*The Maaliskuu*

Kitty, joo alapää näyttää just siltä kuin ois todellakin valmiina sekstailuun :D. Sitä tuossa itsekseni ihmettelin ja turvotukseksi päättelin. Ei sillä, kyllä se seksikin kävisi!
 
Heh. Karvojen ajelu kuului ainakin esikoisen -97 aikaan vielä yhden vanhan kätilön vakio rutiineihin. Se mitään kyselly kun veti kuiviltaan oranssilla BIC höylällä karvat veks ja samaan hengenvetoon peräruiskeen Avot! Yritin ehtiä sanoa, että "älä...olen kakkinu jo pitkin aamua". .. hän tuumas siihen tylysti "noh. kohta tulee lisää." :D tuli ja tuli muuten supistuksiakin kiitettävästi siitä tyhjän kykkimisestä...ja ravaamisesta.
 
Mun vauva edelleen lastenosastolla :(( en pääse usein kattomaan kun en pääse edelleen sängystä ylös, eilen sain punasoluja ripä näy auttavansa. Olen tosi kipeä eikä vointi kohonee millään. Synnytyksestä sain tosi huonon kokemuksen ja olen kovasti sitä mieltä että hoitovirheen takia vauvani joutui lastenosastolle, synnytyksen aikana vauva sykkeet laski usein nollaan ja alle 90 sitten ne oli kauan 200 eli liian korkeat mihin vaa todetti et pitäiskö lääkäril ota vauvan päästä testejä mutta koska oli kiire ei lääkäri ikinä tullu ottamaan. Synnytys siis edistyi liian hidasti ja hoitohenkilökunnalla olisi pitäny tehdä sektiopäätös viimeistään silloin kun vauva sykkeissä rupesi olee häikkä. En tiiä selvinkö ikinä tästä. Vauva vointi on onneksi kohobemassa ja mahdollisesti saisin se åian tänne vierihoitoon. En enää halua ikinä synnyttää :( en ymmärrä kuinka kaua mun vointi on niin kipeä ja heikko, tuntuu ettei ketään tääl osastol mun vointi kiinnosta. :( elämäni hirvein kokemus ja ikävä on niin suuri ku vauva eriosastoö, ihan ku minulta puuttuisi jtn. Toivottavasti pian tää olisi vaan ikävä muisto iloises vauvaarjeessa.
 
Tekee pahaa lukea kokemuksestasi dotyaty:crybaby2 toivottavasti saat pienokaisen viereesi pian ja pääsette toipumaan, paljon jaksuja sinne:Heartbigred
 
On tyhmää tuollainen! Missä Dotyatu synnytitkään? Helmikuisista (muistaakseni) luin yhden vähän samantyylisen kertomuksen, siis että olisi pitänyt tehdä sektiopäätös mutta sitä vaan viivytettiin ja sitten loppujen lopuksi siitä kaikki kärsi. Hoitovirheestä siinä ilmeisesti on tarkoitus tehdä valitus ja ehdottomasti myös sinun kannattaa asiaa harkita, kunhan ensin paranet!
 
Jaksu haleja Dotyatulle. Toivottavasti saat vauvan pian viereen.

Ja sit. Mä en enää ymmärrä. Viikko sitten äippäpolilla lääkäri sanoi et viikon päästä uusiks ja käynnistetään jos on heittoa painoarvioon (arvio 2940g). Tänään eri lääkäri ja painoarvio oli 3500g eli melkein 600g enemmän kuin viikko sitten ja sanottiin vaan et ei voida käynnistää kun vauva voi hyvin ja painoa ei ole 4kg... :eek: Siis mitä!? Hormoonit otti vallan ja rupesin itkee ihan hillittömästi.. Nyt meen taas viikon päästä uudestaan ja "mahdollisesti" käynnistetään. Ei vaan jaksa löytyy enää uskoa siihen kun jos onkin taas eri lääkäri omine mielipiteineen... Täytyy vaan alkaa henkisesti valmistautua siihen et synnytän taas sen 5kg vauvan. :sad001 Ja sillä et päätä on särkeny kohta 2 viikkoa, sf-mitta yläkäyrillä ja verenpaineet tasaisessa nousussa (tänään 144/82) pääsee vain verikokeisiin.
 
