiskin ihan vaan tavallista hermoja kiristävää arkea. :) Saas nähdä, miten tän meidän symbioosin käy kun tulee lapsi. Mutta mitä sitä ajatuksena on makustellut niin tuntuu oikein hyvältä. Kaksinverroin iloa ja rakkautta elämässä!

Huuh, pitäisi alkaa opiskelemaan. Mutta kun ajatukset ne vaan ovat niin muualla! Muuten, meille on sitten näemmä tulossa Emmaljungan kalleimmat mahdolliset yhdistelmävaunut. Tulevat isovanhemmat "hieman" innostuivat vaunukaupassa...:D
 
"Saas nähdä, miten tän meidän symbioosin käy kun tulee lapsi. Mutta mitä sitä ajatuksena on makustellut niin tuntuu oikein hyvältä. Kaksinverroin iloa ja rakkautta elämässä!" Saigon

Täällä on kanssa pohdittu tuota samaa :) Me ollaan oltu hyvin tiiviisti yhdessä siitä lähtien kun olin 14-vuotias, eli himpun alle 11 vuotta nyt. Nyt sitten on alkanut tajuta, että tähän kuvioon on tulossa ihan uusi ihminen!! Ei se yllätyksenä tullut, ihan näin oli tarkoituskin, ja uskon tietysti vauvan vain täydentävän meidän onnea (vaikka varmasti tuo omat haasteensakin). Mutta meidän katseet, ajatukset ja kädet ei enää olekaan vain toisillemme.

Toisaalta tässä on ollut aikaa rakentaa vankka pohja. Se ei varmasti voi haitta olla :D
 
Takaisin
Top