Tipaton tammikuu ;)

Meillä on mies myös herkkäuninen ja ollaan sovittu, että sillon ku hänellä on aamuvuoro niin herään hoitamaan pikkuisen ja iltavuoroina hän niin saan nukkua. Tiedä sitten menee tämä onnistuu kun se vauva on tässä. Mutta kaikkea on kiva miettiä ja suunnitella, vaikkei sit toteutuiskaan. :D
 
Mulle kaikki varoitteli, että yösyötöt ja heräämiset on rankkaa aikaa jne. No mä en kokenut sitä erityisen rankaksi, kun vauva nukkui tosiaan ekat 4 kk vieressä, heräsin ehkä pariksi minuutiksi, tyrkkäsin tissin suuhun ja taas jatkettiin molemmat tyytyväisinä unia :) . Ja ehkä kerran tai pari piti nousta vaippa vaihtamaan. Vieressä nukkunut mies ei koskaan herännyt, aamulla aina vaan ihmetteli, että pitikö sun syöttää kertaakaan yöllä, kun ei hän ollut herännyt :D . Mutta siitä ei ois meiän kohalla tullut mitään että vauva ois alussa mennyt heti omaan huoneeseen, kun oli niin tissillä roikkuja, syötöt saattoi kestää tunteja ja ilman tissiä ei suostunut nukahtamaan. Mutta jokainen vauva on erilainen, ja voihan se joillakin toimiakin :) .
 
M85 sanoi:
Apua! Alko hirvee kipu oikeella alavatsalla! Pelottaa :/ vainoharhailu umpparista ei auta. Hybä ku pystyy kävelee suoras. Tietääkö kukaan, että jos ummppari raskauden aikana niin mitä kävi.
Click to expand...

Ei se umpparikipu yleensä ala kuin napista painamalla ja yht'äkkisesti. Yleensä kipuilee pikkuhiljaa joka voimistuu päivän (tai jopa parin) aikana ja paikallistuu enemmän sitten sinne oikeelle alavattalle. Ja jos nyt kävis kehno tuuri että juurikin umppari siellä alkaisi oikuttelemaan niin sitten se täytyy leikata. Ei raskaus ole este umpparileikkaukselle, mutta toki voi olla että seuraavat vähän pidempään osastolla leikkauksen jälkeen ja tekevät ultraa tms. jotta nähdään että pikkuinen ei ihan sydämistynyt siitä että naapuritontilla käytiin kaivelemassa pahat pois.
 
Onneks mulle ei oo kukaan toitottanu vielä mitään, että odotas vaan kun sitä ja tätä. Mä osaan itekin varautua kaikkiin heräämisiin ja itkuihin ym. Se nyt sit sattuu kuulumaan asiaan ja mä luulen, että vauvan nostan sängystä tissille ja jatkan unia. Mulla myös tosiaan se mies auttamassa ja tiedän, että auttaa mielellään. En tiiä sit onko enemmän loppuvaiheilla, kun jotkut ei osaa suutaan pitää kiinni ja varottelee muka kaikesta. Seki on niin vauvakohtasta, voi olla, että tule helppo vauva, voi olla ettei. :) Jokatapauksesss odotan innolla.

Musta meillä syntyy vauvat siinä mielessä kivaan aikaan, kun voi aika pian nukuttaa ulkona ja ulos jos on hyvä sää. :)
 
Joo meillä nukuttiin päikkärit vuoden ympäri ulkona, jos ei ollut liikaa pakkasta :) . Joskus vuoden ikäisenä ei sitten enää suostunut vaunuihin ulos nukahtamaan.
 
Meidän esikoinen nukku eri huoneessa koska mä heräsin jokaiseen inahdukseen ja silti jouduin nukkumaan korvatulpat korvassa pitkään. Siihen kun tottu niin oli tosi vaikee nukkua ilman korvatulppia. Poika tosin oli hyvä nukkuja ja heräs vaan pari kertaa yössä.
Tän tulevankin sänky tulee eri huoneeseen mut sitähän ei tiedä minkälainen vauva tämä on. Samaan sänkyyn en uskalla ottaa koska oon niin levoton nukkuja.
 
Mä oon kans tooooosi levoton nukkuja. Joskus herään jopa nykyään jos he inahtelevat yms. Vaikka nukkuvat ihan eri huoneissa. Silti imetys sito ainakin mua sen verran et vauvat oli kyljessä kiinni. Ja pakko myöntää et kyl siinä nukku parhaiten itse, ku vaa tissi suuhun and thats it. Olis ollu vaikea kuvitella tunnin-kahden välein herätä, nousta, imettää tyyliin 30min ja taas itse etsiä unta.
 
