Tipaton tammikuu ;)

Mä toivoisin kans et tää ryhmä säilyisi. Itsekin yrittänyt vähentää somen käyttöä. Hirveesti en tänne kuitenkaan halua kuvia ym jakaa mutta muuten voi jutella :)
 
Mä taas puhun vauva-asiaa pelkästään täällä :-) Mä en facessa aio laittaa mitään vauvakuvia yms. näkyville enkä tietty täälläkään mut puhuminen täällä on hyvä!Mulle face on kyllä yhteydenpitoväylä ystäviin mut on siellä ns. puolituttujakin joten en sen vuoksi kovin syvällisiä siellä elämästäni missään asiassa jaa. En julkaise siellä mun ja miehen yhteiskuvia tms. sillä hän ei ole facessa itse ja siksi päätettiin vauvakuvistakin että ei. Netti on kumminkin netti ja sinne ne kuvat jää vaikka facesta poistaiskin. Omia kuvia ja koiran kuvia toisinaan laitan :-)
 
No mulla ei facessa oo ketään sellaata kaverinakaan jonka ei tarvitsis raskaudesta tietää, mutta en mä siellä oo silti puhunu mitään, ainoo et ultran jälkeen julkistettiin, mutten kyllä aatellu pahemmin vauvahömpötyksiä kirjoitella sinne.

Yks kaveri jakl päivittäin vähintään yhden kuvan lapsestaan, kun se syntyi, ymmärrän, että on hieno asia, mutta alko ihan tosissaan ärsyttää, kun etusivu aina täynnä hänen vauvajuttuja.
 
Orvokki, vähän mä olin ens alkuun pihalla kun luin väärin sun viestin ja ymmärsin että sun pikkuveljen tytär olis saanu lapsen, joka nyt kastetaan :D

Ihme lukihäiriö :D
 
Mietin yöllä ImanMariaa :/ onkohan kaikki ookoo? :/
 
On suljetulle puolelle kirjoittanut, tosin ei ole puhunut mitään siitä onko kaikki ok vai ei.
 
Mä käytän fb:ssä nykyään vaan niitä ryhmiä mihin oon liittynyt. Täytyy tunnustaa, että kun täällä vau:ssa aluksi olin liittynyt toukokuisiin, niin sieltä kerättiin porukkaa fb:hen ja se ryhmä on aivan mahtava! On pidetty suht pienenä se ryhmä n.50 henkee, joten pysyy paremmin kärryillä kuka on kuka ja uskaltaa kertoa vähän henk.kohtasempiakin asioita. Päätin jäädä siihen ryhmään sitten, vaikka mulla la siirtyikin kesäkuun puolelle, mutta en vaan halunnut jättää sitä ryhmää :) .
Lisäksi oon fb:n kautta saanut yhden hyvän äitikaverin täältä meidän lähistöltä.
Muuten en fb:ssä juurikaan päivityksiä tee. Vauvasta ajattelin julkaista jotain vasta sitten, kun on syntynyt.
 
Tupuna82, mä tein joskus viime kesänä lähialueen äideille ryhmän faceen, se on suljettu ryhmä ja siellä on parisenkymmentä henkilöä mukana. En tiedä löytyykö haussa, mutta heitä viestiä jos haluat sinne mukaan.
 
Meitä pyydettiin miehen kanssa kaverin vauvan kummeiksi. Olen itse aika otettu, kun en sellaista kunniaa odottanut. Vaikka toki hyvän ystävän lapsi onkin kyseessä. :) pieni oli kyllä kovin suloinen ja rauhallisen oloinen kaveri. Aloin vain miettimään, miten sitä osaa olla kahden tuollaisen kanssa, kun pelkään koko ajan, että kuitenkin rikon pienet. Lapset ovat niin hennon oloisia pienenä.
 
