Tammikuun tarinat...

Ahomelskaaja

Ahomelskaaja

Puuhakas puhuja
Mitäs kuuluu uuteen vuoteen kaikille?

Ite toivoisin ainaki itelle parempaa mieltä ku on jotenki niin maassa koko ajan tän raskauden aikana ollu. Eikä oloa paranna ainakaa se että tänään kävin neuvolassa hakemassa kotiin mittarin, eli sokerirasitusta en iha turhaa panikoinut.. Viikko alkuun seurailla kolmesti päivässä.. Ens viikon neuvola lääkärissä sitte katotaan miltä näyttää ja tarviiko jatkaa.. Ihan ku ei olis jo tarpeeksi ongelmallista tää raskaus..

Äippä avustusta odotellessa siellä rahalla ostetaan sitte turvakaukalo ja telakka, ja sit alkaa jo olee kaikki tarpeellinen.. Ja harsoja pitäis ostaa..

Hyviä päiviä kaikille ja iloisia hetkiä! Niitä samoja itsellekin toivoisin..
 
Heippa! Ahomelskaaja, toivottavasti ei ole raskausdiabetesta! Hurjasti tsemppiä ja jaksamisia olojen kanssa.

Täällä meno jatkuu ihan samaa rataa kuin viime vuonnakin, eli helvetinmoiset kivut ja unettomat yöt jatkuvat. Kävin tänään lääkärissä ja saikkua pukkasi mammaloman alkuun asti. Olo on jokseenkin surkea, kun ei mitään pysty tekemään. Hajottaa välillä niin pirusti... tänäänkin mies oli 13h töissä, kävi kotona vaihtaa vaatteet ja lähti kelkkailemaan. Eikä mulla ole ketään kelle soittaa... tekisi mieli pakata elukat autoon ja lähteä vähäksi aikaa porukoille 500km päähän. Aivan järkky ikävä mun siskoa. Siellä olis sentään jotakin tekemistä ja seuraa.
Miehessä ei siis todellakaan ole mitään vikaa, mutta tää yksinäisyys ottaa välillä tosi koville. Ja kun ei pysty edes koirien kanssa touhuamaan kun paikat on niin kipeenä :sad001 ja tää helvetin pahoinvointi.... Jooo valivali. Nyt lopetan :D

Pitäis laittaa jo äitiysavustushakemus menemään, niin vois investoida johonkin kivaan :) en oikein tiedä vielä mihin, kun meillä oikeastaan on jo kaikki rattaita ja turvakaukaloita myöten. Ehkä joku kärryihin mätsäävä hoitolaukku... :P

Ja asiasta kukkaruukkuun, mulla oli tänään pitkästä aikaa hyvä hetki peilin edessä. Meikkasin ihan omaksi ilokseni ja laitoin oikein farkut jalkaan kun oli lääkäriin lähtö. Ja kas kummaa, peilistä katsoi takaisin ihan hyvän näköinen nainen! Mahaa ei huomaa juuri kuin sivulta katsoessa, joten peiliin tuijotellessa silmiin pisti ensimmäistä kertaa elämässä tissit! Siis oikeesti, mulla on tissit. Wau :D Pitää iloita näistä pienistä asioista ja hetkistä, vaikka sitten näinkin pinnallisista ja turhamaisista :P
 
No toivottavasti pysyy vielä mahassa pikkunen... Nyt sitten vaan iisisti!

Kun se on kumma vaikka asiat on hyvin... Ihana mies kolme ihanaa lasta ennestään ja toivottu raskaus niin silti on mieli maassa lähes kokoajan.. Miksi.. Tuntuu ettei olis oma itsensä kun ei saa mitään aikaseksi... Ei saa itteä niskasta kiinni ja tekis jotai muuta ku istuis tai makoilis ja mököttäis.. Ahdistaa maha ja muutokset. Raskaana oleminen.. Mut itepä on osansa valinnut ja hankiutunu tähän tilaan. Joten vauvelia odotellessa..

Ja tosiaan yöt on ollu kyllä välillä aikamoisia. Veskissä saa käydä 5-10 krt.. Ja taas on isommat lapset kipeänä ja itseki. Yleensä en normaali tilassa ole kipeenä lähes koskaan. Nyt on jo kolmas kunnon flunssa mutta ilman kuumetta kylläkin.. Tuntuu ettei parane kunnolla ollenkaan.

Ja vali vali vali.. Tästä tais tulla valitus ketju mut ei miestään loputtomasti jaksa kuunnella.. :)

Maatunen tsemppiä itselles myöskin oloihin! Niitä aina välillä tarvii sellasia päiviä jolloin tuntee itsensä kauniiksi ja hyväksi.. :) sais vaan olla enempi sellasia päiviä!
 
