Tipaton tammikuu ;)

Juotko tarpeeks? ;) Eiks ab yleensä vaikuta suoliston normaaliflooraan, ei kai se pissiin vaikuta. Tai sit sulla on erittäin outo roppa :D
 
Juon. Siis sehän tässä outoa onkin ku nyt oon juonu enemmän kun aikoihin ja ihan puhdasta hanavettä kun se on ainut lääkkeiden ja jäätelön lisäks kun rauhoittaa suuta :D
 
Ja onhan noita antibiootteja, joiden pakkausselosteissa ainakin on että, harvinaisena kyllä yleensä, virtsan väri voi muuttua. Esim. Nitrofur-c on yks sellainen.
 
Imetys voi olla kyllä tosi vaikee asia ja tuntuu, että ne jotka siinä hyvin onnistuvat eivät ymmärrä miksei kaikki imetä. Paukuttavat vaan sitä imetys on parasta lapselle blaablaablaa. imettäminen tai pulloruokinta ei ole aina omasta valinnasta kiinni! Tuskin kukaan pitää imettämistä huonona asiana ja sen vuoksi jättää sen tekemättä. En usko, että imetyksen parhauden vakuuttamisesta on mitään hyötyä kellekään. Paitsi ehkä ne "superäidit" kiillottaa sillä sädekehäänsä ja tuntee paremmuutta.

Itse halusin imettää esikoista alusta asti ja yritinkin kovasti. Alku oli vaikeaa. Tarjosin rintaa paljon ja pumppasin myös valmiiksi, muttei kuulemma tullut tarpeeksi. Sairaalassa henkilökunnan käytös tuntui tosi ahdistavalta. Avun ja rauhoittelun sijaan tuputtivat lisämaitoa. En olisi halunnut antaa sitä, mutta ensiäitinä annoin periksi. Sama jatkui kotona. Joka toinen päivä piti rampata neuvolassa painokontrollissa, joka oli tosi stressaavaa. Olis pitänyt kieltäytyä, mutten osannut tai uskaltanut. Lapsen ollessa kk ikäinen saivat mut ylipuhuttua korvikkeen antamiseen. Olisi pitänyt kieltäytyä.
4kk asti sain osaimetettyä ja sitten annoin periksi. Mä uskon, että ilman ulkopuolisten aiheuttamaa stressiä imetys olis sujunut hyvin. Mun olis pitänyt vaan luottaa omiin tunteisiin ja tehdä kuten parhaaksi näen. Jättää muiden mielipiteet omaan arvoonsa.
En aio taipua toisen lapsen kanssa.
 
Mullakaan ei ollut helppo imetystaival esikoisen kanssa. Ekat 3kk käytiin maholliset ja mahottomat hankaluudet läpi ja stressasin kokp ajan sen lisäksi, että olin kuolemanväsynyt yöheräilystä.
Mutta siitä viisastuuneena osasin tehä asioita toisin kakkosen kanssa. Ja sillä koen, että kaikkia uusia äitejä pitäis kannustaa ja jakaa tietoa ja kokemuksia. Mulle tuli ihan puskista miten vaikeaa imetys voi olla, ja se syö naista...

Kuten Artemis sanoi, niin ei se imettämisen hehkuttaminen sellaisenaan auta. Toki imetyksen etujen tietäminen motivoi, mutta pitäis olla myös tietoa imetyksen biologiasta ja siitä mikä voi johtaa imetyksen epäonnistumiseen. Eihän sitä voi edes yrittää jatkaa, jos ei ole keinoja.

Toivottavasti mahdollisimman moni imetystä suunnitteleva onnistuu ja saa tyytyväisyyden ja onnen kokemuksia oman pikkuisensa (tai omien pikkuistensa) kanssa!!♡
 
Nitrofur-c eikö yleensä määrätä VTI:hin? Liittyiskö sit siihen erityisesti se haittavaikutus.. No oli miten oli, sulla on hassu pissa sitten Timantti :)
 
Niin ja eihän imetys ole yhtä kuin hyvä äiti. Se täytyy takoa päähän kyllä. Voin varmuudella sanoa sen, että paljon riippuu myös vauvasta ja temperamentista, terkkasta, isän tuesta ja tosiaankin synnäristä.
Mulla esikoisen kanssa lääkäri oikein määräsi kätilöitä antaman lisämaitoa. Koska mun poika "värisi". Huhh huhh. Kätilötkin pyöritteli silmiä et, mitä se lääkäri sekoilee. Sit sanoin, et haluun ehdottomasti syöttöpunnituksen. Vauva punnittiin ennen imetystä ja imetyksen jälkeen. 15g oli tullut. Ja se riitti kumoamaan lisämaitomääräyksen. Mutta lääkäri vielä tuli huoneeseen vaatimaan, että koska viikonloppu edessä, niin meidän olisi pitänyt ostaa ainakin pari korviketta kaappiin. Hohhhoijaa! Eli välillä tuntuu et sairaala "pilaa" sen imetyksen alkutaipaleen.
Ketään äitiä ei pidä mun mielestä arvostella imetyksen takia. Kyllä jokainen äiti tekee parhaansa ja kaikkensa lapsensa eteen. Mut imetyskin nostattaa niitä tunteita, koska onhan sen kiistatta hyvin luonnollista ja lapsen kehitystä tukevaa.
 
Tuosta pitäis muuten puhua neuvolassa ehdottomasti enemmän, että tarviiko vastasyntynyt lisämaitoa ja missä vaiheessa ja kuinka paljon.
Meille oli siitä mainittu valmennuksessa (kun esikoista ootin), joo-o. Mutta en silti ymmärtänyt, ettei pari vrk vanha vauva tarvitse lisämaitoa ilman erillistä lääketieteellistä syytä, jos yhtään maitoa rinnasta tulee. No ei multa kyllä tullutkaan ja pienellä lisämaidolla ruiskun kans saatiin vauva houkuteltua imemään paremmin. Mutta kotiin lähtiessä ja kotona kuvittelin, ettei mun maito riitä. Ja annoin varmuuden vuoksi korviketta (lue: turhaan). Onneksi nopeasti hoksasin vaan jättää sen lisämaidon pois, koska sitä ei vaan kerta kaikkiaan tarvittu. Jos olisin sen jo synnärillä tajunnut niin olisin luottanut itseeni ja imetykseen eri tavalla.

Noh, kantapään kautta oppii eikä tuo maailmaa kaatanut. Mutta omat muistot siitä imetyksen aloituksesta on niin kaoottiset... Kunpa muut pääsis helpommalla!
 
Mulla esikon imetys onnistui hyvin niin kauan kuin neiti vain suostui imemään. Alussa jouduttiin antamaan lisä maitoa kun rintamaitoa sai niin vähän että sokerit oli kokoajan liian matalat. Lisä maidon avulla vältettiin sokeri tiputukset ja saatiin vauva imemään paremmin rintaakin. Toivon kyllä että näiden vauvojen kanssa imetys onnistuis edes vaikka osittain. Ja olen kyllä tyytyväinen tohon osittais imetykseen kohan vaan sais ees imettää. :)
 
Kaikki kolme lastani oon imettäny mut joka kerta mulla se maito nousi vasta kotiin päästyä eli lisämaitoa oli pakko antaa sairaalassa. Eipä siitä mitään haittaakaan ollut, päinvastoin jos ei ois annettu ei ois vauvan verensokerit ikinä noussu eikä päästy kotiin ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top