Kirjottelen minäkin tänne pitkästä aikaa! Jälkitarkastus on nyt käyty, haavat oli parantuneet, lantionpohjan lihakset kunnossa, ja sain mukaan pillerireseptin (jonka jo aloitin) ja luvan urheiluun. [:)] Muutamaan otteeseen on jo peittoja varovaisesti heiluteltu, ihanaa olla taas intiimisti pitkästä aikaa! Jotenkin sitä on varovainen tuon synnytyksen jälkeen kun siitä jäi niin ruhjottu olo, mutta eiköhän tää tästä pikku hiljaa... [:)]
Urheiluun tuli pieni taantumavaihe, kun sain loppuraskaudesta tutun issiaskivun (tms) takaisin. Toivottavasti lähtis pian pois niin pystys taas kävelemään ja laittamaan sukat jalkaan ilman kipuja! Onko kellään muilla noita raskaudenaikaisia kipuja ilonaan??
Oliver kasvaa supervauhtia, siltä se tuntuu ainakin. Paljon on jo vaatteita käynyt pieniksi. Neuvolassa käytiin 1kk iässä ja seuraava vasta 2kk 2vk iässä. Kummallista että ne 2kk rokotukset (olikos se rota eka) annetaan noin paljon myöhässä. Hormooninäppylöitä on täynnä koko pikkumies, millonka ne suunnilleen häviää, onko jollain tietoa?
Entä miten te ootte antaneet rela/cuplatontippoja? Nyt on muutaman viime päivän aikana vatsavaivat lisääntyneet huomattavasti niin aattelin niitä kokeilla. Mutta kun ohjeissa sanotaan että "annetaan ennen syöttöä sekoitettuna pieneen määrään maitoa", niin en oikein tiiä missä välissä niitä antas ja miten paljon - tää kaveri kun on rinnalla lähestulkoon koko ajan - pitkiä päikkäreitä meillä nukutaan hyvin harvoin. Ja pitääkö ne tipat oikeesti sekottaa rintamaitoonkin?? Miksei voi antaa tippoja suoraan sellaisenaan syötön aikana? [:-] Ja vielä - ootteko huomanneet että niistä cuplaton -tipoista ois ollu oikeesti apua?
Eilen mies tarjoutui hoitamaan Oliveria yön yli, että saisin nukuttua kunnon yöunet pitkästä aikaa. Mutta kun olin kuunnellut pienen huutoa jonkun aikaa, luovutin ja menin avuksi. Isi oli tehnyt kaiken mitä oli vaan ikinä keksinyt, mutta Oliver ei huolinut pulloa eikä rauhoittunut miehen syliin, ja oli liian väsynyt innostuakseen leikeistä; vaipatkin oli vaihdettu. Ja kuinkas ollakaan poika rauhoittui + nukahti saman tien kun otin sen syliin. [:D] Miehellä oli tosi voittajafiilis siinä vaiheessa, mutta mukavaa silti huomata olevansa pikkuiselle niin tärkeä... ja välillä vähän väsynyttä äitiä ja isiäkin ilahduttaa kovasti pikkuisen hymyt ja ilonkiljahdukset. Niitä saatu katsella ja kuunnella nyt n. viikon ajan. [:D]
Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
p.s. Huippu tuo Elegian lähettämä "työilmoitus"... [:D] Ja tosi söpö kuva pikku Eemelistä!!