Muistelin eilen miehen kanssa kohta vuodentakaista plussatestin tekoa itku silmässä. Olimme siis olleet siinä vaiheessa hoidoissa melkein 1,5 vuotta ja jäämässä kesätauolle ja tein testin asenteella 'onpahan tämäkin alta pois'. Olin juuri saman viikon maanantaina itkenyt silmät päästäni, kun miehen suvussa vain vauvauutisia sateli kaikille muille paitsi meille ja silloin perjantaina sitten testin tein!
Niin onnellinen olen tästä ihanasta rakkaasta pienestä murupallerosta, joka isänsä vieressä sängyssä tuhisee. <3
Kuitenkin pelottaa, että uutta raskautta ei enää tule ja tunnen itseni osittain tyhmäksi ja itsekkääksi, kun ei muka tämä yksi onnenporku riitä. Kuitenkin niin kovasti haluaisin vielä edes yhden lapsen! Ihan kiittämätön olo, kun nyt jo mietin uutta raskautta, kun neiti ei edes vielä kolmea kuukautta ole täyttänyt. Ei se ole sitä, ettäkö en rakastaisi tyttöä ihan koko sydämestä, niin että sattuu ihan, vaan siitä, että haluaisin rakastaa vielä lisää, vielä edes yhtä rakasta lisää.