Toukokuiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ms. Bloom
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Lovemylife: Mullon muksut 13vee, 9vee ja 5vee. Tää tuleva on mun ja mun miehen ensimmäinen yhteinen <3 Mä tulen ite isosta perheestä, joten tää on mun juttu :)

Perle: Mainittavia yhdyntäkipuja ei oikeestaan ole ollut pikku vihlasuja lukuunottamatta. Tosin paikat on herkempänä kyllä..
 
Ei auta kun toivoa siis rauhallista tapausta.. :D meillä mies on sen 5-6 päivää kotosalla ja sen 4-5 päivää töissä, että sinänsä kuitenki melkeen enemmän kotosalla kuin töissä. :) Varmaan oppii arvostamaan noita lisäkäsiä kun joutuu välillä olla itsekseen. :)
Toivotaan, että teillä tulevakin vauva on helppohoitoinen! Meillä mies jo vihjaili, että eikö tämän synnyttyä sitten sisarusta tuloilleen, mutta totesin että yritetään saada esikoinen maailmaan nyt ensin.. :D
 
Perle: itse olin ekaa oottaessa ihan varma että jos toinen tehdään niin joskus paaaaljon myöhemmin. Mutta vauva oli ehkä jotain 3kk niin iski ihan hillitän vauvakuume! Ja älkää ees kysykö miten on mahollista ku oli jo vauva mutta niin se vain kävi.. tyttö oli siitä 'pikkupikkuvauva'-vaiheesta kasvanu pois niin halus uuden.. no onneks hormoonitoiminta ei palauttanu menkkoja ihan heti niin saadaan nuille lapsille 1v5kk ikäeroa!
 
Ms. Bloom, keväällä kahden viikon ulkomaan reissun jälkeen tulin todella kipeäksi, johtuen siis jatkuvasta ravintolaruuasta, menin siinä sitten käymään lääkärissä jossa laittoivat tietenkin ensimmäisenä hepatiitti ja muihin ulkomailta tulevien tautien testeihin. Kun kaikki olivat puhtaita, niin ruvettiin tutkimaan enemmän ja enemmän kunnes oireet rupesivat helpottamaan, muttei kadonnut. Siinä sitten hypättiin lääkärissä ja verikokeissa maaliskuun alusta kesäkuun alkuun asti, kunnes lääkäri vaan totesi että kun mitään ei löydy, niin se on silloin ärtyneensuolen oireyhtymä. Itsellänikin laktoositon ruokavalio ennestään ja sain tietää että keliakia ja laktoosi-intoleranssi "altistavat" ärtyneensuolen oireyhtymän puhkeamiseen. Nyt odotellut ravitsemusterapeutille aikaa, jolle sain lähetteen kesäkuussa. Pyydähän sinäkin lähete niin saat neuvoja oikeaan ruokavalioon! :) omalla paikkakunnalla toki jonot oli kesäkuussa lokakuulle asti, mutta voiton puolella tuon odotuksen suhteen jo! :D

Ja tiedän tuon turhauttavan tunteen, mutta kyllä uskoisin että lääkärit olisivat löytäneet muun sairauden/vian jos sellainen olisi. :) itselläni pahin ongelma on jatkuva ummetus josta aiheutuu järkyttävät suolistokivut, joita raskaus on pahentanut huomattavasti..

Tsemppiä sinne! :)
 
Perle:
Tätä minunkin vaivaani on ruettu tutkimaan järkyttävän ummetuksen vuoksi. Se tunne kun pääsee vessaan kahden viikon välein on mahtava, mutta niiden välinen aika yhtä tuskaa. Nyt tuntuu taas pahentuneen raskauden myötä ja vatsa järkyttävän turvoksissa. Minulla myös suolikipuja ja nykimistä, joka näkyy välillä vatsan pinnalla. Nyt taas viikko odoteltu josko vessaan joskus pääsisi..... laksatiivissa on laktoosia, joten oletko keksinyt jotain muuta keinoa joka auttaisi?
Nimim.epätoivoinen luumuilla herkutteleva

Edit:
http://m.iltalehti.fi/terveys/2015083120274998_tr.shtml
Tuollaisen huomasin yksi päivä ja nyt yritänkin myös välttää pähkinöitä ja mangoa,suurta herkkuani :(
 
Muokattu viimeksi:
Meilläkin tosiaan on nuorin nyt 10kk vanha. Itse halusin yrittää seuraavaa näin pian ehkä melko typerästä ja joidenkin mielestä itsekkäästäkin syystä. Vanhin lapseni on nyt 5 vuotias. Viime raskaudessa olin jo jokseenkin päässyt yli aiemmasta sektiosta. Kun koin leikkauksen uudestaan edellisen kanssa, muistinkin sitten kaikki fiilikset ja sellaiset. Halusin yrittää seuraavaa pian, että muistaisin ne. Että en suostuisi kaikkeen, mitä lääkärit sanovat, niin helposti tällä kertaa. :) Ja tällä kertaa mieskin ymmärtää paremmin mitä haluan.

