Tissijuttuja -raskaus ja imetys

Sydänkäpynen sanoi:
Mä oon niin väsynyt ton pojan kans heräämään yöllä imettämään ja tuntuu että yötissistä verottaminen on niin mahdotonta että alkaa pyörii päässä ajatuksia etten seuraavaa imettäis pätkääkään. Ja sit alkaa itkettää kun tuntuu että se olis niin väärin. En vaan jaksaisi toisenkin lapsen kans tällaista taistelua aikanaan :sad001
Click to expand...


Vauvavuosi on uuvuttava ja siihen vielä päälle uusi raskaus. Kauheesti tsemppiä! Seuraava lapsi voi myös olla helpompi. Kannattaa olla realistinen omista voimavaroista ja miettiä sen mukaan. Tässä on vielä reipas puolivuotta aikaa uuden vauvan syntymään, niin fiilis/tilanne voi vielä monta kertaa muuttua. :) Turhaan sitä vielä stressaa. Yleensä tuo maidon tuotanto heikkenee tai ainakin heruminen hidastuu reippaasti jossain kohtaa raskautta, niin silloin voi olla otollinen aika myös esikkoa yövieroittaa tai jopa vieroittaa jos sellainen on mielessä. Yövierotus ei aina takaa täysiä öitä. Monet lapset heräilee silti. :confused: Esim meillä esikoinen heräilee vaihtelevasti yöllä vaikka yöimetys on lopetettu jo kuukausia sitten. :rolleyes:
 
Meillä poika 7kk vierotti itse itsensä tissistä 5kk iässä mut herää 2-3 kertaa yössä pullosta syömään.
 
Meillä meni kaksi yötä itkiessä, kun lopetin yötissittelyt. Siirrettiin poika omaan huoneeseen nukkumaan ja samalla lopetin yöimetyksen. Kyllähän sitä sai sylkyttää 30-60min, että nukahti ja pari kertaa heräsi. Tarkoitus oli, että mies ne yöt hoitaa, mutta hoidinkin itse. Sitten viikonlopun tullen kun päätettiin vaihtaa vuoroa, poika nukkuikin läpi yön. Edelleen heräilee välillä, imetyksen lopetin alkuvuodesta kokonaan. Ja meillä mies itse asiassa hoiti suurimman osan öistä monta kuukautta sen jälkeen kun lopetin yöimetykset. Sai nopeammin ja helpommin pojan nukkumaan. Nyt taas on äiti-vaihe ja isä ei kelpaa ollenkaan... Mutta jos siis mahdollista, niin mies hoitamaan, jotta saatte yötissittelyt pois kuvioista. Työt ei ole mikään syy olla hoitamatta lasta öisin ja mahdollista on, että homma menee yllättävän kivuttomasti. Tsemppiä!
 
Meillä mies on niin sikeä uninen, ettei se että mies heräisi öisin hoitamaan toimi ollenkaan. Herään kumminkin ennen häntä, herättämään miehen ja sit olen hereillä koko ajan kuunnellen kun mies nukuttaa lasta. Järkevämpää että mies nukkuu yön hyvin ja ottaa aamulla vaikka esikon mukaan olkkariin touhuamaan, että saan itse nukuttua vielä muutaman tunnin :)
 
pookkana sanoi:
Meillä mies on niin sikeä uninen, ettei se että mies heräisi öisin hoitamaan toimi ollenkaan. Herään kumminkin ennen häntä, herättämään miehen ja sit olen hereillä koko ajan kuunnellen kun mies nukuttaa lasta. Järkevämpää että mies nukkuu yön hyvin ja ottaa aamulla vaikka esikon mukaan olkkariin touhuamaan, että saan itse nukuttua vielä muutaman tunnin :)
Click to expand...

Meillä on ihan sama tilanne :) Mies aina aamulla tiedustelee montako kertaa poika heräs yöllä :D Uskomattomat unenlahjat kun ite herään siihen jo kun poika kääntyy sängyssään.
 
Meillä oli viimeinen jäljelle jäänyt imetyskerta yöllä ja siitä päästiin eroon 2 päivää ennen kuin esikoinen täytti vuoden. Heräilyt loppuivat kuitenkin vasta joskus 1v 3kk, kun päästiin tutista eroon. Poika heräsi aina muutaman kerran yössä, kun tutti oli tippunut suusta, ei löytänyt sitä itse ja alkoi sitten itkeä.
 
