Täälläkin jo lähtökuopissa, henkisesti, ei näköjään fyysisesti... Huomenna laskettu aika ja ihan iisiä ja hiljaista supistus-rintamalla. Perus-harjoistussupistuksia, joita on ollut jo puolesta välistä raskautta. Mutta mieli on kyllä NIIN levoton, että oksat pois. Ja ärtynyt. En osaa oikein ryhtyä enää mihinkään, kun vaan odotan jotain tapahtuvaksi. Tilannetta ei helpota tämä vikon kestänyt flunssa, joka on on pakottanut lepäilemään ja keräämään voimia = tylsistymään kotona. Nyt varmaankin on alkanut tauti helpottamaan, kun on palannut tämä levottomampi "lähtisi jo tulemaan" -tunnelma. Esikoinen syntyi viikolla 40+1, joten toiveissa on, että tämäkin noudattaisi edes jonkinlaista täsmällisyyttä. Vai pitääkö se paikkansa, että kullakin naisella olisi oma "kantoaikansa"?
tylsistyminen kotona on taattu kun ei ole ketään muuta kuin ukko, sen vanhemmat ja kylän juoruakat ja ukot.. huoh..
Ja kaikki kaunareista uutisiin ja piirrettyihin avaa hanat, ei siis mitään järkeä.
se joka laittaa niitten rahaongelmia kuntoon, voi sitä ärsytyksen määrää aina ku sen ääni kuulu jostain
Kävin juomassa ja ottaa kipulääkkeet et aamulla on vaikutus päällä sopivasti ja palasin sänkyyn. Ja sen jälkeen vauvat nukku 4 putkeen ja olikin jo aamu (ennen tätä syöttöä nukuttiin 3h.)