Kurja homma että synnytyksestä/istä jää traumoja. Ne olisi hyvä puhua heti henkilökunnan kanssa läpi sen synnytyksenkulun kertomuksen läpikäynnin yhteydessä ennen kotiutusta. Näin itse tein. Koska asia 3 sesta ja sen synnytyksen kulusta ja päätöksistä vaivasi. Selvisi paljon mitä itse siinä ymmärtänyt itse tilanteessa. Mutta kyllä se jätti jälkeen pelon kovista hallitsemattomista kivuista. Eikä sillä ole merkitystä että oli jo kolmas. Isot tsemppihalit ♥ ja niin toivon että saat voimasi pian takaisin Dotyatu.
 
Muokattu viimeksi:
Voi Dotyatu!! Tuntuu pahalta sinun puolestasi! Minulla oli esikoisen jälkeen pitkään sellainen olo, etteti koskaan enää. Huonosti supistuvasta kohdusta saa kärsiä epäinhimillisiä tuskia kun sitä murjotaan tuntitolkulla käsin... Sitten monen synnytyskeskustelun käytyäni minut saatiin uskomaan, että kun vika nyt tiedetään, sitä voidaan ensikerralla hoitaa jo ennakkoon eikä samanlaista juttua siitä tule.
Nooooo, kuinkas kävikään. Nyt kohtu venyi äärimmilleen kun tuli kaksi vauvaa, mutta tiedosta huolimatta, ja siitä että sektiossa kohtu tyhjennettiin tarkasti, koko paineluhelvetti tuli uudestaan. Nyt sektiohaavan kanssa vielä pahempana. Jaseuraavana päivänä painelusta huolimatta jouduin kaavintaan. Ja kaksi päivää kotiutumisen jälkeen tuli kohtutulehdus, johon parhaillaan syön antibiootteja.
Että niin ihania kun vauvat ovatkin, voin nyt täydellä varmuudella sanoa että meidän lapsiluku on täynnä. Kuolisin mieluummin kun synnyttäisin enää koskaan.

Toivon koko sydämestäni teille kaikille muille edes hieman helpompaa synnytystä! :Heartbigred
Sellaista synnytystä, mistä ei jäisi traumoja.
 
Au au auuuu...:/ että tekee kipeää...isot sympatiani täältä Mammasmurffille(ja muillekin) kärsimyksistä. Tiedän tuon runnomisen inhottavuuden ja tulehdustilan epävarmuuden ja karmean olon....nyt varpaatkin ristissä toivon ettei itselle osu kolmatta kertaa laiskaa kohtua ja repaleisena revittyä istukkaa. Toivon luomusynnytyksen auttavan siihen...tosin voi tehdä vain kipeämpää. Mutta Silti odotan hoo hetkeä herkeämättä :D kyl tää pykääminen oli sit mullakin tässä huOHhh :D
 
Nyt olen jo parantumassa ja prinsessa myös :) Sain eilen vauvani vierihoitoon, vauva täysin parantunut, hieman laiska vaan imemään ja saa herätellä toista syömään ❤ Saatiin eilen perhehuone, pääsi aviomieskin tänne meijän luo :) ❤
 
Oi ompa kiva päästä kotiin. 5 päivää sairaalassa ei ollut herkkua. Kiitos ihanan huonekaverin jonka seurassa ei ollut tylsää.

Kotona odotti kaaos. Onneksi vointi ollut hyvä että pystyy jatkaa rutiineja. Siivosinkin alkajaiseks puolet kämpästä.

Pojat odotti vauvan näkemistä. Kuopus pisti pienen mustasukkasuus kohtauksen. Oli äitiä ikävä ja sylissä piti olla. No nyt hoitaa ja auttaa äitiä vauvan hoidossa.
 
Ootteko te muut jo vauvan saaneet muuten käyttäneet jotain kikkoja sisarusten tutustuttamiseksi? Esim siis sitä, että "vauva antaa sairaalassa lahjat" isommille sisaruksille?
 