Ja tietysti halusin myös suhteellisen pienen ikäeron lapsille. :grin

Ja joo, sitten taas jotain ihan muuta. :rolleyes:

Nyt kun mietin, niin mulla on toiminut suoli todella hyvin. Tai siis usein. Todella noloa kun joka toisella vessareissulla tulee tavaraa. :oops: Ja käyn siis vessassa n. tunnin-kahden välein, koska koko ajan pissattaa... Ei oikein uskalla lähteä kauppaankaan. :grin Toivottavasti tasaantuu jossain kohtaa, tai loppuraskaudesta tulee hirveä... :confused:
 
Ms. Bloom, luin jostain joskus että magnesiumsitraatti auttaa ja sitä olen pahimpina aikoina syönyt, mutta pitemmällä juoksulla unohdan syödä, ja se ainakin itsellä auttaa tokikin jossain sanottiin illalla otettuna auttavan seuraavana aamuna niin minulla auttoi vasta kahden yön jälkeen aamulla.
Toinen keino on ollut juurikin laktoosia sisältävien tuotteiden syöminen. Toki silloin ei paljon kehtaa ihmisten ilmoille lähteä... :D
Itselläni toki ummetus on iltaisin olevaa ja sitä ettei suoli tyhjene kunnolla vaan todella huonosti lähes joka aamu. Mutta silti kivut on todella pahat.
Muita keinoja en itse ole hyväksi todennut, paitsi ruokavalio muutoksen. Eli kuituja, muttei liikaa. Ei rasvaista ruokaa. Mieluiten kaikki uunin kautta, eikä pannun. Nopeat hiilarit pois ja gluteenia välttelen. Itselläni leivistä parhaiten sopii tosi tumma reissumies. Todellakin ärsyttävä "sairaus", kun kaikki on niin yksilöllistä. Mutta elän toivossa, koska kyseinen sairaus yleensä häviää iän myötä. :)
Pahinta toki on tämä raskaus, joka aiheuttaa itsestäänkin ummetusta, mutta suosittelen kovasti sinne ravitsemusterapeutille menoa! Uskon että sieltä saa paljon apua. :)
 
Kiitos Perle, "kiva" tietää etten ole ongelmien kanssa yksin, vaan että on oikeasti muitakin. Mutta toivon tietysti että sinunkin tilanteesi helpottuu :)
Pitää jutella asiasta ensi viikolla neuvolassa ja ottaa myös yhteyttä työterveyteen ja nyt VAATIA lähetettä sinne ravitsemusterapeutille. Ei tätä jaksa enää. Niin kokeilin muuten tosi tummaa jälkiuunileipää ja huh huh! Ei käynyt mulle :D

Raskausasioista sen verran, että ollaan nyt paljastettu asia (maha niin järkky että näkyy selvästi). Ensin kerrottiin minun tytölle, joka nyt hössöttää kauheesti vauvasta ja tulevasta isosiskon pestistään <3
huomenna ke rv 8+0
 
Itsellä helpottanut myös kun on löytänyt kohtalotovereita! Tuntuu että aikamonella loppujen lopuksi on sama vaiva, ainakin jollain tasolla.. :o toivotaan että et joudu odottamaan ravitsemusterapeutille aikaa niin kauvan kuin itse. Eli kesäkuussa varasin ajan ja 8.10. olisi eka käynti..
Sitruunahappo, on varmasti ilkeää myös jos suoli on vähän liiankin toimelias. :/

Tuntuu että itselläkin muka maha näkyisi vaikka taitaa olla vaan pelkkää turvotusta ja ilmaa koko maha.. :D

Huomenna siis rv 6+0:)
 
P-JET, täällä kävi samat. "Toinen tehdään sitten kun esikoinen useamman vuoden", jepjep, ikäeroksi tulee se vuosi ja 5kk... ;)

Tänään 6+0, toistaiseksi tietää vain yksi hyvä ystävä. Muille kerrotaan kun siltä tuntuu, tuskin ihan heti. Esikoisesta kerrottiin lähempänä puoltaväliä, nyt ainakin turvottaa aivan eri tavalla että ei tämä mahtaisi niin pitkään salassa pysyäkään :D
 
Moikka!
Täällä yksi toukokuinen lisää :) Labra todennut ylläri-raskauden jo 8.9. tänään rv 7+6, LA 5.5, tasan 3v ja 1kk edellisestä synnytyksestä.. ennestään siis -10, -11 ja -13 syntyneet tytöt.

