• Foorumilla on huoltokatko aamuyöllä keskiviikko 11.2. noin klo 00.01 – 03.00. Pahoittelemme häiriötä!

Toista vauvaa kuumeillen.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ehkäpä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
meillä vauvakuume on osin myös järkiperäistä, kiva saada esikolle sisarus edes suht pienellä ikäerolla.(: Toivotaan omppuf että teillä nappaisi ja saisitte sen pienen vaikka jouluksi kotiin <3 täällä ei ole merkkiäkään kuukautisista, mutta testi oli jälleen nega. sitä rusehtavaa tiputtelua on. eikä ole oikein muitakaan selviä oireita, niinkuin eilen jo mainitsin. tiedä sitten mitä tämä on. huomenna soitan gynelle aikaa, saavat selvittää että mitä ihmettä kun yleensä niin tarkka 27pvn kierto heittää näin. ja sekin kun tosiaan oli eilenkin ihan kunnon menkkakivut, että yritystä oli kuitenkin. tää on jotenkin niin hämärää että toisin kuin uskoin, alan toivoa tädin saapumista ihan vain tietääkseni että olen terve. hullunkurista.(: on vaan niin vaikea uskoa ettei testi näyttäisi tässä kohtaa jos raskaana olisin.>
 
Kiva, kun tulit takaisin omppuf!

Mulla ei ole myöskään tippaakaan ikävä yövalvomisia. Hyi että! Muistan, kun asiat paisuivat aina tosi isoiksi ja ongelmia tuntui syntyvän melkein tyhjästä. Sitten kun yhden yön sai nukkua kunnolla, sitä oli kuin eri ihminen. Itse asiassa minä en kyllä ikävöi imetystäkään. Jotenkin se tuntui vieraalta mulle ja halusin aina hoitaa imetykset rauhassa ilman ylimääräisiä katseita. Silti harmitti, kun imetys ei kunnolla onnistunut (maitoa ei tullut riittävästi ja kun vauva tottui pulloon, ei se enää tissiä huolinut ollenkaan). Ristiriitaista.

Hattarainen: vielä noista testeistä. Ovistesteistä mulla ei ole mitään kokemusta, mutta niistä raskaustesteistä on hyvät kokemukset.

Toivottavasti Edelian tilanne selkenee!
 
Tämä typerys meni ja teki testin. Negahan se oli. Kp. 27/28-32, joten voihan olla, että oli vielä liian aikaista, mutta asennoidun nyt niin, ettei tästä kierrosta tärpännyt. Harmittaa, mutta siirtyipä kuvotukset ainakin kuukaudella eteenpäin, jos positiivista pitää löytää.
 
Pahoittelut negoista lorolle ja edelialle :( Liian pitkään aikaan ei ole tälle palstalle tippunu plussia :( Pitäähän sen seuraavan piakkoin tullakkin!
 
Omppuf, niinpä. Ihan liian pitkä aika viimeisimmästä plussasta.

ON: We are back on the track! Saatiin hammaslääkäriltäkin "lupa" yrittämiseen, loput viisurit kuulemma kyllä pärjäävät raskauden jälkeiseen aikaan. Jospa meillekin tulisi marrasvaava
 
Ei sen enempiä nyt, kun tyttö rimpuilee tässä sylissä, mutta mä voin ilmottautua vapaaehtoiseksi plussaajaksi! H-hetket ois sitten viikon päästä!

lorolle pahoittelun negasta, vaikka tokikaan sitä ei ole vielä kiveen kirjoitettu!

Sukeylle onnittelut luvasta :D. On se nykyään ihmeellistä, kun tähänkin touhuun tarvii siunauksen lääkäriltä :P.
 
Onnea sukeylle luvan saamisesta! :) kyllähän sulla on vielä mahiksia lokakuisiinkin! ;D Voi että marrasvauvatkin on ihania, tosin aika omapäisiä tahtoihmisiä (terv. yhden marrasvauvan äiti).
hattarainen siis on nyt ilmottautunu plussaajaksi! Voi kun pääsis kohta onnitteleen :D Sitten jos oikeesti sulla tärppää niin voit olla eka silleen "???:O??:)".