Kokeita otettii sillo kun olin kättärillä. Ja keskiviikkoiltana tuli tietoa että ainakaan mitään suurta ei ole että saan lähteä lontooseen. Jos testeissä olisi jotakin näkyny niin olisi lontoon matka minun osaltani jäännyt välii .
Oikean puolen munuainen oli hieman isompi ku toinen niin siitä jatkotutkimuksii jossai vaiheessa. Saa nähdä.
Lontoon matka on ollu ihana joo mutta mies ei ymmärrä ku olen yrittänyt ehdottaa bussia tai metron käyttöä mielummi ku kävelemistä niin on tullu vastaukses vaa et lyhyitä matkoja nää on. Kyll sie jaksat kävellä et oo niin nlaiska.
Nooooh lopputulos. Joka ikinen ilta vatsaa sattunu paljon ja ylikiukkunen miehelle joka ei ymmärrä mun tilaani ja tuskaani tällähetkellä.
En mie laiskuuttani pyydä bussia 3km kävelymatkalle jonka tavallisesti joo kävelis. Mut ku sattuu nii sattuu
 
Se on uskomatonta miten luonnolliselta se oma lapsi heti tuntuu. Tottakai hetki menee opetellessa miten vastasyntynyttä käsitellään, mutta tosi pian ne taidot vaan on siellä selkäytimessä :joyful: mun oma mies on aina osallistunut hyvin lapsenhoitoon ja ottanut heti homman haltuun, niin hänen kanssa on sitten ollut mukava pähkäillä, miten mikäkin homma hoidetaan ihan vastasyntyneen kanssa :) Kerta kerralla kun lapsia siunaantuu, osaa vaan arvostaa tuota omaa miestään enemmän!
 
Ja hyvä kuulla ImanMaria, että sulla kuitenkin kaikki suhteellisen hyvin. Täällä jo me monet kerettiin pähkäilemään ettei sulle tai vauvalle ole mitään vakavampaa tapahtunut!
 
Mä olin eilen hyvän ystävän pojan ristiäisissä. Tosin auttamassa kahvituksessa, kun kummina olen jo heidän esikoisellaan :)

Mutta voi kun pieni oli suloinen ja jotenkin sitä alkoi oma äidinvaisto nousta vaikken kovin vauvaihminen ennen ole ollut. Toki se että lapsi on niin pieni niin pelottaa et rikon sen tai jotain. Samoja siis mietin kuin Elaffy et miten sitä osaa hoitaa vauvaa ilman et rikkoo sen tai tekee jotain ihan väärin :D
 
Mieki mietin sitä paljon. Kummilapseni on nyt 5kk ja nyt uskallan ottaa jo syliin paljon enemmän ja pelleillä hänen kanssaan. Vastasyntyneenä en uskaltanut ottaa sylii ennen ku kummilapseni äiti laitto sen syliini xD katotaa millaisia ajatuksia on sit ku oma syntyy :)
 
Lorenzia sanoi:
Kolmen viikon ajan on ollu jomottelevia supistuksia muutamia päivässä ja siihen lisäks käytännössä kohtu jatkuvasti supistuneena. Viime yönä heräsin selkäkipuun ja supistuneeseen kohtuun, kipu sitten siirty myös alavatsalle. Harkitsin vakavasti sairaalaan lähtöä, mut sit hellitti sen verran, että jäin kotiin seuraamaan. En vaan tiiä, miten voisin enää enempää levätä. En oo käyny koulussa ja mies on suurimmaks osaks hoitanut kauppa-asiatkin. Varmaan oma keskosuus vaikuttaa jotenkin. Vielä 5vk niin ollaan miun omilla syntymäviikoilla.
Click to expand...

Hei Lorenzia, meilläkin on ollu jo aiemmin vaarana syntyä, liian aikaisin. Mun rakas anoppi on painottanut täyslepoo eli sängynpohjalla ja max2h päivässä pystyssä/liikkeellä. Hän oli aikoinaan viimeistä lasta odottaessaan sen 28 viikkoa sairaalassa levossa ja sai pitää vauvan. On ollu kaikkien 4 lapsen kohdalla ennenaikaisen synnytyksen riski.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top