Hei vaan kaikille! Ettepä arvaakaan, millaisena tukena ja turvana ja henkireikänä olette viimeiset viikot meikäläiselle olleet - Kiitos!!! Vaikka nyt vasta kirjoitan, olen näitä juttuja seuraillut taustalla lähes päivittäin jo yli kuukauden.
Tarinani on vähän erilainen. Asun Suomen ulkopuolella, tarkemmin sanottuna eteläisessä Euroopassa. Pillerit päätettiin jättää pois jo ennen joulua, mutta kun mies matkustaa työnsä vuoksi niin paljon, niin tämä näinkin nopeasti tärppääminen tuli täytenä yllätyksenä. Olin vielä kaiken lisäksi pahan olon ja muiden oireiden alkamisen aikaan Aasiassa mukana miehen työmatkalla ja itsekin projektihommia tein osan aikaa. Ja kun mitään aavistustakaan homman onnistumisesta ei ollut, niin hotellissa asuessa tuli iltaisin kyllä sekä juotua että poltettua tupakkaakin, mitkä tietysti heti lopetin kun oireet selvästi alkoi viitata raskauteen.
Tehtiin sitten testi 9.5. ja selvä plussa tuli. En kuitenkaan halunnut mennä lääkäriin kyseisessä paikassa, vaan halusin odottaa paluuta kotiin. Täällä sitten lääkäriin pääsin 25.5., tehtiin ultra ja selvisi, että olin tuolloin 8. viikolla. Sydänkin kuului ja mies ihan liikuttui kyyneliin, ei varmaan ollut aiemmin tosissaan asiaa tajunnut ja uskonut. Kaikki arvot sun muut olivat kohdallaan ja lääkäri vaan totesi, että kolmen viikon päästä pitäisi tulla uudestaan ja nyt sitten olen viimeistään ensi viikon alussa menossa. Huoli tupakoinnista ja juomisestakin väheni, kun kerran oireet olivat tulleet niin alkuvaiheessa, että ainakin eri lähteistä lukemani perusteella hätää ei pitäisi olla.
Joskus sitä kaipaisi tänne toista odottajaa, joka tietäisi juuri tämän maan käytännöistä. Tai meillä on kyllä työn puolesta vakuutukset, jotka kattavat yksityissairaalakäynnit ja olen kuullut, että täällä niissä kutsutaan lääkärille noin kuukauden välein!! Eli paljon useammin lääkärille kuin Suomessa mutta toisaalta taas varsinaista "neuvolaa" ei sitten olekaan. Lääkärilläkin meni vähän sormi suuhun, kun jotenkin odotin täältä vau.fistäkin lukemani perusteella, että jotain brosyyriä sieltä varmaan käteen työnnetään mutta lääkäripä kysyi vain, että onko jotain kysyttävää. Itse ainakin olin niin häkeltyneessä tilassa, etten keksinyt MITÄÄN vaikka kysymyksiä nousee kyllä ihan päivittäin mieleen. Täytyypä ensi kerralla varautua paremmin.
Mutta muuten kaikki mukavasti, 10 viikkoa porskutellaan ja LA pitäisi osua tuonne ensi vuoden ensimmäisiin päiviin. Lääkäri ei tosin halunnut vielä antaa aivan tarkkaa päivää, kun minä pöljä olin unohtanut merkitä edelliset menkat ja vaikka kuinka kalenteria ja meilejä tuolta ajalta selailen, niin ei tule mitään mielleyhtymää, joka auttais muistamaan päivät. No, eiköhän se riitä kun suurin piirtein tiedetään.
Vielä oloista sen verran, että aluksi oli aivan kammottavaa kuvotusta ja en pystynyt tekemään mitään mutta nyt on selvästi helpottanut ja jatkuvasti syöminen auttaa kummasti [:D] Aluksi multa jopa lähti muutama kilo, nyt en oo ees uskaltanu käydä vaa'alla... Tissit on kipeät ja mahassa välillä tuntemuksia ja VÄSYTTÄÄ. Ja ai niin: mulle tuli linea negra jo joskus viikolla 6!! Kellään muulla näin aikaisin?
Jos nyt lopettaisin tän pitkän höpinäni ja palaisin töiden pariin. Sori, jos viesti vaikuttaa kovin salaperäiseltä, mutta kun tuntuu nämä piirit täällä niin pieniltä, että mieluummin en mainitse edes maata jossa asun, saatika sitten kaupunkia - ehkä myöhemmin, kun homma vähän pidemmällä ja isompi piiri tietää asiasta (nyt vanhemmat ja lähimmät ystävät + käytännön syistä pari pomoa).
Voikaa hyvin!!!
Ps. Ai niin, minä 31-vuotias ja mies 34-vuotias, täytyykin käydä ilmottautumassa myös listalle.