Juu. Kamala se lehtijuttu! Meilläkin nukutaan yleensä perhepedissä loppuyö, mutta en kyllä älyä miten voisin kierähtää vauvan päälle/ tuhkehduttaa sen johonkin... kun tilaa on hyvin ja ylimääräiset tyynyt ja peitot pois sängystä, niin eiköhän riski ole ihan olematon. No, mutta sääliksi kyllä käy tuota perhettä oli asiat nyt olleet miten tahansa :( aivan uskomattoman karseeta varmaan herätä aamulla kuolleen vauvan vierestä [:(]
Oon huomannut, että vieläkin (oikeestaan alkuraskaudesta asti on ollut) tunteet kaiken suhteen tavanomaista enemmän pinnassa. Liekö nyt sitten syy imetyshormoneissa tai missä? Välillä tuntuu vähän raskaaltakin, kun kaikki tuntuu niin paljon. Tyyliin, että edes alan ajatella vaikka Haitin orpoja lapsia, niin tulee kyyneleet silmiin... Tai sitten esimerkiksi, kun tässä yksi päivä ollessani kaupassa eräs äiti käyttäytyi mielestäni tosi välinpitämättömän oloisesti pientä vauvaansa kohtaan: Äiti antoi vauvan huutaa vaunuissa tosi pitkään semmoista paniikki-itkua, eikä reagoinut siihen mitenkään vaan pakkaili ostoksia. Sitten rupesi väsäämään kantoreppua (huomioimatta vieläkään MITENKÄÄN vauvaa) ja lopulta otti vauvan kyytiin, jolloin itku loppui melkein heti. Vauvalla taisi olla vain ikävä äitiä ja onneksi itku kuitenkin lopulta loppui ja äitikin teki viimein asialle jotain. Mutta tuntui vaan jotenkin siltä, että äiti ei välitä niin paljon vauvasta ja tuntui pahalta että reagoi vauvan hätään niin viiveellä. Menin itse ihan paniikkiin ja rupesin sitten itsekin itkemäänkin, kun tuntui niin pahalta vauvan puolesta... Kiva siinä sitten mennä kassalle... Mua pidetään ihan pöhkönä kohta. Miehellekin kerroin jutusta vasta illalla ja taas silloinkin rupesi itkemään... Mies luonnollisesti oli hiukan ihmeissään. Ja oon itekkin. Väsyttävää, että kaikki tuntuu niin paljon ja noloa kokoajan pillittää milloin mistäkin. Onkos teillä muilla ollut samansuuntaista poikkeuksellista herkkyyttä asioita kohtaan?
Joku kyseli menkoista ja ei oo alkanut täälläkään ja täysimetyksellä ollaan. Oonkin jo saanut aikaan kauhukuvia, että mitäs jos oon raskaana... No, ehkäisystä ollaan periaatteessa melko hyvin huolehdittu. Ensi maanantaina mulla onkin sitten aika kierukan asennukseen [&:]. Sitä ennen pitää tehdä raskaustesti, että sitten selviää se raskausasiakin. Mutta tuskin siis olen. Semmoiset kolme vuotta oon ajatellut, että olisi sopiva ikäero lapsille...
Jaahas. Sitten nukkumaan. Meillä on ollut kaikki rytmit aivan sekaisin. Tyttö haluaa herätä nykyään jo klo 5, vaikka aikaisemmin nukkui noin klo 9 asti... Päikkäreitäkään ei oikein nuku. Argh. Tai ehkä olin vaan aikaisemmin tottunut liian hyvään... ÖITÄ
Niin joo. Käykää muuten kattomassa
www.hs.fi -sivuita kuvia Sambian mamoista. Tosi kivoja kuvia, missä vauvat on mukana liinoissa. Kuvasarjaan pääsee ihan etusivulta, kun vain etsii kohdan "sambian kantavat voimat". Liikuttavia (ylläri [;)]) kuvia!!!