Täällä mamma on saanut huokaista helpotuksesta, kun tiistaina annetuista rokotteista ei ole tullut oikeastaan ollenkaan sivuoireita. Pistoskohtaa herra hieman arasteli, mutta ei sen vakavempaa. Muutenkin se neuvolakäynti meni tosi hyvin. Jostain kumman syystä minä jännitin sitä piikin antamista TOSI paljon, vaikka en omaa mitään piikkikammoa tms. Mutta ainahan se äidin sydäntä raastaa, jos toinen joutuu itkemään kivun takia [:(].
Yohanna tuolla kyseli, että minkäs kokosia vaatteita käytellään... Eilen justiin siivosin herran vaatelipaston ja otin sieltä kaikki 60 senttiset vaatteet pois ja laiton 62:sten kaveriksi 68. Ja tietenkin osat noista 62:sta joutais kans varastoon, kun tahtoo olla eroa valmistajien kokojen välillä. Kotimaiset on aina reilummalla kaavalla tehtyjä... Ja tuo pukeminen on tosiaankin näin keväällä tosi haasteellista. Meillä on käytössä päikkäreitten aikaan ulkona semmoinen ohkainen vanuhaalari päivävaatteiden (body+housut) päällä. Niin ja tietenkin villasukat, tumput, kypärälakki ja ohut pipo. Sitten herra vielä makuupussiin, niin kyllä on muuten ollu lämpimillä keleillä aika hikinen ukko herätessään [:)]. Mutta tämän päivän säällä (+3 astetta ja sataa), niin taitaa olla just sopiva varustus. Ylipukeminen taitaa olla kuitenkin se parempi vaihtoehto kuin, että pukis liian vähän...
Mä olen ollut erittäin positiivisesti yllättynyt siitä, että kuinka helposti pääsin raskauskiloista eroon. Mä kun en ole ollut sitä kaikista helpoiten laihtuvinta sorttia koskaan. Mulla siis imetys on toiminut toivotulla tavalla minuun itseeni ja Joniin [:)]. Mutta onhan tuo keskivartalon päällimmäinen kerros semmosta pullataikinaa, mutta eipä tuo iho ihan niin nopeasti kiinteydy kuin muut kudokset. Nyt saan kuitenkin jo käyttää niitä vaatteita, jotka ovat olleet käytössä ennen raskautta ilman suurempia pakottamisia [:D]. Pääasia on ollut mulle kuitenkin se, että kelpaan miehelleni juuri tällaisena pehmoisena pakkauksena [;)]. Joten elkää mammat murehtiko niitä raskauskiloja, koska sitten kun niistä tekee itselleen suuren numeron, niin silloin ne tuppaa olemaan hankalasti lähteviä. Nää on katos näitä psykologisia juttuja... [:D]
Mutta siinäpä taisi olla kaikki tällä kertaa... Hei, mutta saadaanhan me tänään Jonin kanssa vieraita! Mun huonekaveri synnäriltä tulee tänään käymään meillä. On kiva kuulla, että miten heillä elämä rullaa etiäpäin. Viimeks ku nähtiin, niin koliikin kanssa saivat ainakin taistella :(. Toivottavasti ovat päässeet siitä eroon... Niin ja huomenna taas pakataan koko perhe autoon ja lähetään vapun viettoon möksälle. Eipä oo mitään häävejä kelejä luvannut, mutta eiköhän siellä kivaa jälleen kerran ole [:)].
