Uskallanko sanoa "ääneen" olevani raskaana, voiko tämä olla edes totta ja jatkuuko raskaus loppuun asti...eli heippa vaan kaikille!
Takana liian kauan yritystä ja keskenmeno vuosi sitten (vai keskeytynyt keskenmeno kun 12 vk ultrassa selvisi, että kehitys oli loppunut 9+2 eikä mitään km oireita ollut) ja ilmeisesti toinen ihan alkuraskauden keskenmeno huhtikuussa, jonka jälkeen olisi heti tärpännyt. Eli pelottaa ihan pirusti, mutta yritän olla toiveikas ja ajatella positiivisesti. Ikää näillä näppylöillä 35 eli alkaa olla jo korkea aika saada vauva maailmaan!
Testit väittää, että 3+ ollaan raskaana, laskennallisesti tänään 7 vkoa
. Saman laskuopin mukaan ja hihasta ravistetulla kierrolla laskettu aika ois tammikuun puolivälissä. Antaakee anteeksi, jos se nyt siitä muuttuu
Yritän malttaa mieleni ja olla menemättä yksityiselle ultraan tällä kertaa. Enkä uskalla ajatellakaan fiiliksiä, jotka tulee kun on aika mennä nkl:lle ekaan ultraan...ettei vaan historia toista itseään
Mutta ens viikolla on neuvola ja otetaan päivä kerrallaan!
Oireita ollut armoton väsymys, vatsan vänteet, lievä pahoinvointi ja nippailu. Tällä hetkellä oikeastaan vaan tuota nippailua. Ihan törkeen hyvä olo kun vertaan vuoden takaiseen kun laattasin sillon pitkin päivää töissäkin. Ai niin ja tukkoisuus! Tuskin johtuu kokonaan koivuista
. Mutta kitalaen kutina, nenän vuotaminen ja jatkuva aivastelu on pieni hinta jos vaan vauva kehittyy normaalisti.
Tuosta muolle kertomisesta vielä..onneksi täällä oli joku toinenkin lörppö! Äitille kerroin ekana, koska äitin kainalo on se mihin meen jos tulee mutkia matkaan. Sisko tietää..pari kaveria tietää.. ja himputti piti mennä möläyttämään muutamalle työkaverillekin
Mutta miehen puolelta ei olla kerrottu kenellekään (jollain sentään järki päässä)!