Kitty
Puuhakas puhuja
Meillä kans kissa, ei ole yhtään tottunut pieniin ihmisiin. Saattaa olla mustasukkainen.
En oo leiponut pakkaseen kun sekä oma äiti että anoppi on kovia leipoon niin ajattelin pyytää niiltä sitten tarjottavia, heh :P Keksejä oon ostanut jemmaan ja virpojille suklaita. Ja ruokaa oon tehnyt jonkin verran pakkaseen, keittoja lähinnä. Ja oon myös miettinyt valmiiks jotain helppoja sapuskoja mitä ehkä sit jaksais tehdä. Mies ei normaalisti meillä juurikaan ruokaa tee mutta kyllä se "pakon edessä" keittiössä jotain saa aikaseks joten tuskin nälässä ollaan :)
En oo leiponut pakkaseen kun sekä oma äiti että anoppi on kovia leipoon niin ajattelin pyytää niiltä sitten tarjottavia, heh :P Keksejä oon ostanut jemmaan ja virpojille suklaita. Ja ruokaa oon tehnyt jonkin verran pakkaseen, keittoja lähinnä. Ja oon myös miettinyt valmiiks jotain helppoja sapuskoja mitä ehkä sit jaksais tehdä. Mies ei normaalisti meillä juurikaan ruokaa tee mutta kyllä se "pakon edessä" keittiössä jotain saa aikaseks joten tuskin nälässä ollaan :)
kaikki toitottaa että ei kerkee enää sitte siivota ja pikkuvauvan kotona haisee kuulemma aina hirveelle...

Helpottaa heti kun saa jostakin varmistusta sille että pärjää. Jossain sopukoissaan sen tavallaan tietääkin, kun pohjimmainen tunne tästä äitiydestä on merkityksellisyys. Tämmöisen suorittajan päässä on pitkin elämää pyöriny ajatus siitä, että "tätäkö tää vaan on?". Oon raskauden myötä alkanu arvostamaanki itteäni enemmän, esimerkiksi syksyllä aloitin säännöllisen liikunnan harrastamisen ja pidin siitä kiinni, kun oma olo parani niin paljon sen myötä. Ja nykyään osaan jo vähän unelmoidakin, kun aiemmin olin lähinnä hukassa ja kateellinen miehelleni, jolla on omia juttuja ja intohimojaan elämässä. Tää vauvan hankkiminen tässä vaiheessa on niin "epäsovinnaista", että mua ei enää kiinnosta niin paljon muutenkaan koittaa elää sen mukaan mitä multa odotetaan. Ja alkaa niitä omia juttuja vihdoin löytymään kun annan itseni ne huomata. :)