Vielä n.8päivää oman kierron loppuun, kun pääsisi viimein siihen uuteen! 
Omppuf ja kp 43 yk 9
 
Ainiin unohin kirjottaa, et keitähän ihme kiihkoilijoita tuonne etusivulle on haastateltu :(. Rupes heti suututtaa kun luki.. kait sitä olis synnytyksestä hengissä selvinny ilman epiduraaliakin, mutta ei siitä kovin valoisat kuvat olis varmasti jääny. Vaikka mun synnytys olikin melko lyhyt (reilut 7 tuntia) niin en usko että olisin kovin halukas menee uudestaan jos en olis saanu mitään kivunlievitystä. Kyllä sen kivun vieläkin muistaa.. :D

Ja sitten tuo imetyskeskustelu on kanssa joku ikuisuusprojekti.. en ymmärrä miten sen voi yleistää että imettävät kaikki olis jotenkin hyviä äitejä. Minä tiedän muutaman äitihenkilön, jotka ovat imettäneet kyllä, mutta joiden lapset on sitten huostaanotettu tms. :D 
 
Höh, pahoittelut negan testanneille :( Siitä on kyllä jo melkoisen pitkä, kun tällä palstalla on plussa testiin pärähtäny! Hattaraisen tapaan voisin myös ilmoittautua vapaaehtoiseksi plussaajaksi! :) Täälä nyt kp 20 ja tärppipäivät ohi. Nyt sitte taas alkaa tää piinallinen osuus ku kehitellään kaikki mahdolliset oireet.. Huoh!!
Tervetuloa ainakin mimmus! En muista oliko muita! :)
omppuf, kiva kun palasit näin pian!! :)
Vauvakuume pohdintoja.. mäkään en oikein tiä, että mitä odottaa eniten. Plussa testi nyt ainakin. Ja se ihana pyöristyvä masu.. <3 Loppuajan närästystä ei kyllä oo yhtään ikävä, mutta tervetuloa sillekkin jos sen plussan testiin saisin. Se vauvan tuoksu ja tuhina! <3

Joku kyseli, että mistä on tilattu testejä. Mä oon tilannu mammaksilta niitä herkkiä puikkotestejä sekä yhen kerran ovistestejä. Tulee parissa päivässä postis. Molemmat mulla toimineet. Raskaustestit näyttäny oikein negaa ja ovistestiin sain plussan. Kauheesti oon kuullu noista kyseisistä ovistesteistä huonoa, ettei oo testiin tullu ku haaleita viivoja vaikka ovis on ollu, mutta mulla toimi hyvin. Ainoo huono puoli niis oli, ettei saanu tehä aamupissasta ja piti olla 2 tuntia juomatta sit päivällä ennen testausta, ni oli mun mielestä hankalaa.. Nykyään haen ovistestit tosta prismasta Pregcheck merkkisiä. Niistä prisman raskaustesteistä mulla ei oo kokemusta..

yk 6 kp 20/28-34
 
Omppuf, mullakin kyllä välillä ihmetyttää nuo etusivun juttu! Mutta ainahan näitä ääripäitä löytää jos niin haluaa. Kyllä mäkin kyllä silloin sen epiduraalin tarvin kipeesti, tuntui liian sietämättömältä ne kivut. Toki ne hyppäski kerralla nollasta sataan, kun käynnistettiin. Toivon että mahdollisen kakkosen synnytys käynnistys sitten omia aikojaan, niin sais senkin kokea! Edelleen silti aijon ottaa avut käyttöön :). Sitä olen joskus miettinyt, että oisinkohan revennyt yhtä pahasti, jos ei olisi ollut puudutusta. Toki olen itse pieni kokoinen ja vauva oli yli nelikiloinen, mutta voihan olla että ponnistin enemmän kuin keho antoi periksi. Vaikea sanoa. En mä silti tollasta jötkyä ilman puudutteita varmaan edes ulos saisi...

Imetysjuttuun en jaksa edes ottaa kantaa, tuota samaa jauhetaan jutusta/artikkelista toiseen :).

Mutrulla onkin se ikävin hetki kierrosta meneillään. Toivottavasti aika kuluu nopeasti ja niitä "oikeita" oireita ilmestyisi! Itellä ei oikein minkään näköistä oiretta kyllä, vaikka toki en ole vielä aivan viimeisissä päivissä.

Edit.
Kp. 23/28-30
 
Itse kanssa luin tuon etusivun jutun, mutta en jaksanut provosoitua siitä sen enempää. Mäkin sain synnytyksessä epiduraalin, ja jo ne selkään laitetut puudutteet ennen varsinaista epiduraalia olivat oikea taivas (supparit tuntuivat kokonaan selän puolella). Ja kuten hattarainenkin kirjoitti, en tiedä olisinko kestänyt niitä kipuja ilman. Epiduraalin jälkeen sai mukavasti levättyä ja nukuttua pari tuntia ennen kuin ponnistusvaihe alkoi. Aion kyllä toisessakin synnytyksessä käyttää epiduraalia, jos sille on tarvetta ja sen saa tarpeeksi ajoissa. Lisäksi olisi kiva kokeilla TENSiä, että toimisiko paremmin kuin lämmin kauratyyny tai akupunktio..

