Moi vaan kaikki.
Mä alan olemaan taas melkoisen epätoivoinen tuon neidin kanssa...oonhan mä sitä hehkuttanu kuinka kiltti se on ja muuta,mutta nyt on tullu roppakaupalla ongelmia.alkaa mamman jaksaminen olla vähän siinä ja siinä...viime viikolla kolme päivää joka ilta huudettiin ja riehuttiin,niin kauan että uni tuli.lauantaina oli välipäivä ja Aino oli hirmu kiltisti.oli ihanaa jutustella neidin kanssa ja nauraa sen keksinnöille.eilen sitten Aino sai sellasen raivarin,että oksat pois.itkeskeli väsyä hieman illalla ja syötin ja puetin kyläilykuntoon neidin että päästään velipojan luokse rippijuhlille.normaali pikku itku alkoi kun vaatteet saatiin päälle ja Aino autoon,ajattelin,että selvitään keskustaan asti ja neiti rauhoittuu autoon nukkumaan,paskanmarjat!päästiin kolme kilometriä niin raivari-itku oli valmis.Aino huutaa keuhkojensa pohjasta niin kauan että ilma loppuu ja sittenkin vielä hetken muuttuen melkein violetiksi.sen jälkeen pikainen hengenveto ja taas uudelleen,tämä itku ei oo korvia vihlovaa vaan enemmänkin korinaa.sitten tuli röyhtäys turvaistuimessa auton takapenkillä ja nosti vähän maitoa kurkkuun,Aino nielas ja sai maidon väärään kurkkuun sillä ilolla että huuto kasvoi kahta karmeemmaksi.sitten sama ralli uudelleen ja hikkakin vielä kaupan päälle.maidot joutu miljoona kertaa väärään kurkkuun ja neiti vaan korisee ja karjuu.päästii kotiin ja roikotin Ainoa vähän ala-asennossa,ettei tukehdu nousevaan maitoon.hikan mukana nous joka kerran ilmaa joka sai tytön aivan raivoksi.huutoa,röyhtäys,kahta pahempi huuto,hikkaus,röyhtäys kolme kertaa pahempi huuto jnejnejne...vein tytön kylmän veden alle(sivelin vettä päähän) kun olin nopeesti repinyt ylimääräset vaatteet sen päältä(lämpö nousee uskomattomiin lukemiin tuolla itkulla) siellä se sitten rauhottui ja sain nyyhkeen alkamaan.sitten käveltiin pitkin kämppää ja hikkailtiin ja röyhtäiltiin.kamala tilanne.muistan että itse oon saanu samanlaisia raivareita pienenä,joten olotila on tuttu ja osasin toimia,lopetin raivoitkun kun alkoi pää tulla joka kerran jälkeen kipeeksi joskus viiden vanhana...kuitenkin...nyt tuntuu siltä ettei tuon kanssa uskalla lähteä mihinkään saatika sitten antaa rintamaitoa kun ilmojen takia raivarin alku on valmis...pelkään että jos lähdetään kylään ja se saa tuon raivarin autossa niin pahimmassa tapauksessa tukehtuu oksennukseensa kun sitä kirnuaa huudon mukana...kamala tilanne,toivottavasti teistä kenenkään lapsi ei ala tuollaiseksi raivohuutajaksi kun nimittäin kokemattomalle voi olla melkoisen pelottavaa.toinen huutaa voilettina/korisee ja päästää maitoa välillä huulipielestään ja taas huutaa/korisee...kivakiva...nyt sitten syöpötellään jo peruna-porkkanaa ja lypsän maidot pulloon josta sitten tarjoilen nälän tullessa.
KIITOS EI MULLE ENÄÄ NUITA RAIVARI-ITKUJA!!!!!
vaikka joutuisin lopettamaan imetyksen ja vaikka porkkana-perunasta tulis millaset mahanpurut,niin meillä opetellaan kokoruokaan.sanokoot muut mitä lystää.tuli allergioita tahi ei!mikään ei oo niin kamalaa kun tuo huutoraivari,ei edes kaameet mahanpurut tai unettomat yöt.