Vitsi kun on ihanaa kun rupeaa voimat palautumaan ja tuntee taas olonsa energisemmäksi. Eilen tein hurjan määrän kotitöitä ja pesin 3 koneellista pyykkiä. Ja tänään otin projektiksi kodinhoitohuoneen kun mies lähti lasten kanssa ulkoilemaan. Järjestelin ja pyyhin pölyt kaikista k.hoitohuoneen kaapeista. Hyvä minä!!! :smiley-chores020
 
Mulla meni esikoisen kanssa niin, että poika söi 1-3h välein useamman kuukauden (eikä mitään 5min kerrallaan vaan jopa puoli tuntia) ja mun hormonit oli niin sekaisin, etten uskaltanut ottaa poikaa viereen nukkumaan (hallusinoin öisin, että oon kierähtänyt vauvan päälle tms vaikka poika nukkui omassa sängyssään). En tajunnut myöskään ottaa pinnistä sivuvaunuksi parisänkyyn kiinni. Sitkeästi vaan nousin aina istumaan ja imetin, enkä saanut sen jälkeen enää nopeasti unta uudestaan. Tutti ei kelvannut ja pullosta ei osannut juoda (enkä olis halunnutkaan antaa pulloa).

Voin kertoa, että vastaavanlainen tilanne on raastava. Univelka muuttuu krooniseksi unettomuudeksi. Mä oon vielä sen tyypin ihminen, että tarvin paljon unta. Siinä ei isä voinut auttaa, kun poika ei osannut juoda pullosta. Ei ihme, etten muista esikoisen vauva-aikaa kunnolla.

Kuopuksen kanssa meni niin paljon helpommin. Uskalsin ottaa sen viereen nukkumaan ja pinnis oli kyljessä kiinni. Ei tarvinut nousta sängystä ollenkaan. Se ero on kuulkaa uskomaton. Otat vaan vauvan tissille ja nukahdat siihen!

Tää on toki vain yksi kokemus, mutta ennen kuin päättää vauvan nukkumapaikan niin kannattaa kokeilla elämää sen oman pikkuisen kanssa ja mennä vauvantahtisesti ja kuunnellen omaa jaksamistaan. :)
 
Muokattu viimeksi:
Meillä tuli noita hallusinaatioita miehen kanssa sen jälkeen kun vauva oli siirtynyt omaan sänkyyn nukkumaan. Molemmat miehen kanssa saatettiin herätä keskellä yötä ja ihan paniikissa etsiä vauvaa meiän sängystä ja lattialta kunnes huomattiin että ainiin, sehän nukkuu omassa sängyssään :D. Onneks noi paniikkiheräämiset meni kuitenkin aika nopeesti ohi :) .
 
Mä oon muuten nukuttanut molemmat vauvat ulkona hyvin pian. Toinen syntynyt lokakuussa ja toinen tammikuussa. Ensin 15min, sit puoli tuntia jne. Pikkuhiljaa pidentänyt aikaa. Ja jo pari kk iässä kumpikin veti 4-6h päiväunia ulkona kelistä riippumatta. :) kävivät välillä tissillä sisällä ja taas unille. Kovia pakkasia ei usein ollut mutta niilläkin tarettiin, kun on lampaanvillasta huovutettu kaksinkertainen makuupussi, haalari ja vaunut suojaisassa paikassa + sopiva verho vaunujen suulla. :)

Mä jännään, että jos tulee helteitä niin kuin vauva sit nukkuu. Meiän lapset on olleet levottomia nukkumaan helteellä ulkona. Ja sisällä ei oo ilmalämpöpumppua, irrallinen ilmastointilaite onneksi on.
 
Meillä tarkptus saada kolmio enne lapsen syntymää ja saada oma huone vauvalle. Mut ekat 3-4kk olin ajatellu muutenki et lapsi nukkuis samas huoneessa kun toivon imettämistä ja sit ku esikoinen kyseessä nii oon varmaa hermoraunio sen nukkumisen kans et kai se hengittää xD
Meillä mies sellainen unikukkuja et ei herää mihinkää. 2h saan yleisesti herättää miestä et edes herää ja nousee ylös
 
Meillä vauva tulee makuuhuoneeseen, oma sänky sillä on mut aika näyttää nukkuuko vieressä vai metrin päässä.... Ja imetyksen onnistumista kyllä toivon.
 
Muistan itsekin lähipiiristä jotkut ihmetteli, kuinka uskallan nukkua vauvan vieressä. Itse tein niin, että kun vauva lopetti imemisen, niin vedin häntä vähän kauemmaksi. Se rauhoitti omaa mieltä. Ja mulla ei edes ollut mtn suunnitelmaa aluksi sijoittaa vauvaa kylkeen. Se vaa tuli jotenkin luonnostaan. Tavoitteena oli kyllä täysimettää. Ja se lopuksi ratkaisi, koska tosiaan Vauvantahtinen imetys vaati käytänössä sen, että kelloja ei katsottu vaan tissi suuhun ja koko ajan. Esikoinen oli niin rauhallinen, että monesti nukuttiin 11-12 asti. Alussa kun ei ole mtn rytmiä. Kyllä itse sain silloin nukuttua hyvin. Kuopuksen tarina onkin päinvastainen. Ja oli kuitenkin esikoinen siinä, jonka rytmistä piti pitää kiinni. Tuli valvottua yöt ja päivät!
 
Älkää ihmetelkö miksi mä en oo tuolla listassa ja sen takia myöskään salaisessa ryhmässä. Sen verran on taikauskoa tai jotain että kahdella muulla kerralla kun listaan ilmottauduin niin homma ei päättyny hyvin.
 
Toiseen asiaan. Mä oon lähdössä etelään viikoks nyt ennen ru:aa. Tarviiko ottaa jotain huomioon?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top