Kiitos tsempeistä. Seurailen nyt tilannetta. Yöllä kyllä itku tuli, kun niin kipeää teki. Vessaan pääsi seiniä pitkin, kun jalat eivät yhtään kantaneet. Aamulla makasin vielä hetken sängyssä ja kuuntelin sydänääniä sillä välin, kun mies vei koiran. Olisi ollut minun vuoroni, ainakin miehen mielestä, mutta ymmärsi onneksi tilanteen. Lepo tuntui auttavan, sillä jalkeille päästyäni ei ole juuri enää häirinnyt. Tänään täytyy ottaa nyt kyllä ihan rauhassa.
Kipu on ollut lähinnä häpyluussa ja ihan alavatsalla. Yöllä oli sellainen olo, että joku repii kohdunsuuta auki, tai sitten vain peloissani ajattelin asian niin. Kipu tuli silloin, kun yritin nousta ylös. En ole synnyttänyt ennen, joten ei ole mitään, mihin verrata.
Jotenkin ihan järkyttävää, miten ihan lyhyessä ajassa kunto on romahtanut täysin. Tai siis pari viikkoa sitten raskauden muisti lähinnä pönttöä halaillessa. Nyt on raihnainen olo ja jo pelkästään vaatteiden pukeminen ulos lähtöä varten on suoritus itsessään. Tätä olen koko alkuraskauden ajan pelännyt, että jossain vaiheessa menen ihan äkisti liikuntakieltoon. Monikkoraskauden ihanuuksia..