Toukokuiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ms. Bloom
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täälläkin on alkanut olla kaikenlaisia oireita. Hajut ovat alkaneet ottaa ikävästi nenään ja vatsassa on täysi olo koko ajan. Silloinkin kun on nälkä. Eilen aamulla kakoin kolme kertaa, mutta oksennus ei sentään tullut. Tuli ihan puun takaa! Hyvä puoli on se, että oireiden lisäännyttyä koko raskaus on alkanut tuntua jotenkin todellisemmalta :)

Tosin toivon, että oireet eivät enää lisäänny, koska joudun kohta työmatkalle ja pitämään ainakin pari luentoa. Voi tulla vähän turhan mielenkiintoista, jos kasvot ovat vihreänä. Pähkäilen nyt jo aamuisin mitä ihmettä puen päälle kun en mahdu tavallisiin vaatteisiin :)
 
Täälläkin ongelma vaatteiden kanssa!
Saa kyllä käyttää niitä kaappien perälle joutuneita ennen liian isoja housuja ja paitoja.. Turvotustahan se varmaan vaan vielä on mut kyllä lääkärikin ihmetteli mahan kokoa ja pinkeyttä. Sanoi puolivitsillä et "joko oot pidemmällä tai sit siellä on kaks"! normaalisti olen siis muodoton kukkakeppi
 
Moikka Kaikille!
Kaksi vuotta takana yritystä ja ensimmäisen kerran olisi positiivinen vastaus saatu aikaan. LA 18.5 kuukautisten mukaan, joten hyvin alussa ollaan ja hienoisen innostunut uskaltaa asiasta olla. Positiivisuus varmistettu 3x kotona ja kertaalleen laboratorion toimesta :love2 Ihan nuori nainen en enää ole ja edellisestä raskaudesta on noin 9 vuotta aikaa, joten kaikki on kuin uutta taas! Ihana on ollut lukea teidän positiivisia tuloksia ja elää mukana!! Toivon sydämmestäni, että jokaisen meidän positiivinen tulos pitää loppuun asti :Heartred Rv 5+4
 
Muokattu viimeksi:
Ihanaa kun uusia vain tulee ja tulee koko ajan. Onnea kaikille! :)

Meillä oli vieraita nyt vkolopun ja jännitin kovasti miten jaksan kun edelliset kaksi vkoa on mennyt yökkiessä joka asialle. Kummasti kyllä sitä pystyy sitten vaihtamaan ajatukset muualle kun on touhua ja nyt viime päivät mennyt siis melkein ilman oloja. Ruon laittoon en toki voinut osallistua kun yökkiminen alkoi välittömästi keittiöön astuessa, mutta muuten olen todella iloinen että näinkin hyvin meni.
Varmasti siis osa tästä etomisesta on psyykkistäkin koska tosiaan kotona vointi on huonoin ja yököttää kaikki ja varsinkin jos omalla porukalla on ja ajatukset pyörii raskaudessa sekä kodista huolehtimisesta. Kodin ulkopuolella ajatukset saa muualle ja olokin usein niiiiin paljon parempi!
Edelleenkään ei oksua ole tullut vain kunnon yökkimistä joka aiheutuu hajuista ruuan näkemisestä sekä ajattelemisesta. :D
Täytyy kyllä myöntää että kyllä sitä jo vähän säikähtikin että miten nyt olo yhtäkkiä parempi oli että onko nyt joku hullusti mutta ystäväni palautti sitten järkiin kaksi lasta saaneena että se on se touhu ja ajatusten muualle suuntaaminen joka usein helpottaa. Huhhuh, on tää vaan aikamoinen matka tämä raskaus :D

Tälläinen mukava pieni avautuminen teille kanssa eläjät:)<3

Ps. Hurjaa miten ne viikot kuitenkin vaan etenee, nyt 7+3.
 
