Voi, oon niin pahoillani matka!
Ihan kamalia uutisia. Kauheasti tsemppiä sinne, ja uutta yritystä kun siltä vain tuntuu!
Mä soittelen tos puolen tunnin päästä neukkaan, kun alkaa soittoaika. Saa nähdä mitä sanovat ja kuinka pitkälle menee aika.
En tiiä kuuluuko tää tonne pelot osioon vai tänne, ni laitan tänne. Ehkä kuitenkin mielummin tänne..
Meille on tulossa kolmen ja ½ viikon päästä aussiepentu. Olin varannut pennun jo ennen kuin tiesin raskaudesta mitään, tai osasin edes epäillä. Pitkään mä tätä asiaa mietin, et perunko pennun oton, kun tilanne muuttui, mutta en vain halua luopua. Koira on kuitenkin niin odotettu ja tervetullut. Päätin, että jaksan vaikka väkisin pennun (ja ihan kuin siihen loppuisi, kotoa löytyy jo ennestään aktiivinen koira ja kaksi kissaa) kanssa mennä ja touhottaa, olla ja kouluttaa, vaikka nyt jo tuntuu välillä että väsymys painaa päälle. Pelottaa niin paljon, että oonko oikeesti aivan kuollut jossain vaiheessa.
Tietystihän mulla on mies rinnalla, mutta hän ei ole halukas puuttumaan pennun koulutukseen, enkä itsekkään sitä tehtävää hänelle antaisi. :D Mietin vaan, et oonkohan mä aivan järjiltäni, kun on kaksi isoa asiaa yhtäaikaa käsillä... Vielähän mä voisin pennun perua, mutta tiedän etten tee niin. Koiravauva on jo nyt tullut rakkaaksi.
Onks tääl ketään kellä ois ollut vähän samaa vastaava tilanne aiempien raskauksien aikana?