Mä kans viime kierrossa heitin miehelle jotain, että "Meidän on pakko harrastaa seksiä, ku mä luulen et mulla on nyt ovulaatio!" :D Harvemmin on ollut sellanen olo, että mies olis puoliväkisin suostunu, mutta tuolloin kyl oli sellanen fiilis... Nyt yritetään vaan relata, kyllä me vielä raskaudutaan! :)
Toinen haaveissa <3
- Ketjun aloittaja Kirppunen
- Aloituspäivämäärä
Niinpä! Kyllä se vielä onnistuu ja muutamalla kuukaudella ei oo mitään merkitystä. Ehkä jos ois ekaa yrittämässä, niin sitä helpommin miettis, että onko edes mahdollista raskautua. Mä tulin ekassa raskaudessa ekasta yrityskierrosta raskaaksi ja olin aika hämmentyny siitä, ku tiesin, että monet yrittää tosi pitkään. Ikää oli jo silloin kuitenkin +30. Mut kyllä se vielä toisellakin kerralla meillä onnistuu ja hyvää kannattaa malttaa odottaa. :)
Mun laskujen mukaan voi mennä vuosikin vaikka kaikki olis ihan kunnossa, kun hedelmöittymisen mahdollisuus oli jotain 20% jos ajoitus on kohdillaan, eli 5kk sisällä alkais olla jo aika iso todennäköisyys hedelmöitykselle. Sitte hedelmöittyneistä 50% onnistuu kiinnittymään, eli jos se eka epäonnistuu ja toka onnistuu ni on jo menny vuosikin, vaikka kaikki on ihan kunnossa. (todennäköisyyksiä ei tietenkää oikeesti lasketa noin mutta jotenki tohon tyyliin se toimii..) Mutta silti tuntuu et max pari-kolme kk sitä jaksaa odotella rauhallisin mielin ja innostuneena ja sitte alkaa jo kurkkua kuristaa. Ei mitään zen hommaa sairastua vauvakuumeeseen!
Olitkos sä jo vierottanu kokonaan ja kierto tasoittunu sen jälkeen? ku imetyksen vaikutuksesta voi ovulaatio yrittää tapahtua mutta ei onnistukaan ja sit tulee uudet huiput jotka voikin saada aikaan oviksen jollain tavallista myöhäisemmällä kp:llä.. mulla esim oli sellasta tossa et perus lh tikku vahvistu melkein yhtä vahvks ku kontrolli, sitte laimeniki vähän ja kohta taas vahvistu ja siihen ovista edeltävään estrogeenin nousuun (mikä kaiketi antaa sen vilkun) liittyvää ovislimaa tuli aaltoillen pidempäänki kunnes sitte lopulta ovis oli. Eli otti aika pitkään "vauhtia"...
Katselen tässä esikon päikkäriaikaan digiboxilta Imettäjät-sarjaa. Voi ei mikä vauvakuume, melkein tippa linssissä. Vauvan kaipuu on sata kertaa suurempi, kun tietää miltä se tuntuu saada oma pieni syliin. Pitäis olla, ja tottakai oonkin, tyytyväinen kun on yksi terve lapsi, mutta meidän perhe ei oo vielä täysi. Tämmöstä höpinää, ehkä te ymmärrätte? :)
Joukkoon vois liittyä turhautunut kuumeilija :D
esikoinen ihan just 2v ja pikkukakkonen olis toiveissa! Kesällä jätetty pillerit pois mut kortsu jäi syyskuun alussa. Menkat tuli säännöllisesti 30pv välein heinä elo syys lokakuussa. Sit marraskuu ja joulukuu meni ihan pipariks. Kierto venyi molemmissa 37/30päivään eikä plussaa näy. Turhauttaa pahasti! Esikoinen tärppäs helposti ja nopeesti.
mitään ovistestei tai lämpöjen mittailui en oo harrastellu mut kohta varmaan pitää niihinki perehtyä jos ei tammikuussa plussaa saada.
esikoinen ihan just 2v ja pikkukakkonen olis toiveissa! Kesällä jätetty pillerit pois mut kortsu jäi syyskuun alussa. Menkat tuli säännöllisesti 30pv välein heinä elo syys lokakuussa. Sit marraskuu ja joulukuu meni ihan pipariks. Kierto venyi molemmissa 37/30päivään eikä plussaa näy. Turhauttaa pahasti! Esikoinen tärppäs helposti ja nopeesti.
mitään ovistestei tai lämpöjen mittailui en oo harrastellu mut kohta varmaan pitää niihinki perehtyä jos ei tammikuussa plussaa saada.
Tervetuloa mukaan Meritähti!
Miuk: ymmärrän hyvin ja tottakai sitä samalla on onnellinen terveestä ja kasvavasta esikoisesta! jotenkin siyä on saanu jonkun ihme stressin aiheen lasten ikäerosta. Mä oon toivonu, että ikäero ois n. 2 vuotta. Eihän siihen kuitenkaan voi ite niin vaikuttaa. Mä muutenki imetin melkein vuoden ja halusin hoitaa parit terveysjutut siinä välissä kuntoon ennen uutta yritystä. Nyt yhtäkkiä oon ihan stressissä ikäerosta.
