hattarainen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Oi, mä jo tulin lukemaan lorolta hyviä uutisia ;)!
Synnytyksestä täältä myös lyhyesti: viideltä illalla sain käynnistyspillerin kohdunsuulle. Kahdeksalta tuli eka tosi kivulias suppari, mutta päätettiin että mies lähtee töihin (yövuoroon), kun hoitajat eivät uskoneet synnytyksen käynnistyvän kunnolla ennen seuraavaa päivää. Puoleen yöhön asti otin kohtuullisen kipeitä supistuksia (säännöllisiä) vastaan suihkussa ja jumppapallolla (en siis vielä ollut synnärillä). Puolilta öin kivut oli jo järkyttävät ja en tuntenut vauvan liikkeitä ja kun sydänkäyrää otettiin, oli matalampi ku aikasemmin. Joten sitten lähettiinkin juoksemaan synnärrille (mä pyörätuolissa) ja matkalla soiti ukon pois töistä. Synnärrillä puhkastiin kalvot ja vauvan päähän laitettiin anturi, sydänäänet olivat ok. Olin 4cm auki silloin ja sain heti epduraalin ja sit olikin ihanaa! Mulle toimi myös ilokaasu, tosin sitä maskia oli vaikea saada naamalta poissa, kun käsi ei toiminut :D. Viideltä yöllä olin avautunut kokonaan ja 50min ponnistuksen jälkeen syntyi meijän pötkylä <3! Eikä tuo loppu ihan hirveesti tehnyt kipeetä, kun sain uuden annoksen puudutetta. Sitten mä aloinkin vuotaa verta ja lopulta lähettiin juokseen leikkaussaliin ja vauva jäi isin kanssa. Ehkä 4tunnin päästä pääsin synnyttäneiden osastolle ja sain mussukan rinnalle ensimmäistä kertaa! Kivulian kohta synnytystä mulla siis oli tuo hetki ennen synnärille siirtymistä, silloin tuntui että aivot leviää seinille, kun sattuu niin järkyttävästi.
Meillä kans mies kyttäs kyllä alapäätä, mutta tais keskittyä siihen vauvaan enemmän kun mun elimeen... :D Ja siis tää varmaan järkyttää teitä, mutta mies otti videon siitä hetkestä kun vauva syntyi. Ja ei tietenkään huomannut rajata mun haarusväliä pois kuvasta, joten olen siis itsekkin sen siinä tilassa nähnyt :P. Mutta silti on niin ihana kattoa hetkeä, kun mun pallero otti ensimmäisen henkäyksensä! Eipä miehelle jäänyt mitään traumoja, ilolla on sitä muistellut.
Vitamiineja en nyt parhaillaan syö, kun lopetin niitten popsimisen vasta tuossa puoltoista kuukautta(?) sitten, kun imetys loppui. Pakko pitää hetki taukoa niistä napeista. Alotan sitten heti kun plussan saan kehiin!
Nyt vaan naiset plussia ihan hirveesti meille kaikille, että päästäs vuoden päästä kertoileen uusia synnytystarinoita ;)!!!
Synnytyksestä täältä myös lyhyesti: viideltä illalla sain käynnistyspillerin kohdunsuulle. Kahdeksalta tuli eka tosi kivulias suppari, mutta päätettiin että mies lähtee töihin (yövuoroon), kun hoitajat eivät uskoneet synnytyksen käynnistyvän kunnolla ennen seuraavaa päivää. Puoleen yöhön asti otin kohtuullisen kipeitä supistuksia (säännöllisiä) vastaan suihkussa ja jumppapallolla (en siis vielä ollut synnärillä). Puolilta öin kivut oli jo järkyttävät ja en tuntenut vauvan liikkeitä ja kun sydänkäyrää otettiin, oli matalampi ku aikasemmin. Joten sitten lähettiinkin juoksemaan synnärrille (mä pyörätuolissa) ja matkalla soiti ukon pois töistä. Synnärrillä puhkastiin kalvot ja vauvan päähän laitettiin anturi, sydänäänet olivat ok. Olin 4cm auki silloin ja sain heti epduraalin ja sit olikin ihanaa! Mulle toimi myös ilokaasu, tosin sitä maskia oli vaikea saada naamalta poissa, kun käsi ei toiminut :D. Viideltä yöllä olin avautunut kokonaan ja 50min ponnistuksen jälkeen syntyi meijän pötkylä <3! Eikä tuo loppu ihan hirveesti tehnyt kipeetä, kun sain uuden annoksen puudutetta. Sitten mä aloinkin vuotaa verta ja lopulta lähettiin juokseen leikkaussaliin ja vauva jäi isin kanssa. Ehkä 4tunnin päästä pääsin synnyttäneiden osastolle ja sain mussukan rinnalle ensimmäistä kertaa! Kivulian kohta synnytystä mulla siis oli tuo hetki ennen synnärille siirtymistä, silloin tuntui että aivot leviää seinille, kun sattuu niin järkyttävästi.
Meillä kans mies kyttäs kyllä alapäätä, mutta tais keskittyä siihen vauvaan enemmän kun mun elimeen... :D Ja siis tää varmaan järkyttää teitä, mutta mies otti videon siitä hetkestä kun vauva syntyi. Ja ei tietenkään huomannut rajata mun haarusväliä pois kuvasta, joten olen siis itsekkin sen siinä tilassa nähnyt :P. Mutta silti on niin ihana kattoa hetkeä, kun mun pallero otti ensimmäisen henkäyksensä! Eipä miehelle jäänyt mitään traumoja, ilolla on sitä muistellut.
Vitamiineja en nyt parhaillaan syö, kun lopetin niitten popsimisen vasta tuossa puoltoista kuukautta(?) sitten, kun imetys loppui. Pakko pitää hetki taukoa niistä napeista. Alotan sitten heti kun plussan saan kehiin!
Nyt vaan naiset plussia ihan hirveesti meille kaikille, että päästäs vuoden päästä kertoileen uusia synnytystarinoita ;)!!!
Hehee... pelastit päiväni!