Mutta sanon vielä sen, että jos sovitte, että mies herää, niin luultavasti se alkaa heräämään helpommin ja sinä taas nukut sikeämmin. Meillä ainakin kävi näin. Nyt on paljon niitäkin öitä, kun mä kysyn, että onko poika herännyt yöllä ja mies kertoo yhden aikaan sille antaneensa tutin. Se joka on "vastuussa" heräämisestä alkaa huomaamattaan herkistymään lapsen äänille ja se joka "saa" nukkua, nukkuu paremmin. Tietty ei varmasti kaikilla mene näin, mutta sen huomaa siinäkin, etten herää miehen herätyskelloon juuri koskaan.
 
  • Tykkään
Reaktiot: TK
Meillä kyllä mies herää herkemmin kuin minä. Hän on niin herkkäuninen että aina ollaan molemmat hereillä öisin kun poika valvottaa. Olis varmaan helpompi vierottaa poika yötissistä, jos olis mahdollisuus siirtää hänet toiseen huoneeseen. Toistaiseksi kuitenkin ollaan vielä jumissa tässä kaksiossa niin eipä oo huonetta mihin pojan siirtää :sad001
 
Meillä mies on tosi herkkäuninen. Herää pieniinkin ääniin ja nukkuu aika levottomasti.
Esikoisen vauva-aikana hän usein yöllä antoi vauvalle pulloa tai toi rinnalle, kun heräsi ennen mua. Toki mäkin heräilin välillä ja mies nukkui korvatulpat päässä:grin
Katotaa miten nyt kakkosen kanssa tulis menemään tää, mies jo sanoi että hän varmaan taas öisin valvoo:p
 
Meillä vierotettiin 1 veenä yötissistä, mies hoiti ja mä "nukuin" viereisessä huoneessa, mulle oli henkisesti rankkaa kuunnella kun toinen itki ja kävinkin välillä ovella sanomassa, että lopetetaan mutta mies hääsi mut pois :hilarious: ekan yön vaan itki ja sitten alkoi nukkumaan huomattavasti paremmin
 
Air4M sanoi:
Mutta sanon vielä sen, että jos sovitte, että mies herää, niin luultavasti se alkaa heräämään helpommin ja sinä taas nukut sikeämmin. Meillä ainakin kävi näin. Nyt on paljon niitäkin öitä, kun mä kysyn, että onko poika herännyt yöllä ja mies kertoo yhden aikaan sille antaneensa tutin. Se joka on "vastuussa" heräämisestä alkaa huomaamattaan herkistymään lapsen äänille ja se joka "saa" nukkua, nukkuu paremmin. Tietty ei varmasti kaikilla mene näin, mutta sen huomaa siinäkin, etten herää miehen herätyskelloon juuri koskaan.
Click to expand...

Ollaan kokeiltu tätä ja myös sitä että nukun sohvalla korvatulppien kanssa ja mies on lapsen kanssa makkarissa. Ei toimi...:rolleyes: Meillä mies herää herätyskelloonkin silleen, että kun hän on 30min torkuttanut, niin sanon hänelle että seuraavan kerran kun se puhelin soi ja mä siihen herään, niin heitän sen puhelimen parvekkeelta. Vasta siinä kohtaa tuo mies onnistuu joko heräämään tai jatkamaan uniaan silleen että laittaa sen herätyksen pois. :grin
 
