Täällä on mieli yhtä harmaa kuin ilmakin... :( Päätä särkee, väsyttää, itkettää ja kaupan päälle vituttaa niin, että tuntuu ettei veri kierrä päässä... Tätä päänsärkyä on nyt kestänyt jo reilun viikon ja eikä mitkään napit auta. Niska ja hartiat ovat vaan niin totaalisen jumissa, että juilii tuonne pääkoppaan ja nyt parin viime päivän aikana on alkanut lähteä vasemmalta puolelta selästä tunto. Aamulla herätessä päänsärky on pahimmillaan ja siinäpä vasta on mukava päivän aloitus [:(]. Väsymys johtuu eilisten päikkäreiden katkonaisuudesta ja viime yön 3 tunnin valvomisesta. Nämä kaksi asiaa tuppaa laittamaan pääkopan jumiin, joka purkautuu nyt itkuna ja vitutuksena...
Mutta kerran nyt rupesin avautumaan, niin avaudutaan sitten kunnolla... Eli tähän jumitilaan syynä on tietenkin imetys. Vaikka olen hommannut itselleni imetystyynyn, niin sen hankinta meni liian myöhäiseksi. Hierontaa mieheltä saa kinuamisen jälkeen, mutta sekin on joko yhdellä kädellä epämääräistä lääpimisitä (samalla kun kattoo tellua) tai sitten muutaman minuutin pikahieronta. Hartiajumpalle ja -venytyksille ei tunnu olevan aikaa. Kaikki vapaa-aika (ts. aika jolloin Joni nukkuu), jonka pojan hoitamiselta jää menee kodinhoidollisiin tehtäviin. Ja olen huomannut, että mua huippaa tosi herkästi. Varsinkin jos kumarrun ottamaan jotain lattialta... Pitäis siis varmaan varata aika hierojalle... Mutta eihän ilta-aikoja saa vasta ku 2-3 viikon päähän ja sitten mut on tätä menoa kiikutettu jo sairaalaan...
Väsymys löi jotenkin eilen ihan satanolla vasten kasvoja, kun päikkärit jäi vain ainakin minun osalta nukkumisen yrittämiseksi. Jonilla on ollut rota-rokotteen jälkeen masun kanssa taistelemista ja eiliset päikkärit meni siihen, että jätkä ähisee ja puhisee, sylkee tutin ulos, itkee ja piereskelee, minä laitan tutin suuhun ja rauhoittelen ja sama ralli alusta ainakin sen yks kakskymmentä kertaa. Ja samaan aikaan isäntä vetää unta kuulaan kuorsaten vieressä [:@]. Vasta sitten havahtuu, kun minä 1,5 tunnin jälkeen tuumaan päikkäreiden menneen takkuamiseksi. Mainitsin toki asiasta heti ja siihen mies tuumaamaan, että eihän hän olisi voinut myöskään muuta tehdä kuin laittaa tutin suuhun. Eihän hänellä käynyt pienessä mielessäkään, että olisi ottanut pojan syliin ja lähtenyt häntä rauhoittelemaan vaikka alakertaan ja antanut minun nukkua ees puolen tunnin päikkärit yläkerrassa. Yöllä meni samanmoiseen toimintaan tunnin verran aikaa ja jälleen kerran toinen viettää aikaansa höyhensaarilla. Sitten kun Joni vihdoinkin nukahti en enää saanut unen päästä kiinni ja tuijottelin kattoa parin tunnin verran. Sitten kun olin juuri nukahtanut, niin Joni heräsi syömään.
Nyt varmaan moni ajattelee, että minkä takia en herätä miestä rauhoittelemaan poikaa? Mutta mitä järkeä siinä enää sitten on, kun olen jo itse herännyt toisen itkuun? En minä ainakaan enää siinä vaiheessa saisi nukuttua vaan kuuntelisin, että saako mies toisen pienen rauhoittumaan. Kylläpä nyt tuntuu kaikki vastustavan ja kovasti... Ja tässä mielentilassa tulee ehkä tahtomattaan kärjistettyä asioita. Eikä tilannetta yhtään auta se, että Joni taistelee jälleen kerran päikkäreitä vastaan. Täytyy varmaan kohta luovuttaa ja laittaa toinen pihalle unten maille. Ajattelin, että olisin saanut toisen nukahtamaan tänne sisälle, että oisin voinut hyvillä mielin itekkin nukkua päikkärit siinä samalla. Jotenkin en ole sen Varkauden tapauksen jälkeen voinut toista nukuttaa ulkona luottavaisin mielin... Vähintään puolen tunnin välein olen käynyt sisällä touhutessani kurkkaamassa oven raosta, että onhan vaunut siinä kunnossa mihin ne jätin eikä itkua kuulu. Ei näin hermoheikon ihmisen olisi saanut kuulla koko tapauksesta yhtään mitään... [:(]
Toivottavasti huomenna ainakin mieli olisi aurinkoisempi... näin ainakin uskon, jos vaan tämä päänsärky päästää edes vähän otettaan irti minusta. Burana-paketin kautta siis ulos, kun ei noista grammasista Panadoleista ole mitään apua.
