Heimoipäivääiltaa!
Tässä päivässä oli katastrofin aineksia, mutta vajaan tunnin päästä se on ohi... Ensin aamukuudelta poika änis ja vänis sängyssään, unissaan ulisten sitten päätin ottaa sen syliini ja yhdessä sitten torkkuen vedettiin 9 asti, kunnes heräs nälkään ja isänsä tuli hakemaan pojan. Meidän piti lähteä yhdessä kaupoille ja mun jatkaa siitä pojan kanssa kaupunkiin näkemään ihmisiä ja kävelylenkille... Mies ei kuitenkaan hennonut mua herättää sovitusti klo 10, vaan heräsin vasta yhdentoista jälkeen! Sitten mies vielä kertoi ulkona olevan pakkasta, ja Joonan vaunupyörien olevan hieman hankalammin täytettävät (eli meillä ei ollut sopivaa pumppua)... Kaikenlisäks mä en ollut syönyt eilen taas ku pari leipää ja muutaman suklaakarkin, niin verensokerit oli edelleen ihan nollassa ja pienetkin asiat pisti ärsyttää. Kellokin oli jo aivan liikaa, että oltaisiin kaupoille ehditty, että ehtisin sinne tapaamiseen, mutta vauvahan ei tietysti syönyt ja nukkunut oikeisiin aikoihin, en saanut vaunuja riittävän lämpöiseksi että olisin voinut lähteä pakkaseen junaa odottelemaan ja rengaskin ärsytti (tuolla lumipenkkojen keskellä todella hankala työntää muutenkin), niin piti sitten perua se tapaaminenkin. Olin jo ihan itkuinen ja kärttyinen, hysteerisenä kirosin kaiken mahdollisen ja sain miehenkin ärtymään, eikä lähdetty edes sinne kauppaan. Mua ärsytti vielä pahemmin, että joutuisin taas olla yhden päivän kitisevän vauvan kanssa neljän seinän sisällä, eikä tilannetta auttanut tieto siitä, ettei mulla olisi edes muuta ruokaa, kuin jotain leipää ja puuroa tms! Eli parhaaseen mahdolliseen hetkeen sitten soitti yksi parhaista ystävistäni, että voisi tulla kyläilemään! Päivä piristyi, ystävä oli monta tuntia meillä ja jotenkin sitten unohdin hänen läsnäollessaan syödä (mulla kun ei edelleenkään oo nälkä, vaan joudun pakottamaan itseni syömään), kun oli niin ihanaa nähdä taas Aikuinen Ihana Ihminen. Miehen tehdessä sitten lähtöä tuossa pari tuntia sitten (21.30) annoin Joonalle pullosta lisätäytettä vatsaan sohvalla istuen, totesin silmissä surraavan ja heikotuksen hyökkäävän. Seisaalleni olisin varmaan pyörtynyt samantien! Mies toi mulle ennen lähtöään ensi avuksi limpparia ja jugurtin, lupasin tehdä puuroa kunhan saan vauvan nukkumaan. Nyt puurot huivissa ajattelin jakaa tän teidän kanssa, koska tiedän monen unohtavan omat tarpeensa kun vauva vie kaiken huomion. Eli rakkaat naiset, älkää unohtako itseänne, vaan syökää, juokaa ja nukkukaa! Ihan vaikka silläkin uhalla, että vauva huutaa jos ei saa olla sylissä, niin ravinto on tärkeetä myös äidille, vauva taas ei kuole siihen, jos joutuu muutaman minuutin yksinään köllimään (turvallisessa paikassa).
sintulle, et tosiaankaan oo yhtään pöllö ajatustesi kanssa, hyvin samoja tunteita täällä! Seinät kaatuu ja ahdistaa, vauva on ihana ja rakas, mutta ei siitä oo ihan sosiaaliseksi elämäksi. Peilikuva ei tosiaan näytä hyvältä, jos ei sille sieltä kurkistelevalle mörököllille tee jotain, eihän se suttunen eukko edes oo MINÄ! Entinen sosiaalinen pörrääjä on kaukana tästä sohvaan juurtuneesta äiti-tyypistä... (Millon musta muka tuli keski-ikänen kurppa?) Kuten alusta huomanneekin, niin pakkaset kirotaan myös täällä alimpaan kastiin, ilman niitä olisin tänäänkin voinut heittää pikkumiehen rintareppuun ja lähteä sillain kaupunkiin - vaan sillain ei saa riittävän lämpöisesti päälle, eikä oikein pysty pakkasilmalta hengitysteitäkään suojaamaan! Joten pianpianpian meille kevät tai ees nollakelit!
Elegia, samaahan mekin ihmeteltiin pari vkoa sitten, että ei vauvan kanssa mitään hätää oo, sehän syö ku hevonen ja varmasti on painoa tullut. Vaan toisin sanoi neuvolan vaaka, ja ukkeli lihotuskuurille (eli lisää korviketta, olihan se sitä saanut tissimaidon lisäks jo muutenkin)! Meillä oltiin alle syntymäpainon sillon pariviikkosena, kolmiviikkosena oltiin päästy just sen yli sadalla grammalla. Hoikka ja rimppakinttunen ukkeli toi vieläkin on, vaikka tosiaan korviketta kuluu jo monta desiä päivässä, tissien tuotto päälle, mutta varmaan vieläkin neuvolassa sanottais, että paino menee alakäyrillä... Pituutta kuitenkin tulee senkin eestä (eli sinne se maito siis menee ;)), ja ukkeli on virkeä ja jäntevä, sekä tuuttaa sitä tavaraa myös toisesta päästä ulos, että sanoo vaa'at mitä hyvänsä, niin terve ja hyväkuntonen ukkeli toi on! Tsemppiä siis myös teidän lihotuskuuriin, älä ahdistu :)
Ihanaa, että Valon kummajuhlat sujuivat odotetusti! Onnea myös päivänsankarille (vielä 22min jäljellä tätä päivää ;)), hyvä kun sinäkin Pranametri herkuttelet välillä, toivottavasti ei turhan pahasti sitten vatsanväänteinä näy!
Marianna, meidän neuvolassa ei ainakaan virallisesti oo mitään imetyshuonetta, mutta siellä on sellanen "perhehuone/kerhotila", missä ainakin perhevalmennukset pidettiin, ja siellä on sellasia nojatuoleja ja sohvia, jonne saa mennä imettämään. Rauhaisaa ja hämyistä sielläkin, vaan ei siellä ainakaan viimeks ollut muita tissejä, eli mies oli mun seurana. Täällä kun taitaa olla aikas normaalia tuo julki-imetyskin, vaikka se paljon keskustelua aiheuttaakin.
Noniin, josko tän illan tarinoinnit nyt sitten olis tässä. Huomenna pitäis päästä sinne kaupoillekin, listassa alkaa taas olla yhtä ja toista... Apteekista haetaan myös meille tota disflatyliä, ihan kokeilun vuoks, kun tuntuu toi poika nyt harva se päivä ähisevän ja itkevän masuaan, eikä sieltä juur kaasujakaan ulos taida tulla tällä hetkellä. Samalla pitää varmaan hankkia jotain vauvaystävällistä kuumelääkettä varuiksi kaappiin, onko täällä kellään suosituksia, että suppoja vai nestemäistä??