Mulla on takana todella suuri imetyspettymys. Meillä oli alku tytön kanssa todella hankala. Ei saanu otetta rinnasta ja aina kun pyysin apua laitoksella niin kyllä yritettiin auttaa mut siitä ei kyllä mitään apua ollu. Lopulta pyysin rintakumin ja sillä onnistu jotenkuten. Stressasin ihan hulluna kun päästiin kotii että tuleeko maitoa vai ei. (Se että löysin imetystuki ryn fb sivut ei kyllä auttanu asiaa). Luulin mahavaivoja maidon riittämättömyydeksi ja sitte annettiin pullosta korviketta lisäksi. Jossain kohtaa huomasin että huuto alko aina korvikkeen jälkeen. Ja tytölle tuli muutaman viikonikäisenä päästä varpaisiin kauhee ihottuma. Jätin maidon ja soijan pois ruokavaliosta ja ihottuma parani. Kasvoi kokoajan miinus käyrillä. Tyttö sai 2kk ikäsenä kauheita rintaraivareita ja lopulta kieltäyty kokonaa rinnasta. Tyttö kuivui yhtenä yönä niin oli pakko taas antaa korviketta. Lopulta luovutin itkien silmät päästä. Annettiin erikoiskorviketta ja odoteltiin että päästäis allergia tutkimuksiin niin sais kelakorvauksen erikoiskorvikkeesta, joka ei sekään kauheen hyvin sopinu. Lopulta päästii joulukuussa maitoaltistukseen ja yllättäen tytölle ei tullukkaa mitään. :) Suolisto oli ilmeisesti vaan niin kehittymätön ettei kestäny maidon kautta juuri mitään.
Meni pari kuukautta että olin ton korvikkeen kanssa sinut. Mutta vieläkin kun joku asiasta mainitsee tulee kauhee pakko puolustella ettei ollut mun valinta vaan tytön olla syömättä rintaa.
Nyt toivoisin et jos osaisin olla stressaamatta imetyksestä. Mieskin on sanonu jälkeen päin että ei oo ikinä ollu niin stressaavaa kun silloin kun imetin. Käyn varmaan imetyspolilla ihan varmuudenvuoksi kun sellaseen on mahdollisuus. Tulipas pitkä vuodatus. :D
 
Mulla on nyt takana kaksi imettämätöntä yötä. Poika ei oo edes halunnut pulloa tai muutakaan ja viimeyö meni tosi hyvin kun ei enää huutanut ollenkaan. Pientä kitinää vaan... jee.
 
Kaksi ekaa muksua sai pumpattua rintamaitoa ja korviketta pullolla. Tuntui että imettäminen ei vain sujunut jättimäisten tissieni takia kun en saanut vauvaa asentoon jossa ei olisi tukehtunut tissiin. Ekan lapsen kohdalla mielenkiintokaan ei ollut suuri imetykseen sen jälkeen, kun sh sairaalassa pakotti minut istumaan epparihaavan päällä ja riuhtaisi tissini vauvan suuhun ja käski imettämään. Tuli itselleni iso poru.
Tokan lapsen jälkeen kävin rintojen pienennysleikkauksessa. Tämän kolmannen synnytyksen jälkeen kun maito nousi, osa maitotiehyistä oli menetetty ja maito pakkautui osaan rintoihin. Pumppaamalla sai terveistä kohdista pihalle, mutta samalla se pumppaaminen pahensi niitä vaurioituneita osia. Lopulta makasin monta päivää kuumeessa rinnat tulikuumana ja kipeinä. Onneksi synnytyssairaalassa oltiin lääkärin kanssa varauduttu tähänkin ja maidontulon tyrehdyttävän lääkkeen resepti oli jo valmiina.
Eli korvikkeella mentiin. Ja tämän tulevan kanssa tietää jo ottaa sairaalassa lääkityksen ja hankkia korvikkeet valmiiksi.
Että kyllä ne vauvat korvikkeillakin kasvaa jos ei imetä. Mielestäni viljellään turhaa syyllistämiskulttuuria imettämättömyydestä, koska sellainen aiheuttaa vain liikaa stressiä ja pahaa mieltä äideille. Joo, onhan se kätevä että vauvan ruoka kulkee mukana ja on aina sopivasti saatavilla, mutta kyllä pullonkin kanssa oppii touhuamaan.
Mutta en vouhota ketään pulloruokintaan automaattisesti, tottakai imetystä voi ja kannattaa kokeilla jos siihen vain on mahdollisuus. :)
 
Meillä oli alusta asti imetys + korvike yhdistelmä. Imetys loppui sitten 4kk iässä, ei maitoa vaan tullut edes pumppaamalla ja minä sekä vauva turhauduttiin.

Nyt toisen kohdalla en aio ottaa stressiä. Yritetään imetystä ja toivotaan, että onnistuu paremmin kuin ensimmäisen kanssa. Mutta jos ei onnistu, niin korviketta vaan. Toki tällä kertaa vois yrittää vielä enemmän + apua ja tukea imetykseen on paljon enemmän saatavilla.
 
Mun mielestä on vaan sääli kun just tollaset törtöt hoitajat ja huonolla tietämyksellä varustetut terveydenhoitajat ei osaa tukea ja auttaa äitiä ja imetystä.