Me annettiin esikoiselle lahja "vauvoilta"jo sairaalassa. Paketti pikkuautoja ja Niiskuneiti-pehmolelu kotona jo olevan Muumipeikon kaveriksi. :joyful:
Kotona ollaan koitettu kehua paljon kaikesta mahdollisesta ja annetaan auttaa. 2v on niin polleeta poikaa kun saa esim. painaa pesukoneen päälle tai kantaa maitopurkin pöydästä keittiöön. Tai ojentaa vauvan peiton tai harson äidille.. :wink
Poika onneksi pitää vauvoista ja osaa ihanan hellästi silittää, joten kehumme siitäkin joka kerta. Tähän asti toiminut hyvin... Ja vieraat ovat hienosti tervehtineet aina esikkoa ensin ja onnitelleet häntä pikkusisaruksista. :joyful:
 
Ainiin. Kuulin että isosisaruksilke kannattaa avoimesti kertoa miksi äiti on kipeä ja mistä vauvat on tulleet... Niinpä kun th kävi poistaa tikit, näytettiin haava pojalle ja kerrottiin että siitä vauvat otettiin äidin masusta pois. (Vastaus oli "pois" ja nyökytyksiä, hän siis ymmärsi. :wink ) samalla selitin taas että haava on vielä pipi ja siksi äidin masuun ei saa koskea.
 
Toi on muuten joo yksi homma, mitä oon yleisellä tasolla miettinyt. Eli milloin lapselle kerrotaan noista jutuista tarkemmin. Just tommosen sektioarven ja selityksen jotenkin itekin pidän fiksuna kertoa lapselle, näkeehän se sen arven sitten muutenkin. Mutta mites toi alatiesynnytys... Me on päädytty vaan toteamaan, että vauvat syntyy sairaalassa mahasta, mutta ei sen tarkempia selvityksiä, yleensä puheenaihe on jo ilman tekemistä vaihtunut jollain tavoin.

Itse muistan kuulleeni miten lapsia tehdään, niin eskarilaisena ja se on mun mielestä ihan hyvä ikä siihen. Ja samaan liittyy jollain tasolla myös toi synnytys.
 
Mun poika on totaalinen poliisifani ja tykkää autoista ni ostin sairaalakassiin valmiiksi sellaisen pikkuauton mikä on ihan ilmetty maija ni annan sen sitten poitsulle kun tulee isin kanssa sairaalaan mua ja vauvaa katsomaan ja sit ajattelin et voisin käydä viel kaupoil kattoos jos löytäisin hänen kokoa olevan salama mcqueen paidan jonka antaisin hänelle sit ku mä ja vauva tullaan kotiin... En tiedä onko sitten turhaa lahjontaa mut ettei ny heti vetäis hirveitä kilareita :) Jännittää muutenki ihan hirveesti et miten tulee suhtautumaan ja miten lähtee arki rullaa ku mies ei pysty sit heti jäämään kotiin kun töissä on niin hirvee kiire...:nailbiting: Mut jos nyt ekaks pääsis sinne synnyttää ni tulis nää edes ajankohtaiseksi :rolleyes:
 
Huh, touhukkaan päivän päätteeksi tuli yöllä otettua maha/selkäsärkyyn Panadolia(auttoi)..vedin Cardio-jumppaa ja vielä parin tunnin metsälenkki perheen kesken iltapäivällä Muutenki oli joku ihme energiapiikki päällä koko päivän! Nyt edelleen mahaa särkee...huhhuh...

Mä en mitään lahjoja oo ostanu vaikka se on kyllä ihan hyvänkuuloinen idea! :) esikkokin otti ilman lahjoja heti vauvan omakseen eikä ollu mustis (1v5kk). Meni tosi luontevasti.
Nyt tuo 3,5v on kyselly et "miten vauva tulee äiti?"...oon jäänyt äimäilemään että "hmmm ööö" ja sillä välin poika itse keksinyt että "se avaa oven ja tulee sitten ulos!" ...Loogista :D oon päässy helpolla. Enempi innoissaan kuitenkin tuo 2v3kk kun puhuu masuvauvalle, pusii masua ja odottaa vissiin että saa isoveljen roolin vihdoin. On siis kova puhumaan ja höpöttämään, hoitaa mielellään serkkutyttöä joka juuri 1v täytti ♥
 
Tällä supernaisella losahti kaikki vedet lenkillä. Poks...ja hups miltei kumppareita myöden, housut siteestä huolimatta ihan märät..suihkuun ja matkaan. Ja täällä ollaan osastolla odottelemassa nyt säännöllisiä ja sulattelevia supistuksia. Viimeyönä 01-04 5min-10min supistuksia. Aamulla käynnistys jos ei sitä ennen lähde. Peukut pystyyn. Hyvää naistenpäivää ja Hienoa Dotyatu että voit jo paremmin ja saatte olla nyt kokoperhe yhdessä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top