Orangiina
Oman äänensä löytänyt
Iiih! Maanantaihin pitäis jaksaa odottaa. Sitten on eka ultra. Samaa kun teillä muillakin tuntuu olevan, epäuskoa ja pelkoa siitä, ettei mitään ookaan. Vaikka oireita on ollu ihan tarpeeks ja nyt on alkanu tuntua, kuin ois joku möykky mahassa, liekö kohtu... Ja unissani oon jo tavannu pikkukaverin monta kertaa. :D

ekan ultran jälkeen huomaa välillä miettivänsä et liikkuukohan se pikkunen tuolla ja reagoiko se vaikka aivastuksiin tms