Pahoinvointia sen verran, että joku päivä etoo joka ikinen ruoasta aiheutunut tai tupakan tuoksu (kuten tänäaamuna :hungover:), muuten lähinnä vain väsymystä. Saikulla olen ollut flunssan takia 4päivää! nyt pikkuhiljaa alkaa tokenee.

Raskaus ja synnytys jännittää hirveästi, lähtö Hb 116 :sorry:. Edellisissä jotain 135. Nyt tuplarauta-annosta vedän ihan paniikissa :D

Joku kyseli että missä vaiheessa alkanut raskausmaha näkymään. Ekasta muistan vain et vkolla 17 yhtäkkiä pompsahti esille. Muiden raskausaikana olen ollut kotona aikasempien lasten kanssa joten en muista ehkä 14-17 vkolla. Nyt turvottaa kyllä tosi paljo joten saa töissäkin olla takki päällä ettei kukaan vaan vahingossa huomaa :hilarious:

Petipuuhat alussa kyllä oli aivan tosi tervetulleita, tosin meillä ollut taukoa miehestä johtuen.. mt tuntuupa et enemmän himoja ku ilman raskautta :) mt olipa edelliskerran jälkeen alavatsa seuraavan päivän kipeä. onneks sain levätä rauhassa kun olin saikulla ja lapset tarhassa.

Mies ei malttanut olla muksuille kertomatta joten nyt tietää sit koko taloyhtiö että meille tulee keväällä vauva :cool::grin Mietin vain kyllä lähes joka päivä et jos kesken vielä menee niin miten kertoa lapsille :( kun ovat niin innoissaan..
 
Oi onpa paljon tullut viestejä, ja uusille plussajiille onnittelut ja tervetuloa :happy:

Petipuuhat on jäänyt kokonaan, väsymys ja pahoinvointi rajoittaa tehokkaasti ja seksi tietää vuotoja miulle, eli saa hommat odotella turvallisemmille viikoille. Lisäksi seksi sattuu kun limakalvot on ihan hajalla tällä hetkellä.... Voi miesparkaa :grin Noh, näin viidennellä kerralla tietää jo että tämä hiljaisuus makkarin puolella on väliaikaista :wink

Tänään oli vähän parempi olo aamulla, sain kyllä silti pönttöä halata kertaalleen... Väsyttää kyllä törkeästi kun en oikein saanut nukuttua yöllä... Pari viikkoa sitten lopetin yöimetykset (joo, "vauva" tulee 1v. 9kk :smiley-ashamed008 ) ja sen puoleen saisi nyt nukkua niin sitten pissahätä ja levoton olo valvottaa...

Illalla kävin tunnin lenkillä ja yhdistystouhuissa niin olipa hyvä olo kun oli muuta mietittävää kuin huono olo...

Uskaltaisikohan sanoa että iltapäivällä tulee 2vrk edellisestä vuodosta, toivottavasti eivät enää ala!
 
Onpas tullut viestejä! Onnea uusille plussanneille! <3

Tänään rv 7+5 ja viimeset 5 päivää olleet kyllä oireettomia. Tai siis paha olo puuttunut, väsyttää jonkin verran ja turvottaa. Mieliala vaihtelee. Mut omaksuin sit ajatuksen, että turha stressata asiaa, joka ei ole mun päätettävissä. Epätietoisuus ei oo kiva, mutta elelen niinku tähänki asti ja kuukauden päästä on selvemmät sävelet.

Meillä on makkarin puolella ollut pahointa huonon olon vaihetta lukuun ottamatta melkein yhtä vilkasta ku aiemminkin. Osasyynä varmasti se, että mies hoitaa ja tekee kaikkensa parantaakseen mun oloa esim. hieromalla tai silittelemällä, niin sen kaiken koskettelun paljous herättää haluja. :)

Mä en tiedä, missä välissä uskallan tavata perhettä (asutaan siis eri puolella Suomea), niillä on niin yliluonnolliset kyvyt tietää raskaudet, että huomais varmasti minustakin, vaikkei mulla oo ku vähän turvotusta. Tosin niille onkin helppo kertoa, ovat jo puhuneetkin ajoista, kun (ei jos) miehen kanssa päätetään tehä lapsi. :D

Miehen perheelle kertominen pelottaa jo nyt, en osaa yhtään arvata suhtautumista. Tiedän, että vanhemmat haluaa lapsenlapsia, mutta varmasti toivoisivat, että oltais hoidettu molempien opinnot eka alta pois. Tulee vaikeaksi selittää, että ihan tietoinen ja harkittu päätös (yli vuoden päivät pohdittiin monelta kantilta). Vaikka mukavat vanhemmat onkin, niin ehkä sälytän selittelyt miehen harteille. xD
 
Varoitus: sisältää valitusta!

