Nipsu: Sullahan on kierto aika samassa vaiheessa kuin mulla :) Mulla tosin oli jo ovis ihan äskettäin, näinä päivinä. Kiva, että sulla on noin positiiviset fiilikset, jospa sulla oliskin se tärppifiilis ihan syystä! Mä en taaskaan tiedä miten suhtautuisin :/ Vähän sellainen olo, että ei se nytkään tärpännyt, mutta oon toisaalta niin tyytyväinen miehen panostukseen tällä kertaa, että on ihan hyvä mieli :)
Kiki: Kiva kuulla susta pitkästä aikaa! :) Hyvä, että olo rupee helpottaan. Se on ihan tervettä välillä unohtaa olevansa raskaana ;) Mullakin kesti oikeastaan ekan kolmanneksen ja vähän päälle pahoinvointi, joten yhtenä kauniina päivänä, kun ei ollutkaan huono olo, niin tuntui ihanan normaalilta :D Paljon tsemppiä seuraaviin kolmansiin!
della: Mä oon myös vähän harventanut täällä käymistä ja oon yrittänyt keksiä kaikkea aktiviteettia, etten niin paljon miettis vauva-asioita. Yritin tuossa viime viikolla ottaa vähän selvää opiskelumahdollisuuksista, mutta sieltä koulusta ei ole mulle vielä kukaan vastannut :/ Musta tuntuu, että tää vauvaprojekti ottaa senkin takia niin koville, ettei mulla ole tällä hetkellä tytön hoitamisen ohella mitään muuta isoa projektia meneillään. Mutta vastaavasti liikaa aikaa vatvoa kaikkea. Kyllähän noi miehetkin varmasti paljon asioita pohtii. Ne ei vaan puhu niistä yhtä paljon kuin naiset. Ja sit naisena ei tule edes ajatelleeksi, että miehelläkin voi olla paha mieli jne.
Nyytti: Sielläkin kierto samoilla kohdilla kuin mulla ja Nipsulla. Mulla kans vaivas niska ja hartiat silloin kun tyttö oli pienempi ja tarvitsi enemmän syliä ja kantamista. Välillä oli lihakset ihan kuin tulessa. Onneks kuntosaliharjoittelu auttoi siihen aika tehokkaasti. Nykyään sit taas ranteet vaivaa aina välillä. Mulla on ilmeisesti ahtaat rannekanavat. Sukuvika ;)
On: Kp 16/26-31 ja luulen, että ovis oli vasta eilen, vaikka perjantaina tulikin testiin plussa. No, hyödynnetty ollaan oikein kunnolla tällä kertaa :) Litkin vielä greippimehun loput ja siirryn punkkuun loppuviikosta. Jos ei tästä kierrosta tärppää, niin vähän houkuttelis ottaa aikalisä yrittämisestä... Mulle oli toi viime viikon loppu aika henkisesti raskas (varmaan ovishormonit teki myös tehtävänsä). Juttelin kummipoikani äidin kans ja hän kyseli, että eikö meidän tytölle ole vielä tulossa pikkusisarusta. Sanoin, että ei ja etten tiedä koska tulee... No hän siihen sitten sanomaan, että kyllähän meidän tyttö nyt on jo niin iso, että sille pitää leikkikaveri tehdä :O Hyvä, etten taas itkuun purskahtanut :( On vaan niin vaikeeta kuulla tollasia kommentteja. Pelottaa, kun ollaan menossa ennen joulua tapaamaan sekä mun että miehen puolen sukulaisia, että mitä kysymyksiä ja kommentteja sieltä saa kuulla... Sanoinkin eilen miehelle, että kyllä ihmiset varmaan vähitellen alkaa kiinnostua enemmän meidän asioista. Varsinkin ne malttamattomimmat utelijat.