Me ollaan kerrottu lähisuvulle ja niille kavereille, joiden kans ollaan eniten tekemisis. Se on ainakin mua auttanut siinä, että ajatukset ei pyöri koko aikaa pienessä elämänalussa. Kun jos ei oltais kerrottu olisin ihan tohkeissani ja levoton kun ei pääsis kenellekään puhumaan. Mutta toisaalta, kyllähän sitä silti paljon ajattelee, mutta miks ei saisi ajatella[:D] Onhan tää niin uutta ja ihmeellistä.
Välillä kans ajatuksiin hiipii ne pelot, että mitä jos menee kesken, tai onkin tuulimunaraskaus tai rypäleraskaus... Turhaahan sitä murehtii etukäteen, mutta kyllä se mielessä vaan on. Paukelle: Mun tietääkseni tuulimunaraskaudessa ei ole mitään kummempia oireita, samat kuin raskaudessakin, mutta se kai voi tulla itekseenkin kesken, ennen kun sitä on edes huomattu...?
Ensimmäiseen ultraan tuntuu kyllä olevan ikuisuus, niin kyllähän se varhaisultra kans houkuttelis. Mutta ehkä yritän vaan olla kärsivällinen. Ankalle hirveesti tsemppiä odotukseen, toivotaan kovasti, että kaikki menee hyvin!! Kerrohan sitten miten ultrassa meni.
Onko vielä muita plussanneita???[;)]