Mä täällä taas pakastemansikoita syön. Tuntuu olevan ainoa, mikä auttaa edes jotenkin. Tänään piti aamulla kyllä melkoisesti nieleskellä, ettei ois tarvinnu mennä oksentamaan. Tavallaan voisi helpottaa, mutta kammoan oksentamista niin paljon, vaikka tällä menolla tullaan kyllä pönttöä halailemaan. Olot on aamu aamulta kaameammat.
Jooh, mun mies ei hössötä, mutta nimenomaan on tosi kiltti ja pitää huolta. Oma olo vaan tuntuu kiittämättömältä, kun ei jaksa olla takaisin niin ihana... Ja välillä oon kyllä suorastaan karmea.
Mut autan kyllä kotihommissa sen, minkä oloilta pystyn, kun miehellä on pitkät päivät yliopistolla ja mä vaan lagaan.
Tänään pitää käydä ruokakaupassa, mutta ostoslista on mun kohdalla vähän yksipuolisempi ku yleensä.
Mulla on koetinkivi ensi viikolla, kun kaveri, jota en oo nähny vähään aikaan, tulee yökylään. Saa nähdä, huomaako hän jotain, kun ihan vielä ei ois tarkotus kertoa kenellekään. Muutenkin on tässä kuukauden sisään tulossa läheisiä käymään / itse käyn kylässä, niin ei välttämättä salailu onnistu. Etenkään niiden suhteen, jotka ovat itse saaneet lapsen, tuntuvat olevan herkempiä muittenkin suhteen (ja jotkut suorastaan yliluonnollisella vaistolla varustettuja).