Miuk: ymmärrän hyvin ja tottakai sitä samalla on onnellinen terveestä ja kasvavasta esikoisesta! jotenkin siyä on saanu jonkun ihme stressin aiheen lasten ikäerosta. Mä oon toivonu, että ikäero ois n. 2 vuotta. Eihän siihen kuitenkaan voi ite niin vaikuttaa. Mä muutenki imetin melkein vuoden ja halusin hoitaa parit terveysjutut siinä välissä kuntoon ennen uutta yritystä. Nyt yhtäkkiä oon ihan stressissä ikäerosta.
Unicorn, mä olin laskelmoinut ikäeroa mielessäni, punninnut mikä ois paras ja minkälainen ikäero me "päätettäis lapsille laittaa". Missä kuussa haluttais lasketun ajan olevan, voisko tehdä kompromissin ikäeron ja miehen kesäloman isyyslomaan yhdistämisen välillä jne. Kun sitten asiat alkoi omalla työrintamalla selvitä ja alettiin olla perillä siitä millaista ikäeroa toivottais lapsille, niin eipä se sitten heti alkanutkaan se raskaus. Pitäis muistaa olla nöyrä näiden asioiden kans, tärkeämpää lienee saada se lapsi kuin se millon se sattuu syntymään. Mutta se on vaikeaa.
Täällä on heivattu ovistikut. Mitä väliä, kunhan muistetaan ja jaksetaan ahertaa kp 12-18 ni kaisse siitä joskus. Mä aloin viimekierrossa ottaa ihan liian raskaasti tän.
Täällä on heivattu ovistikut. Mitä väliä, kunhan muistetaan ja jaksetaan ahertaa kp 12-18 ni kaisse siitä joskus. Mä aloin viimekierrossa ottaa ihan liian raskaasti tän.
Se on varmaan se, kun meillä on keinot ehkäistä raskautta, niin luulemme myös hallittsevamme raskautumiseen liittyvät seikat. Välillä itsekin mietin, että olisko pitänyt aloittaa yrittäminen aikaisemmin. Mutta toisaalta ei kai kannata yrittää raskautua ennenkuin on oikeasti valmis. Täälläkin ikäero ihanne mielessä, mutta yritän pysyä nöyränä ja vaan toivoa, en enää niinkään suunnitella ja laskelmoida. Näin siis omaa stressiä lieventääkseni...
Ja kyllä, minusta tuntuu että vauvakuume iskee voimakkaampana kun on jo esikoinen, johon liittyviin kokemuksiin uusi vauvakuume pohjaa. Ja, kun niin haluaisin sisaruksille tiivin suhteen, johon turvata myös sitten aikuisuudessa.
Ja kyllä, minusta tuntuu että vauvakuume iskee voimakkaampana kun on jo esikoinen, johon liittyviin kokemuksiin uusi vauvakuume pohjaa. Ja, kun niin haluaisin sisaruksille tiivin suhteen, johon turvata myös sitten aikuisuudessa.
Oon monesti sanonutkin, että yrittämisen aloittaminen on pelottava ja jännittävä hetki. Koska tärppää, vai tärppääkö ollenkaan. Voiko edes saada miehen kanssa yhteisiä lapsia, vai onko jotain vikana? Ja sit ku tärppää, alkaa jännitys siitä meneekö kaikki hyvin. Ja siitä puhumattakaan miten paljon lapsen puolesta pelkää, että se sairastuu tai sille käy jotain. Aikamoisia suuria asioita.
Me oltais toivottu lapsille pientä ikäeroa, jos ei ois tullu keskenmeno ikäeroa ois tullu n. 1 v ja 4 kk. Nyt kun on tuo ihana 1v 3kk poika tuossa, niin välillä käy mielessä, että osaisko tästä arjesta, sen kaikista uusista taidoista nauttia yhtä täysillä jos ois viimesillään raskaana. Saapa hänkin vielä hetken nauttia jakamattomasta huomiosta, vaikka ehdottomasti sisarukset on rikkaus ja toivon myöskin läheisiä sisarussuhteita lapsilleni. :)
Me oltais toivottu lapsille pientä ikäeroa, jos ei ois tullu keskenmeno ikäeroa ois tullu n. 1 v ja 4 kk. Nyt kun on tuo ihana 1v 3kk poika tuossa, niin välillä käy mielessä, että osaisko tästä arjesta, sen kaikista uusista taidoista nauttia yhtä täysillä jos ois viimesillään raskaana. Saapa hänkin vielä hetken nauttia jakamattomasta huomiosta, vaikka ehdottomasti sisarukset on rikkaus ja toivon myöskin läheisiä sisarussuhteita lapsilleni. :)
itsellä on jollain tavalla nyt ihan tuo "kuumeilu" loppunut ja tullut olo et tulee se sit joskus se toinenkin, no okei, myönnetään vähän pohdiskelin kun kierto jäikin nyt tuohon 28 eikä menny yli 30 niin että josko nuo imetyksen jälkimainingit ois menny ohi ja nyt niinku "oikeesti" saattas tärpätä...
