Tammikuun tarinat...

Ihana homma kevään lapsi! Tuo kutina on kyllä vaan ihan hanurista mutta hienoa ettei ollu kuitenkaa sitä hepatoosia :)
 
Minäpäs otin sairas- ja mammalomat hyötykäyttöön ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon opiskelemaan! Ihanaa saada jotain järkevää tekemistä :) Siitä on sitten hyvä jatkaa vuoden päästä opintojen parissa. Ai että, tulevaisuus näyttää aika mahtavalta nyt! Pää pursuaa toinen toistaan kivempia suunnitelmia :)
 
Mulla on ISO paketti odottamassa Siwassa! :O Vasta viikko sitten hain äitiyspakkausta, tuli kyllä nopeasti! Miten nyt malttaa istua töissä ja vielä mennää harrastuksiinkin??
 
Mullekki tuli eilen viesti, mutta en sitten ehtinyt hakea sitä illalla. Tänää aamulla en voinut, kun olisin pitänyt jättää paketti rauhaan ja mennä töihin! Tänään illalla siis!:Heartred
 
Oih. Ja mä löysin kirppikseltä parin vuoden takaisen Aappa-makuupussin. Vähän hienoa, mun teki sitä hirveästi mieli, mutta uutena olisi maksanut jotain 40€ pintaan enkä raskinu ostaa. Fb-kirppikset on kätsyjä :)
 
No ohhoh, Kuopiossa näköjään pidemmät käsittelyajat. Minä hain pakettia 30.12., eilen tuli päätös ja siinä sanottiin, että pakkaus toimitetaan kahden viikon kuluessa postitse... Siis vertaan siihen, että Käpysellä meni viikko hakemisesta, kun paketti oli jo postissa.
 
Laarapaara: oon Helsingistä, hain 31.12 ja tänään tuli kelasta kirje et postitetaan 2 vkon kuluessa..
Mut mua ei kyl haittaa et nyt vasta, ku ei niillä kamoilla oo meillä ees viel paikkaa..
 
Siis mullehan tuli toi päätös vasta pari päivää sitten ja siinä tosiaan luki, että pari viikkoa menee postituksessa (riippuen postin toiminnasta) ja eilen tuli sitten tuo viesti, että paketti on noudettavissa:D Ajattelin kun sain päätöksen, että siinä menee just se pari viikkoa, mutta todella nopeaa toimintaa! Ja on muuten sitten aika iso paketti, että kannattaa ottaa joku muskelimies mukaan tai auto oven eteen!;D
 
Paketti on nyt siis kotona ja hypistelystä ei meinaa tulla loppua!:Heartred Tosi isoja noi jotkut vaatteet!:O Ja todella laadukkaita tuotteita ja kumminkin toinen vaihtoehto olis ollu vaan 140€. Kyllä mun mielestä kannatti ottaa tää äitiyspakkaus. Mietin vielä, että vois jokaisen lapsen pakkaukset säästää ja laittaa sinne sisään kaikkia muistoja niiden vauvaiästä ja lapsuudesta. Rakkaimmat vaatteet, lelut ja vauvakirjan yms.

Mies oli tosi postiivisesti yllättynyt miten kattava paketti on. Ekan kerran tuntu olevan jopa aidosti kiinnostunut vauvanvaatteista ja muusta vauvakamasta:eek: Yleensä vaan vilkuilee ja myhäilee, että ihan ok. :grin Kissakin sai tuon uloimman pahvilaatikon itselleen leikkeihin eli kaikille jotain!:wink
 
Mulle tuli puoltava päätös maanantaina, oli kirjattu viime torstaina. Eli tasan viikon kesti. Asun Helsingissä.
 
Itse hain 6.1. netissä ja päätös tuli 1,5 viikon päästä että ovat avustuksen myöntäneet. Noh, 19.1. Kela-sivuillani luki että ovat sen postittaneet, muttei vielä sitä ole kuulunnut/näkynyt :bored:
 
Ahomelskaaja ja muutkin joilla mielialat välillä pohjamudassa; Luulen että toisilla on taipumus /tulee herkemmin raskausaikana alakuloisuutta. Ja osittain ne tunteet kai kuuluu monella raskauteen. Millaisia teidän aiemmat raskaudet on ollu?