Onnea uusille plussanneille! <3

Mä oon taas siirtynyt "huolivaihteelle", mulla on hirveiden etovien olojen sun muiden vastapainoksi ollut nyt ihan täysin oireettomia päiviä. Siis niin, ettei ole ollenkaan "raskausoloa", ei yhden yhtä oiretta. Tietysti voisi olla iloinen, että pääsee helpolla, mutta enemmän mä mietin, että onko kaikki kunnossa. Ei vaan osaa olla stressaamatta, etenkää siksi, kun monta viikkoa ollut paljon eri oireita. Voihan tää toki olla vaan tyyntä ennen myrskyä. Nyt siis rv 7+2.
 
Iloinen.odottaja en oikeastaan, kova flunssa on ollut ja jotenkin väsynyt olo :) flunssa oli kuitenkin erilainen verrattavissa ihan kunnon räkätautiin.
Onhan tää vähän jännää
 
Sugarplum sprite ja omenansiemen,meillä on samat lasketut ajat ;)

Olen ollut viikon miehen työmatkalla mukana (rantaloma),ihmiset ihmettelevät väsymystäni ja katse on usein jäätävän turvoksissa olevassa mahassa ja tisseissä,mutta kukaan ei ole kysynyt mitään :D Vähän pelottaa kuinka kauan asia pysyy salassa. Tekisi mieli kertoa useille,mutta pakko kai odottaa neuvolaa tai ekaan ultraan asti.. Oletteko kertoneet läheisille jo?
 
Kovasti onnea taas uusille plussaajille! :happy:

Itse mietin myöskin oireettomuutta, vaikka niiiiin alkutekijöissä olenkin, mutta edellinen raskaus (päättyi km) tuntui heti (rinnat turposi ja kipeytyi, oksetus, hajut etoi...). Ehkä nyt iloitsee oireettomuudesta. On kai luontaista, että vaihtelee viikottain ja minulle ainakin toitotettu, että jokainen raskaus on yksilöllinen :) eli ei kannata liikoja murehtia!

Meillä intouduttiin kertomaan läheisimmille perheenjäsenille sekä sydänystävälle, koska ensinnäkin tuntuu niiin hyvältä sanoa ääneen ja toisaalta senkin takia, että edellisestä en kertonut ja keskenmenon jälkeen tuntui vaikealta enää kertoa, vaikka samaan aikaan olisin tarvinnut juuri näiden läheisten tukea todella paljon. Jokainen tietysti tyylillään!
 
Me ajattelimme kertoa heti ensiviikkoisen ultran jälkeen läheisimmille, vaikka "turvallisiin viikkoihin" on vielä aikaa. Juuri siksi, että JOS jotain sattuu, niin tietävät olla tukena.

Tuo keskenmeno/tuulimuna asia on kyllä todella puistattava :stop
Mulla on kyllä aika varma olo, että kaikki menisi hyvin. Ja teenkin kaikkeni sen eteen elämäntapojen puolesta. Mutta ei vaan voi tietää niin ei voi! :( varsinkin jos yhtään googlettelee, niin tuntuu että niitä sattuu jokatoiselle...

MUTTA olin kertomassa tavasta jolla kertoa :)
Askartelen itse kortit, joihin kirjoitan runot ja laitan ultrakuvat mukaan :p itsellä vaan ei ole skanneria niin en tiedä miten sen toteutan, mutta eiköhän jotenkin :happy: Ootteko te ajatellu MITEN kerrotte? (en tiijä onko ollu tästä jo puhetta, kun oli viikon aikana tullut niin paljon sivuja lisää että putosin kärryiltä :D )
edit: ollaan kortteja siis henkikökohtaisesti aina toimittamassa. Otetaan reaktiot videolle ;) sitten parhaan reaktion voisi aikanaan julkaista facebookissa niin eiköhän muutkin arvaa!
 
