Pakko saada vähän hehkuttaa...
Eilen mies vei esikoisemme aamulla mummille ja vaarille hoitoon, ja poika jäikin sinne sitten vielä yöksi kun kaikki sujui niin hyvin. Sain nukkkua, lukea, katsoa leffan ja viimeisen, duettojakson Vain Elämää- sarjasta joka oli jäänyt näkemättä. Kyllä oli mieletöntä saada makoilla kokonainen päivä!!!
Luulin että tulisi paikat kipeäksi niin kuin öisin, mutta ilmeisesti peitolla ja tyynyillä vuorattu sohva oli niin paljon pehmeämpi kuin sänky, että vasta tänä aamuna oli vähän kolotuksia. Mutta siis eilinen oli eka päivä piiiiiiiiiiitkään aikaan kun ei ollut yhtään supistuksia! Illallakin katsottiin miehen kannssa vielä leffa eikä alettu siivoilemaan tms. Ja loikoilusta huolimatta nukuin yönkin hyvin.
No tästä päivästä onkin sitten turha enää puhua, mutta. Esikoisella oli ensimmäinen hammashoitolakäynti, ja kuulemma unitutti pitää jättää jo pois että purenta paranee. Päätin ryhtyä saman tien tuumasta toimeen, mitä tuota turhaan lykätä ikävää vieroitusta lähemmäksi vauvojen syntymää. Olin tiennyt että näin se varmaan tulee käymään.. Ajattelin, että nyt ei sitten varmaan nukuta pariin päivää ollenkaan päikkäreitä, mutta jo 20min huudon jälkeen kaveri simahti ja nukkuu parhaillaan.
ei voi käsittää..
Pistää miettimään, että kun näin hyvin on mennyt pari päivää, niin mitähän kauheeta kohta tapahtuu.. (perus pessimisti..)
Parhain taitaa tällä hetkellä olla että tungen peittoo polvien väliin ku oon kyljelläni. Tai no, muussa asennossa en enää nukukaan. Yhtä tyynyä pidän masun alla kun tuntuu että se retkottaa pahasti jos ei oo mitään tukee.
