Gatusalle paljon onnea! :) Toivottavasti tämä pikkuinen pysyisi nyt matkassa loppuun asti. Muista vaatia siellä sairaalassa taas kunnollista paneutumista sun uuteen raskauteesi, ettei se murhenäytelmä vaan toistu.
Nyytille ja koko perheelle voimia! Tosi ikävä tilanne :( Oliko miehen isä teille läheinen? Meidän lapsella on kummankin puolen isovanhemmat elossa, mutta serkkuja ei ole saman ikäisiä, ei itse asiassa tällä hetkellä vielä yhtään serkkua. Luultavasti saman ikäisiä serkkuja ei tulekaan, koska mulla ei ole sisaruksia ja miehen sisarukset on sen verran nuoria ja opiskelevat vielä, että tuskin heillekään on vielä hetkeen perheenlisäystä tulossa.
Nipsu: Kyllä muakin on välillä vähän ärsyttänyt, jos mies on ollut väsynyt ja olis just tärppipäivät :( Vaikka eihän väsymykselle mitään voi eikä siitä pidä mun mielestä syyllistää, mutta jos se johtuu siitä, että on yömyöhään tehty jotain sellaista, jota voi tehdä joskus muulloinkin, niin... kyllä mullakin kiukku nousee! Meillähän on pari kertaa käynyt niin, että ollaan oltu miehen porukoilla kylässä ja mies on valvonut siellä myöhään ja juoruillut vanhempiensa kanssa ja mä oon kironnut, kun olis otolliset päivät ja tyttö nukkumassa ja voitais tehdä jotain uuden pikkuisen eteen. Kun juoruillahan voi päivälläkin...
della: Kyllä 10 kk imetystä on hyvä suoritus! :) Meilläkin on tyttö vihdoinkin hyväksynyt nokkamukin tilalle tavallisen mukin ja mun mielestä on niin haikeaa, että täytyy pakata tuttipullot (meillä oli siis niihin nokkia ja kahvat) nyt kokonaan pois :'( Taas yksi karu muistutus siitä, ettei mulla ole vauvaa. Älä hetiä kirvestä kaivoon pikku kakkosen suhteen! vaikka tiedän, ettei se helppoa ole. En mäkään jaksa olla niin toiveikas enää, vaikka toivoahan tässä vielä on. Jotenkin vaan tuntuu, että muutaman kuukauden päästä mä kuitenkin joudun taas uudestaan kääntymään lääkärin puoleen ja pelottaa mikä se tuomio silloin on...
On: Taas alkoi viimeinen piinaviikko. En oo ihan varma, koska niitä menkkoja pitäis odottaa alkavaksi, mutta ens viikon alusta puoliväliin ehkä. Mitään oireita ei tietenkään ole. Enkä varmaan edes luottais mihinkään oireisiin, jos niitä sattuis olemaan. Jotenkin mun positiivinen asenne taas muuttui negatiiviseks ja yritän vaan tässä pähkäillä miten selviän siitä seuraavasta pettymyksestä :( Loppuviikko on onneksi aika kiireinen, niin ei ehdi miettiä niin paljon asioita. Ollaan paljon kylässä. Mutta jos menkat alkaakin jo silloin, niin en tiedä miten saan pidettyä itseni kasassa.