Itselläni on masennustausta ja pelkäsin kauheasti raskauden aikaista tai jälkeistä masennusta ekan kohdalla. Sitä ei tullut, mutta masentavia oloja kyllä aika paljonkin. Saman huomaan nyt tässä raskaudessa. Samoihin aikoihin on tullut tosi kurjia oloja ja itkupäiviä. Ja oloja pahentaa se että on 2v3kk esikoispoika, jonka kanssa pitäisi touhuta, mutten usein kykene. Huono omatunto. Toki vaikuttaa myös sama kun sulla Ahomelskaaja, et ennen raskautta liikuin hyvin; sali, bodypump, tanssi ja edes ne pienet kävelylenkit. Nyt ei pysty :/ Alaselkä rikki heti 5min kävelystä ja supistelut hidastaa.
Nyt yritän mennä salille! Varovasti oon välillä käyny. Onhan se varmaan vähän huvittava näky ku siellä mahani kanssa yritän pumpata ja välillä hieroskelen ku supistaa (kivuttomasti onneks). Mut tuleepahan parempi mieli ja ansaitsen iltajäätelöt :wink Eikö??
 
Mullaki masennustausta, ja olin 100% varma et ku syksy tulee ja pimeys ni jopas alkaa masentaa. Mut ei yhtään. Oon niin onnellinen.
Ja joulukuun alussa aloin syömään sellasta omega3&6 (muistaakseni) raskaana olevan vitamiinilisää, jolla ois positiivinen vaikutus lapsen aivoihin yms, mutta myös kuulemma äidin masennukseen.
 
Minuakin harmittaa tämä liikkumattomuus. Olin aina ajatellut, että sitten raskaana nautin siitä, ettei tarvitse mennä lenkille tai salille. No nyt taas tuntuu, että kaipaa sitä. Olen vähän käynyt kuntosalilla, mutta ei siellä pysty tekemään niitä tavallisia juttuja. Mutta eniten harmittaa se, etten pääse balettitunnille. Baletti oli (tai onhan se edelleen) rakkain harrastukseni ja odotin innolla aina seuraavaa tuntia, mutta joulukuussa alkoi tuntua, ettei keskivartalon voima ole ennallaan ja tasapaino on kadoksissa. Aloin pelkäämään piruetteja eikä hyppyjäkään voinut enää tehdä. Joten piti sitten lopettaa ja nyt kyllä kaipaan tanssimista. :sad001

Pitää vain muistaa, että tämä on kuitenkin aika lyhyt aika elämässäni. Synnytyksen jälkeen tulen varmasti kaipaamaan raskaana olemista. Ja olen kyllä tosi onnekas siinä, että pystyn kuitenkin liikkumaan aika paljon eikä ole kipuja. Olen myöskin käynyt kerran viikossa raskausjoogassa. Eihän se mitään kuntoliikuntaa ole, mutta piristää kuitenkin. :)
 
Kylläpä stressaa, viime yönä tuli taas verinen holahdus. Heräsin kun oli housut ihan veressä ja kauhuissaan menin vessaan. Aamuun mennessä vuoto taas loppui, niin kuin reilu viikko sitten samalla tavalla. Nyt pyyhkiessä ruskeaa tuhrua. Mulla siis se istukka kohdunsuun päällä ja ei aikaisemmin ole ollut niin en yhtään tiedä onko tämä ihan normaalia. Ei pysty oikein nauttia tästä odotuksesta kun koko ajan joutuu stressaamaan. Ens viikon perjantaina olis kontrolli jossa katsotaan onko istukka alkanu siirtyä pois kohdunsuun päältä. Mitään en sen enempää toivois, kun että se liikkuis ja vois huokasta. Nää vuodot on niin pelottavia
 
No mulla on neljäs raskaus ja edellisissä ei ole todellakaan ollut mitään tällästä. Kuopuksen loppu aika viimeiset 2kk oli rankkaa kun supisteli ja selkää särki enkä saanut nukutuksi mutta muistelisin että oon silti ollut onnellinen ja hyvällä mielellä vaikka ollutkin rankkaa. Toki aika kultaa muistot varmaan osittain. :) mut tämä on alusta asti pahoinvoinnin takia jo tosi masentava. Tottakai haluan tämän vauvan ja odotan tosi paljon että syntyis jo. Ihanalta tuntuu liikkeet ja potkut masussa.. Toivon vaan että synnytyksen jälkeen oisin taas oma itseni. Tällä hetkellä tuntuu etten yhtää tunne itseäni. Ja yritän lohduttautua sillä että tää tosiaan on aika lyhyt aika kumminki elämässä. Ja kesällä sitte nauttii liikkumisesta ihan eritavalla!!
 
Vimpa, onko ne neuvolassa ottaneet mitään kantaa tuohon holahteluun? Tai pitäiskö sun soittaa synnärille ja kysyä sieltä neuvoa? Tuommosessa tilanteessa minäkin kiipeilisin seinille, vaikka monet asiat otankin välillä ehkä vähän turhan lunkisti.
 
Takaisin
Top