Vavavoom
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mietin tänään että alkaisinko pitämään ruoka-päiväkirjaa.. että mitä kaikkea ja paljonko sitä nyt syökään joka päivä. Sitten tulin siihen tulokseen, että no en todellakaan! 
Ihan tarpeeksi huono omatunto tästä mättämisestä...! Siis ihan tosissaan pitää jotain syödä 2-3 (ihan max 4h!) tunnin välein, koska muuten tulee tosi huono ja heikko olo. Tänään kävi niin että syöntiväli pääsi venähtään ja sitten viimein kun pääsin syömään, niin lautasen kun sain tyhjäksi niin oksensin... :P
Ja kun ei riitä että syö banskun tai ompun tai yhen leivän..
Vaan minkäs teet, pakko syödä. Miehellekki melkein itkua väänsin että kun kokoajan pitää olla syömässä ja että lihon hirviänä ym.. niin toinen vaan tuumaa, että sou vat, sun pittää nyt syyä -kuuntele kroppaas
Ja mies on kyllä ollu aivan ihana ja auttanut kotihommien yms kanssa kun ite on myttyrällä vaan maannu sängyn pohojalla näitten olojen kans. Toki aina yritän jotain touhuta kun edes vähän olo helpottaa. On mulle erittäin vaikeaa olla "toisesta riippuvainen" ja myöntää etten pysty enkä jaksa.. mutta tuskin tätä nyt loputtomiin kestää :) Mies kyllä tosiaan hoitaa ja hellii.. ohimennen saattaa käydä antamassa suukon mun vatsalle tai silittelemässä
Ja kantaa kyllä nenän eteen mitä vaan osaan pyytää. Ihme kyllä ei mulla vielä ole mitään mielialanvaihteluita ollu.. ihan hyvän tuulinen ja rakastava avovaimo edelleen vaikka huono olo onkin lähes kokoajan 
Ja mulle on kyllä ihan yks lysti jos mies tietää mun painon :) Meille kummallekkaan ei numerot merkkaa mitään. Muistaakseni kun viimeksi kävin vaa'alla niin taisin painaa 75kg. Ja olinkohan 162cm pitkä. Eli lyhyt ja muodokas
Syntyessänikin painoin jo 4,400kg
Äääh, en malta oottaa sitä neuvola-aikaa!!! (7.10) ja nyt ollaan tilanteessa 6+1.. muistaakseni :P
Ihan tarpeeksi huono omatunto tästä mättämisestä...! Siis ihan tosissaan pitää jotain syödä 2-3 (ihan max 4h!) tunnin välein, koska muuten tulee tosi huono ja heikko olo. Tänään kävi niin että syöntiväli pääsi venähtään ja sitten viimein kun pääsin syömään, niin lautasen kun sain tyhjäksi niin oksensin... :P Ja kun ei riitä että syö banskun tai ompun tai yhen leivän..
Vaan minkäs teet, pakko syödä. Miehellekki melkein itkua väänsin että kun kokoajan pitää olla syömässä ja että lihon hirviänä ym.. niin toinen vaan tuumaa, että sou vat, sun pittää nyt syyä -kuuntele kroppaas
Ja mies on kyllä ollu aivan ihana ja auttanut kotihommien yms kanssa kun ite on myttyrällä vaan maannu sängyn pohojalla näitten olojen kans. Toki aina yritän jotain touhuta kun edes vähän olo helpottaa. On mulle erittäin vaikeaa olla "toisesta riippuvainen" ja myöntää etten pysty enkä jaksa.. mutta tuskin tätä nyt loputtomiin kestää :) Mies kyllä tosiaan hoitaa ja hellii.. ohimennen saattaa käydä antamassa suukon mun vatsalle tai silittelemässä
Ja kantaa kyllä nenän eteen mitä vaan osaan pyytää. Ihme kyllä ei mulla vielä ole mitään mielialanvaihteluita ollu.. ihan hyvän tuulinen ja rakastava avovaimo edelleen vaikka huono olo onkin lähes kokoajan Ja mulle on kyllä ihan yks lysti jos mies tietää mun painon :) Meille kummallekkaan ei numerot merkkaa mitään. Muistaakseni kun viimeksi kävin vaa'alla niin taisin painaa 75kg. Ja olinkohan 162cm pitkä. Eli lyhyt ja muodokas
Syntyessänikin painoin jo 4,400kg
Äääh, en malta oottaa sitä neuvola-aikaa!!! (7.10) ja nyt ollaan tilanteessa 6+1.. muistaakseni :P
Sitten siinä synnytyksessä oli kaks todella ärsyttävää naishenkilöä kätilöinä tai mitä lie olivatkaan. Alkoivat keskenään kinastelemaan ja arpomaan mitä ja miten pitäis seuraavaksi toimia. Aikansa nahistelivat kunnes mulla meni hermot ja rääkyin naama punasena että jumankauta eikö se riitä että minä täsä tuskailen enkä tiijä miten päin olisin, hoitakaa ny *kirosanakirosana* ne hommanne tai hakekaa joku joka ne hommat osaa! 
Onneksi mies on kotona tänään...
Yleensäkin raskaana miulla tulee juuri kirjat joita luen ohjelmat joita näen uniin. Pitäisi vissiin katsoa vain muumeja jos ei tulisi painajaisia 
Hirvittää muuten miten isot tissit miulle tämän raskauden ja uuden imetyksen jälkeen tulee, joka vauvan jälkeen vaan jääneet isommiksi... Ennen esikkoa kuppikoko oli b, nyt huidellaan dd-e mitoissa 
Toki imetän edelleen nuorinta, ehkä ne tästä vähän kutistuu jahka imetyksen lopetan.... Kunnes taas tulee uusi imetys 
Aamulla nää naurattaa mutta öisin kyllä vähän joskus ahistaa!
Torstai päivällä alko selkä yhtä äkkiä ihan tyhjästä sattumaan tosi paljon ja kipu vaan koveni et illalla liikkuminen oli jo tosi vaikeeta.. Sit yöllä alko verinen tiputtelu vuoto mikä jatku sit viel eilen aamulla ja sit siinä päivän mittaan se vuotokin vaan lisäänty tosi runsaaks ja tuli sellasia isoja hyytymiäkin seassa. Päivystyksessäkin meni 5h ja olin jo valmis hyväksyy tappioni kunnes pääsin ultraa ja se lääkäri sanos et kyllä sielä sykkivä sydän vaan löytyy