Itselle imetys on aika tärkeää, täysimetin esikoista 10,5 kk ja sen jälkeen osittain imetin vielä kuukauden. Mutta ei mulla tulis mieleenkään mennä muita arvostelemaan omista imetysvalinnoista. Se on ihan sama kaikkien muidenkin äitiyteen/vanhemmuuteen liittyvien asioiden kanssa. Niitä kun menee arvostelemaan, niin loukkaa toista jollain tasolla, vaikka kyse olisikin vain toteamuksesta.

omppuf, kävin vähän vakoilemassa tuolla raskauslaskurin puolella, ja hedelmöittymisen pitäisi tapahtua helmikuun alkupuolella, että ehtisi lasketun ajan mukaan lokakuisiin. Ja kun ovis oli viime viikolla, niin en usko, että seuraava ovis olis jo alkukuusta. Niin että miten niin mulla on vähän liikaa aikaa? Tai jos käykin ylläripylläri, ja meille tulee tästä kierrosta yllärivauva (toivottavasti ei, olisin ihan kauhuissani koko raskauden ajan, kun eilen kävin röntgenissä).

Oi että, toivottavasti Mutru. on seuraava plussaaja ja vetää meidät kaikki mukaan plussa-aaltoon!
 
Piti kans viä kommentoida tota etusivun juttua.. Rupes kyllä melkosesti kiukuttaa ku sen luki. Mä olen ainaki sata varma, etten olisi kestäny ilman kivunlievityksiä! Mä sain ensin jotain rokotteena annettavaa ja sekin auttoi vähän, vei kivulta sen pahimman kärjen. ilokaasusta ei tullu ku tosi sekava olo ja oksetti, kivulle ei tapahtunu mitään. Ja sitte sain epiduraalin,aah mikä taivas!! Sai juurikin levätä muutaman tunnin ennen ponnistamista. Seuraavassakin synnytyksessä (jos siis vielä raskaudun) aion pyytää kaiken mahdollisen kivunlievityksen ja se ei mun mielestä tee kenestäkään yhtää huonompaa äitiä!

Ja sitte vielä ihana kamala imetys.. Meillähän imetys ei sujunu ollenkaan :( Kovasti yritin imetyskumilla ja ilman, jopa tuttipullon tutin avulla yritettiin, mutta ei vaan onnistunu! 2 kuukautta lypsin maitoa ja annoin pullosta, sitte maito vaan loppui. Koko ajan meni korviketta rinnalla, ku maitoa ei tullu riittävästi. Ja kyllä koko vauva ajan kuulin kommentteja kuinka "PITÄÄ imettää". "Vauva ei saa minkäänlaista vastustuskykyä ilman imetystä"! Ja etten varmastikkaan yrittäny tarpeeksi kovasti imettää.. :( Ja kas, ihan ihminenhän siitä nyytistä kasvoi korvikkeellakin! :)

Huh, tulipas negatiivinen viesti! Ens viesti on sitten iloisempi!! :D Mutta mun mielestä siis kivunlievitys ja tutteli on hyviä asioita!! :D :D
 
Voih elkää vaan pahoittako mieltänne mun jutuista.. tuli vaan suoraan kirjotettua mitä ajatteli (niinkun mulla yleensä). :S Oon vaan niin katkera kaikesta luomusynnytyksen hehkutuksesta, ja kuten joku viisaampi ajatukseni aiemmin tiivisti. Siitä että toisia painetaan artikkelin tapaan lyttyyn jos siihen ei pysty... :( Vaihetaanpas tosiaan aihetta aurinkoisempaan vauvahaikailuun. :):)

Mutta hyvä että te muutkin ootte yhtä "epätäydellisiä" kun minäkin ! :):)
 
Täytyypä sen verran nus-sia pilkkua (ihan niinkuin sitä miehen kans ei sais tarpeeksi :D), että siis Sukey ihan oikeastikko täysimetit 10,5kk? Eikö se vaihdu osittain imetykseksi heti, kun rinnalle tulee kiinteät ruuat? Pitipähän oikasta, elä suutu! :) Mutta mä kans nautin imettämisestä, kun meillä onnistui!