Ehkä jossain voi ottaa kopioita kuvista? Kirjastossa?
Tai sitten ottaa kuvasta kuvan. :)

Mä ajattelin kanssa tehdä kortit. :) Mutta varmaan vasta jouluksi. :santa Ei ole oikein ketään niin läheistä, että tarvitsisi heti tietää. Melkeen voisin tilata jostain tyyliin Ifolorilta kuvakortit, kun olen halunnut jo pitkään tehdä sellaiset. :,D

Ja sitten jotain ihan muuta. :grin Kamalaa kun tuntuu turvonneelta, vaikkei mitään eroa huomaa vatsassaan. (Nojoo, se on varmaan tää ylipaino niin ei näy. ) Alkaa todella ahdistaa uusien vaatteiden (housujen lähinnä) tarve. :( Nytkään en meinaa löytää kaupasta mitään ja farkutkit ovat aina isointa tai toisiksi isointa kokoa. :oops: Netistä en oikein uskalla tilata, kun mitat ilmoitetaan aina vähän miten sattuu, mutta ehkä pitäisi harkita asiaa... :confused: Edellisissä raskauksissa olen selvinnyt ihmeellisillä hamevirityksillä, koska lasketut ajat olivat kesällä ja syksyllä. Mutta tämän kanssa voisi tulla liian kylmä. :sour: No, ehkä tässä jotain keksitään. :grin
 
Ite tilaan normivaatteitakin netistä, kun oon lyhyt ja housujen löytäminen on tuskaa. Ulkomailta saa petite-, long ja plusmallistoja mammavaatteisiinkin ja isoja kokoja rintaliiveihin. Ite tilaan Briteistä, etuna se, että asuin siellä jonkun aikaa, niin tietää liikkeitten vaatekoot aika hyvin.

Me kerrotaan vähän sitä mukaa, kun on pakko. Mut viimeistään jouluna, joko ultrakuvat postiin tai vanhemmille isovanhemmille-lahjat. Loput saa tietää sitten aikanaan, me ei kauheesti ruukata huudella asioitamme. xD
 
Pari läheistä tietää, jotka tiesivät alunperinkin hoidoista. Muuten ei ole tarvetta kenellekään kertoa vielä. Ei haittaisi, vaikkei tarvitsisi kertoa ennen rakenneultraa ☺️
 
Ollaan (oon) kertonu siskolle, äitille ja yhelle ystävälle :) Muille sitte pikkuhiljaa ripotellen ultran jälkeen. Siskolle sanoin vaa että "jaa pitäshän tuo lopettaa se polttaminen" ja näytin testikuvaa kännykästä, äitille piti kertoa myöhemmin mut näytin yhen tikun jonka tein ja sanoin että haluakko tietää yhen salaisuuen tms. :) Mut sit aattelin tilata esikoiselle puseron jossa lukee "Isoveli 2016" tms josta saa anopit sun muut päätellä :'D hih<3
Olot pelottaa välillä ku tänää ei niinkää oo taas oloja ollu vaikka aiemmin on vähä enemmä.. Mut ei täysin oireetonta oo ollu että neutraalilla mielellä ultrapäivää ootellessa! :) Veli kävi pienen vauvansa kans tänään, aww<3
 
Heippa! Pakko oli tulla näitä teidän juttuja lukemaan ja muistelemaan omaa alkuraskautta, mitenkä se olikaan jännittävää ja toisaalta kamalan pelottavaa, kun kaikki yhtäkkiä muuttui. Anteeksi siis tällainen kyylääminen :D Oon tuolta lokakuisten 2015 ryhmästä, nyt rv 35+3 :) toivon kaikille paljon tarrasukkia ja vauvaliimaa, että teidän salamatkustajat pysyvät yksiössään loppuun saakka ♡
 