Jos äiti ei halua tai pysty imettää, niin ilman muuta vaan korviketta pulloon ja vauvalle :) Ei siitä tule tehdä elämää suurempaa kysymystä. Jos taas äiti haluaa imettää, vaikka imetys ei onnistuisi noin vain, niin pitäisi sen äidin saada kunnon tukea neuvolasta ja jo sairaalasta. Usein neuvolan ohjeet on vaan luokkaa "jos ei onnistu niin tälleen annat korviketta." :sad001 Kumminkin imetystä monissa tapauksiss voidaan auttaa, tehostaa tai tyrehdyttää liian maidon tuloa eri niksein. Joskus äidillä loppuu luottamus rintoihinsa tiheänimunaikaan kun imettäessä sitä ei tiedä että paljonko maitoa vauva on saanut ja vauva luonnostaan vaatii rintaa lähes 24/7. Vaikka tiesin tiheästäimusta niin silti meinasi usko loppua kun vauva vaan huutaa vaikka vatsa on jo ihan täynnä ja imettämällä vauva vaan puklasi kun masu oli liian täynnä.

Mun mielestä olisi just mahtavaa jos jokainen äiti voisi olla tyytyväinen omaan imetykseen oli se sitten ei ollenkaan, pari päivää, kuukauden tai vuoden. :)

On tosiaan paljon eri tilanteita missä korvike on se oikea ratkaisu esim rinnan rakenteellinen vika, äidin kohtuuton kipu/stressi, huoli vauvan kasvusta jne. Myös oma muuten ihan rintamaidolla ollut esikoinen sai sairaalassa korviketta kun oli liian matalat verensokerit ja maito ei vielä ollut kunnolla noussut. Maidon noustessa jäi sitten korvike käytöstä. Voin vaan olla kiitollinen että meillä on käytössä hyvät ja turvalliset korvikkeet :)
 
Samaa mieltä. Oman tilanteen mukaan elettävä. Kaikki eivät halua imettää ja silloin pitäisi olla hyväksyttyä antaa korviketta. Itse pidän imettämistä tärkeänä asiana, mutta toki myös haastavana alkuun. Uskon, että monella loppuu imetys juuri väärien uskomusten tai sen pelon vuoksi, ettei vauva saa tarpeeksi ruokaa. Tosiasiassa en usko, että jo käynnistynyt maidontulo mitenkään yhtäkkisesti loppuu, ellei jokin suuri stressi tai trauma ole kyseessä. Pumppaamalla en minäkään saanut juuri mitään pulloon, mutta silti lapsi söi tyytyväisenä tissiä yli vuoden. Mutta, jos siinä vaiheessa, kun epäilykset maidon riittävyydestä nousevat ja äidin oma jaksaminen on kortilla, voi imetyksen loppuminen olla ihan ok. Siinä tilanteessa jaksava ja hyvinvoiva äiti on tärkeämpi, kuin imetys. Vaikkakin siis varmasti monella tässä tilanteessa oikea ohjeistus ja tuki auttaisivat vaikean vaiheen yli ja imetys helpottuisi taas hetken päästä.
 
Lähinnä siis pointtina, että jos haluaa imettää, niin luottaa vain omiin tisseihin, pyytää apua ja tukea vaikka imetyksen tuki -ryhmästä ja ei anna korviketta vaan aina tissiä. Sinnikkyyttä se vaatii, mutta palkitsee myös. Aina kannattaa kaikkensa yrittää.
 
Meillä poika ei millään huolinut tuttia eikä tuttipulloa ennen 2kk ikää, oli kyllä yhtä helvettiä kun oli vielä koliikkitapaus paitsi oli epätyypillinen koliikki kun ei öitä huutanut mut onneks imettäminen onnistu hyvin.
 
Meilläkin oli esikoisella vaikea koliikki. Huus iltojen lisäksi 4-6h päivällä ja ei silloin syönyt. Ei pullosta eikä kunnolla rinnalla. Että siinä se imetyksen alkutaival oli kyllä toooooodella tuskaisaa ja mua pidettiin jo seinähulluna kun sitä halusin sitkeästi jatkaa. No koliikkiaika kesti kauan, 5kk, mutta varmaan siinä 4kk iässä alkoi imetys sujumaan. Sitä ennen pumppasin lisäksi maitoa tuolle. Ei tarvinnut siis korviketta. Onneksi on tämä samainen tuplapumppu edelleen
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top