Huomaa vissiin näistä mun viesteistä, että ei oo ollut hirvee aurinkoisia päiviä nämä pari viimeistä. Muksu on ollut ihan hirveen vaativa ja kiukkuinen ja ollaan oltu kaksistaan. Onneksi huomenna on taas kerho ja tänään saatiin isukki kotiin! Jokohan meillä alkaa esiuhma??? Tämä ois just niin oikea sauma plussata :)! Toisaalta vois kuvitella, että olisin nyt jo maailmanrakastaja, jos olisin raskaana...

Musta on just ihana, kun aiheet pursuileen tämän yrityksen ulkopuolellekkin. Jotenkin tuntuu että oppis tuntemaan teitä paremmin tai jotain! Ihana kuulla esim. muiden synnytyksistä!

Nyt tosistaan se plussa-aalto kehiin, ni johan on iloista sakkia ;)!!!
 
Pistänpä minäkin lusikkani soppaan noista etusivun jutuista. Imetyksestä olen jo kirjoittanutkin: olisin halunnut imettää pidempään, mitä onnistui, mutta valitettavasti maitoa ei tarpeeksi tullut ja lopulta imetys loppui kokonaan, kun pulloruokinta vei lapsen mielestä tissistä voiton. Hyvin on täälläkin selvitty korvikkeilla. Onneksi kukaan ei arvostellut tuosta pulloruokintaan siirtymisestä, sillä itselleni se oli todella herkkä asia ja pettymys, vaikken itse imetystä erityisen viehättävänä asiana kokenut. Siksi en uskaltaisi ikinä lähteä arvostelemaan ketään tuon imetyksen suhteen. Jokainen hoitaa sen niinkuin heille parhaalta tuntuu.

Synnytyksen kivunlievityksestä. Itse tiesin hyvissä ajoin, että otan ehdottomasti epiduraalin. En usko, että oisin koko synnytystä kestänyt, jos en epiduraalia olisi saanut. Enkä haaveilisi toisesta. Sitä oli niin väsynyt jo synnärille mennessä, kun oli edellisen yön ja päivän valvonut supistusten kanssa, sitten illalla sairaalaan mennessä oli aivan ihanaa, kun kätilö päätti minun puolesta, että nyt on aika laittaa epiduraali ja sain nukuttua pari tuntia. Epiduraalia annettiin myös juuri ennen ponnistamista eikä se sattunut minulla yhtään. Täytyy toivoa, että toinen synnytys sitten joskus sujuisi yhtä hyvin.

Plussia odotellen! Täällä kp. 28/28-32.
 
Kuulostaa kyllä hyvälle tuo loro:n edellinen synnytys! :) Toki se jokatapauksessa sattuu vaikka ottaiskin sen epiduraalin, mutta synnytys ei ehkä ookkaan niin traumaattinen :D Minä olin kanssa poikki kun klo 22 alko supistaa 2-3 min välein ja täältä on reilu tunti (talvella) sairaalaan ja se matka oli jo ihan helvettiä kun piti paikallaan istua! Sitten anoppi (joka oli mun doula xD hihhii naurattaa kun ajattelenkin miten koomista oli) ehdotteli pitkin matkaa "jospa pysähdyttäis niin minä voisin käydä tupakilla" ja mun ilme oli ehkä jotain murhaamisen ja kuolemisen välillä. Ensi kerralla haluan kyllä tuon oman murun mukaan. Enkä tällä kertaa päästä sitä 400km päähän. 
Onko täällä paljonkin jotka on synnyttäneet yöllä tai yön yli? Meidän neiti päätti tulla maailmaan 5.00. Mitä te muuten sanoitte synnytyksen jälkeen ensimmäiseks kun saitte suunne auki? Mulla meni ehkä puol tuntia eka ihmetellessä ja sitten sain kätilölle sanottua "kiitos, mistä mä saisin ruokaa?" En varmaan muuten muistais mutta ihana anoppini muistutti... onneks ei kertonu muuta mitä oli tullu möläyteltyä.

Aiheesta poiketen ja plussauutisia ootellessa ;D
 
nus-nus vaan hattarainen

Ja kun kysyit meidän muiden synnytyksistä, niin mä voin kertoa jonkun lyhyen version.. Neidin laskettu aika oli 1.8. Mies oli aloittanut kesäloman kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, ja oltiin ihan varmoja, että kyllä vauva syntyy ennen kesäloman loppumista. No, viisi viikkoa myöhemmin miehen kesäloman viimeisenä päivänä käytiin yliaikaiskontrollissa, ja seuraavana maanantaina synnytys käynnistettiin cytoteceilla.