Väsyttää, oksettaa, pierettää, p*skattaa, huimaa, särkee, koskee, ällöttää, turvottaa, janottaa, nälättää, pissattaa, vituttaa... Kamala edes sanoa, mutta välillä mieleen tulee ajatus, että jos olisin tiennyt tämän olevan näin kamalaa, olisinko ryhtynyt koko hommaan. :( Yritän tietysti ajatella positiivisesti, ettei tätä enää kauan kestä (nyt 8+3), mutta vaikeaa se on pönttöä halatessa olla positiivinen. :(
Palkintokin tuntuu niin kaukaiselta, enkä voi edes olla täysin varma onko siellä ketään. Ekaan ultraan vielä melkein 4vko. Ehkä sitten, kun ultran jälkeen uskaltaisi ostaa vaikka jotain suloista vauvalle, ja mammahousut itselle...
Jos tämä olisi miesten homma, apua olisi jo keksitty! Miksi kärsimyksen ajatellaan olevan pakollinen osa naisen elämää? Kaikista kamalinta tuntuu olevan olosta valittaminen, aina löytyy joku jolla on asiat huonommin tai kärsii lapsettomuudesta. Miksi me naiset niin usein kiellämme toisiltamme tunteet? Ihan kuin tämä olisi kilpailu, jossa se joka kärsii eniten raskauden aikana, repeää pahiten synnytyksessä, olisi jollain tapaa se paras ja ainoa äitiytensä ansainnut... Kärsimällä kun ei sitä kirkkaampaa kruunua kuitenkaan saa.

Avautuminen ohi! :D

Enkä nyt puhu tästä ryhmästä! Täällä on ihana tsemppihenki ja ymmärrystä. Kiitos siitä! :)
 
Meillä kans petipuuhussa hiljasta kun on ollut vuotoa perjantaista asti niin en uskalla et parempi olla hiljaksiin ja mies kyllä ymmärtää :) Saa sitä hellyyttä jaettua muullakin tapaa :) <3
 
Onneli84

Senkus avaudut, myös siksi täällä ollaan :)
Vertaistuki paikalla.
Et oo yksin olojen ja tuntemusten kanssa.
 
Itse nautin ihan mielettömästi ekasta raskaudesta: vatsankasvusta, vauvan liikkeistä ym... nautin vaikka liitoskipuja olikin ja keskiraskaudessa jo kilometrin kävely oli ihan liikaa noiden kipujen ja myöskin supistelujen vuoksi. Mutta kun otti rauhassa niin hyvä tuli. Sitä nauttimista tässä nyt sitten ootellaan.. itsellä tämä olotila on varmasti lievimmästä päästä mutta väsymys ei oo mukavaa mitenkäänpäin.. etovuus on onneksi vähenemäänpäin ollut.. en todellakaan muistanu tämän alun olleen tämmöstä vaikka edellisestä ei pitkäaika ookkaan :)
 
Onneli84, mä valitin kyl ihan antaumuksella sekä netissä että mun miehelle. En siis oksentanu, mut olo oli niin perseestä 24/7, että ihan itketti. Toivoin superkykyä, jolla taikoa oireet pois. Vitutti katsoa leffaa, missä nainen oksensi, teki plussatestin ja loppuleffan ajaksi kaikki oireet katos. Mut nyt kun ne isot oireet on iteltä pois, niin huoli yrittää kolkutella, että ei se hyvä näinkään.

Housut kiristää epämukavasti kun muutenkin on liikakiloja ja nyt vielä tää turvotus, niin kävin kirppikseltä elämäni ekat mammahousut. Mahtava ostos, ehkä mukavin vaatekappale mitä oon ikinä pitänyt. Tai siltä tietty nyt tuntuu. Aah. Iloja ne on pienetki ilot. :D
 
täällä vielä petipuuhia tullut harrastettua kun ei oikeastaan muuta oiretta ole kun tuo väsymys ja jonkinlaista nippailua mahassa, mahallaan ei kyllä pysty oikeen nukkumaan ja huomannu että nyt jo vähän ikävälle tuntuu jos vaikka jotain nostaessa painaa mahaan o_Ohassua kun näin aikasin jo tuntuu vaikkei viikkoja oo vasta kun 4+
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top