Meillä myös mies yrittää lopettaa tupakointia, ja onkin paria repsahdusta lukuunottamatta onnistunut yllättävän hyvin. :) itsekin sanoi kyllä että on niin hankala, kun isänä ei tunne mahassaan mitään ja joutuu vain seurailemaan. Että ehkä ekan ultran jälkeen hänkin vasta konkreettisesti tajuaa, että siellä on oikeasti elävä olento :D pitäisi itse muistaa pitää isää koko raskauden ajan mahdollisimman kartalla ja mukana jutussa, ettei tule ulkopuolinen olo. Kyllä me naiset ollaan siinä mielessä siunattuja, että saadaan kokea tämmöinen pikku ihme alusta loppuun :)
 
Mä vitsailin miehelle, että se vois ottaa osan mun oireista, niin pääsis sekin kokemaan tätä. Nyt mulla on ollu jo niin monta oireetonta päivää, että ehkä se ottikin. :D

Niin siis pahoinvointi ja rintojen arkuus ei oo palanneet. Väsymystä on ja mahaa turvottaa, mut ne on kyl niin pientä siihen etovaan oloon verrattuna. Sinällään vähemmät oireet ois ihan jees, meillä käy tällä viikolla ihan kivasti vieraita, pari on yökylässäkin muutaman päivän, voisi olla vaikea salata, kun pahoinvointi yllättää.

Käyn muuten parin-kolmen kilometrin kävelyillä ja nukun sen jälkeen yhtä monta tuntia. Naurettavaa. :D
 
Mie olen kertonut raskaudesta vasta kahdelle veljelleni, anopille ja yhdelle kaverille. En ehkä hirveästi vielä haluaisi huudella tästä kun meillä on edessä se istukkaibiopsia, ja mikäli sieltä huonoja uutisia tulee, ei meillä oikein ole vaihtoehtoja: helpompi luopua lapsesta nyt, kuin seurata kehityksen taantuminen, kehitysvammaisuus, lapsen kärsiminen, kivut, ja kuolema pienenä :sad001

Vaikeaa vaan tämä salailu, maha on kuin rantapallo jo ja tätä pahoinvointia on kyllä vaikea salata...

Miulla on kamala himo kaikkeen epäterveelliseen :confused: Siis kaikki rasvainen ja suolainen himottaa, pizza, hampparit ym. Ja huomasin että jätski vie pahimman kuvotuksen aallon hetkeksi, käyn siis silloin tällöin ottamassa muutaman lusikallisen jätskiä paketista. Ja kivasti tulee kiloja :grin Alkuvuodesta juuri pudotin 17 kiloa edellisiä raskauskiloja, että sillä lailla taas...
 
Yksi uusi ilmoittautuu mukaan joukkoon! Eilen saatu selvä plussa ja nyt siis 4+2 menossa. :Heartred Toista odotellaan. Mieli huomattavasti rauhallisempi kuin silloin muutama vuosi sitten ensimmäisen kohdalla. Oireita ei vielä kauheasti ole, mutta se ei kyllä haittaakaan! :) Jospa tässä raskaudessa pääsisi vähemmillä oireilla. :wink
 
iloinen.odottaja sanoi:
Heei kaikille toukokuun odottajille ja ONNEA :) 4+5 menossa! Ihan alussa, mutta intoa täynnä ja olo niin onnellinen. Halusin liittyä joukkoon!! Taustalla km alkuvuodesta rv7, eli luonnollisestikin pelottaa oireet sekä oireettomuus. Huh mitä hommaa :)

Ps. Miten ihmeessä nimimerkki vaihdetaan??
Click to expand...
Hei kiitos ja onnea itsellesikin odotukseen! :Heartbigred

Aika samoilla viikoilla mennään, rv 5+6 ( tarkentuu, kun eka ultra yksityisellä noin rv 7+)..

Kyselin tuolla kaksoten puolella Hcg arvoja ekassa verikokeessa mielenkiinnosta. Olisi kiva tietää, mitä sulla oli eka hcg lukema? :) Mikä dpo plussasit?

Sain siis 225hcg (dpo15) ja tuumin onko muut kaksosten odottajat saaneet tuon tasoista lukemaa...

On tämä niin jännää aikaa :dance018
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top