Oli vähän orpo olo osastolla, kun homma lähti kunnolla käyntiin ja soitin miehelle, että lähtisi töistä sairaalalle päin. Melkein itkua tuhersin jo siinä vaiheessa.. Salissa sain alkuun kivunlievitykseksi lämpimän kaurapussin, jota mies kävi lämmittämässä aina uudelleen. Kun se ei enää toiminut, kätilö laittoi akupunktioneuloja. Eivät toimineet mulla ollenkaan, laittaminen sattui, eikä kivut lieventyneet ollenkaan. Niinpä siirryttiin ilokaasuun. Se toimi jonkin aikaa hyvin, mutta lopuksi piti hengittää koko ajan ilokaasua -> tuli ihan känninen olo -> "sammuin" -> ei auttanut enää supistuskipuihin. Sitten alettiinkin odotella anestesialääkäriä antamaan epiduraalia. Ja sen kun sai, niin oli kuin olis taivaaseen päässyt

Pari tuntia sain levättyä ja nukuttua ja mies pääsi syömään. Kun supparit alkoivat taas vähän tuntua, hälytin kätilön paikalle ja pyysin uutta epiduraaliannosta. Sitä ei kuitenkaan tippunut, kun olin täysin auki ja alettiin odottaa ponnistuksia. Alkuun ponnistin kyljellään, mutta asento ei toiminut. Siirryin kätilön käskystä puoli-istuvaan asentoon ja ponnistin siitä lopun aikaa. 50 minsan ponnistamisen jälkeen tyttö syntyi pisteillä 9/10/10. Ja kello oli 21.25. Cytotec laitettiin klo 10 aamulla.

Mies pääsi kyllä nauramaan mulle jossain vaiheessa, mut en enää muista missä. Kaipa se meni jotenkin niin, et kätilö käski laittamaan leuan rintaan ja ponnistamaan, ja mä läväytin kädet naamalle ja totesin, etten jaksa enää tmv.

Koko hommasta jäi ihan positiivinen fiilis, eikä kauhistuta mennä seuraavan kerran synnyttämään. Miehen kyllä haluan mukaan seuraavallakin kerralla, oli paras tuki ja turva mulle siinä tilanteessa

Mäkin kysyn muilta! Miten teidän miehet kokivat synnytyksen, jos olivat mukana? Mun mies ainakin ihan ilman pelon häivää tuijotteli alapäähän ja komensi ponnistamaan. Lopulta mä käskin häntä olemaan hiljaa, kun alkoi ärsyttää

 
Kyselyikä vol. 2: syöttekö te muut jotain raskaus- ja imetysvitamiineja nyt jo yrittämisen aikana? Kun ainakin Multivita raskaus ja imetys -purkin kyljessä lukee, et kannattaa käyttää jo yrittämisen aikana..
 
Sukey: Sun mieshän on ollu järkkymätön! Mä en usko et tuo meidän ukkeli olisi mihinkään alakertaan edes vilkaissut.. en tosin tositilanteesta tiedä..

Vitamiineistä: Olishan se tietenkin hyvä, minä arvelin yrityksen alkaessa että ei tämä heti tärppää niin olis tullu aika kalliiks vuoden syödä niitä ja sitten vielä raskausaikakin (jonka ainakin syön). Mun mielestä ne multivitat maksaa jotain 40 e kuussa...? :o

muokkaus: eikun se taiskin olla ladyvita :D
 
omppuf: Mun synnytys meni kyllä kivunlievityksen suhteen nappiin. Eikä nyt noin muutenkaan ole hirveästi valittamista. Toki kipeää kävi ennen kivunlievitystä, sillä olinhan siinä jo vuorokauden kärvistellyt kipeiden suppareiden kanssa. Mulla siis supistukset alkoivat edellisenä iltana ennen synnärille menoa. Sen yön ja päivän kärvistelin kotona ja illalla lähdettiin synnärille. Aamuyöstä sitten vauva syntyi. (Menee vieläkin kylmät väreet, kun sitä ajattelee. <3)

Sukey: Hui kamala, jos mies olisi alapäätä vahdannut! :D Kyllä meillä mies oli kiltisti pään puolella ja piti kädestä kiinni. Aika hiljaista miestä oli. :D Taisi olla vähän hämillään koko touhusta. Vaan niin olin kyllä minäkin. Mitään vitamiineja en ole syönyt, paitsi mitä nyt joskus lapsen D-vitamiinipurkista saatan itsekin yhden napata.

Kp. 29/28-32 (ei mitään tuntemuksia, mutta en testaa uusiksi kuin aikaisintaan sunnuntaina)
 
Takaisin
Top