Kiitos lohduttavista sanoista
Ollaan miehen kans itketty ja mietitty et ku meille aina tulee nää vastoinkäymiset. Muutakin pahaa tapahtunu ja ooteltu et millon jtn hyvääkin. Ei ainakaan vielä ollu meille tarkotettu yhteistä pientä :'(
Verta tulee pissalla käydessä pyyhkiessä, ei oo juurikaan mitään kipuja. Kuitenkin sitä jotenkin toivois, että kaikki eilinen olis vaan ollu pahaa unta, väärä hälyytys tai jtn!! Itkeny oon silmät päästäni (näkisittepä mitkä pallot ne on nyt!!) ja ahdistaa kun lapsille ei olla kerrottu mtn, niin vähänkö nuo on ihmeissään, kun äiti itkee eikä sen kummempaa syytä kerro :'(
Ahdistaa työtkin nyt ja kohdata työkavereita. Toivottavasti kirjottaa sairaslomaa tänään!
Vkonloppuna pitäis pitää tytön ja miehen pojan synttäritkii ja olis muitakin juhlia koko vkonlopun. En tiiä onko musta minnekkää lähtijäks.
Tuntuu niin pahalta et oma kroppani pettää mut näin et kuvittelee olevansa raskaana, maha kasvaa ja hormoonit heittelee mut mitään ei ookkaan siellä kasvattamassa :'( Jotenkin surun seasta tulee viha ja katkeruus.. Mähän kans lopetin esim. tupakanpolton heti plussattuani kun seinään. Arvatkaa mietinkö eilen et poltanko tupakan ihan vittuillessaan vaikkei mieli edes tehny??
Tuskimpa näihin juttuihin on sen isompaa syypäätä... Kaikkea ei vaan ole tarkotettu tapahtuvan, en tiiä. Tuun vielä kertoo tuoreimmat.
Toivon teille kaikille onnellista odotusta ja tarrasukkia mukaan!! ♡♡♡