Joo, siis noi aikamäärät on lähinnä semmoisia mitä sanellaan helposti sairaalassa. Parasta olisi seurata vauvan viestejä ja luottaa niihin. Mulla esikoinen oli pieni painoinen ja tosi uninen, niin ekat viikot herätin viimeistään 3h välein syömään. Nopeesti kyllä heitin kellon kyttäämisellä vesilintua. Se toi vaan turhaa stressiä ja vauva kasvoi suorastaan silmissä, niin ei tarvinnut enää olla niin justiinsa nuo syöttöajat. :)
Miehen panos alussa on tooosi tärkeä. Meillä se tarkoitti sitä, että mies hommasi mulle juokaa ja ruokaa kun olin tissivauvan kanssa sohvalle vangittuna. Jossain kohtaa kun väsymys iski, nukuin sohvalla ja mies toi vauvaa syömään yöllä ja vei takaisin sänkyyn nukkumaan. Aamuisin mies saattaa vieläkin ottaa lapsen kanssaan aamutoimille, että saan vielä muutaman tunnin aamulla nukuttua tai levättyä rauhassa.
Alussa voi tuntua siltä että koko elämä on pelkkää imetystä ja pyllyn pesua. Hetken se on kyllä, mutta nopeesti syöttövälit alkaa pidentyä, vauvasta tulee tehokkaampi&nopeampi imijä, joten yhteen syöttöön ei mene tuntia ja vauva ei enää kakkaa noin kerran minuutissa. Elämä alkaa pikku hiljaa sisältää jotain muutakin kuin vastasyntyneen vauvan joka haluaa vaan tissiä. :) Mies kannattaa ihan tietoisesti ottaa hommaan mukaan. Voi olla alussa vaikeaa antaa toisen hoitaa vauvaa omalla tavallaan tai olla erossa vauvasta, mutta se tekee tosiaan hyvää. Jos isä ei itse aktiivisesti osallistu, niin ottakaa asia puheeksi ja vaikka vaan ilmoitat että nyt tämä mamma lähtee YKSIN lenkille, kauppaan, kahville ja jääkaapista löytyy pumpattua maitoa/korviketta, moro! :) Kun isimies saa onnistumisen kokemuksia pärjäten vauvan kanssa kahden myös itseluottamus kasvaa ja yleensä näin myös se oma-aloitteinen osallistuminen lapsen elämään ja hoitoon. :)