Minullakin on välillä ollut vähän mieli maassa. Tai ei varsinaisesti maassa, mutta iltaisin on tullut mietittyä kaikkea tulevaa ja vähän pelottaakin kaikki tulevat muutokset. Lisäksi työsuhteeni loppui vuodenvaihteessa, eli olen nyt työttömänä äippälomaan asti. Yksinäinen olo. Tai oikeastaan ei ole vielä yksinäinen olo, mutta pelkään, että tulee. Kaikki tuntuu jotenkin pelottavalta juuri nyt. :sad001

Tämä päivä oli kuitenkin oikein kiva. Kävin tänään pitkästä aikaa ostamassa uudet rintaliivit. Joskus kymmenen vuotta sitten totesin kooni olevan 75B ja sen jälkeen olen aina ostanut sen kokoisia liivejä. Nyt päätin ottaa avuksi myyjän katsomaan koon ja hän toi minulle 75C liivit. Heti nähdessään ne päälläni hän totesi, että ne ovat aivan liian pienet. Epäluuloisena kokeilin sitten D-kuppia enkä melkein uskonut korviani, kun myyjä sanoi niidenkin olevan liian pienet. Lopulta 75E oli sitten sopiva koko ja eron kyllä tuntee nyt, kun on oikean kokoiset rintsikat päällä. Olen varmaan käyttänyt vähän liian pieniä jo ennen raskautta, mutta ei kokoni kyllä mikään E ollut silloin. :eek:
 
Täällä vuosi on alkanu saikulla järkyttävän räkätaudin merkeissä. Nyt toista vkoa saikulla ja antibioottikuuri menossa. Vatsa ei tosi kestä tota antibioottikuuria. Sit kyrsii kun esimies päätti et toinen näistä vkoista on palkaton...

Alkanu pikkuhiljaa tulemaan pieni paniikki noitten vauvatavaroiden kanssa. Vaunut on, turvakaukalo on, vaatteita on ja tulee lisää kun haen siskolta oman -93 vuosimallia olevan äitiyspakkauksen. Sänky ja hoitopöytä on tilauksessa. Kuitenki tuntuu et jotain oleellista puuttuu. Mies pelkää et innostun ostamaan liikaa vaatteita jotka jäävät sit liian nopeasti pieneksi. Alko ärsyttämään kun mies käski rauhoittumaan vauva juttujen kanssa. Tuntuu et tota yhtä ei oikein kiinnosta vauvan tulo tai siihen valmistautuminen mitenkään. :sad001

Jotenkin kauheen väsyny olo fyysisesti ja henkisesti. Töissä en haluais millään enää käydä, voisin vaan kasvatella kotona masua ja valmistautua ja kutoa pikku nuttuja. Syy henkiseen väsymykseen johtuu työilmapiiristä, meillä töissä kaikki on naisia ja puukottavat toisiaan selkään se minkä ehtivät. No onneks oon siellä vaan pitkä sijainen joten mammaloman jälkeen ei tartte kyseiseen paikkaa palata.
 
Maatunen ja Ahomelskaaja, tsemppiä vaan olotiloihinne. Suosittelen kyllä lämpimästi Maatuselle maiseman vaihdosta. Sehän yleensä piristää jo paljon kuin ympäristö vaihtuu ja jos vielä olisi seuraakin tarjolla, niin lähde ihmeessä! Ei kai sitä miehen takia koko ajan ole pakko olla kotona? Mieskin voi siitä virkistyä, jos saa "omaa aikaa". Itse olen monesti esim. kesäisin pakannut lapsen autoon ja lähtenyt vanhempieni mökille, jättänyt miehen kotiin nauttimaan kaukosäätimen herruudesta. Usein parin päivänkin tuulettuminen jo auttaa, voipi jeesiä ihan fyysisestikin olotilaasi. Monesti osa oireista voi voimistua ihan henkisen pahoinvoinnin myötä.

Itselläni kyllä ilmenee samansuuntaista kyllästymistä tähän olotilaan. Jotenkin olin ajatellut että kakkosen odotus menisi yhdessä hujauksessa, mutta tämä on tuntunut paljon pidemmältä ajalta kuin eka kerta, enkä jaksaisi enää yhtään! Vaikka pahasti mitään fyysistä vaivaa ei ole alun pahoinvoinnin jälkeen vielä tullut, närästystä ja unensaantiongelmia lukuunottamatta. Ja yleistä tukaluutta :-D
 
Itselläni on juuri yleinenmieliala noussut. Aikaisemmin olo oli epätoivoinen, väsynyt, muutunut ja masentunut. Nyt elämä tuntuu taas täydellisyyttä hipovana.

Jaksamista ja parempia päiviä teille!:)
 
Kun luen täällä muiden hankinnoista niin alkaa jo vähän stressaamaan... Me ei olla hankittu mitään muuta kuin muutama vaate (alle kymmenen) ja kylpypyyhe. No, hankittiin kyllä asunto, johon muutettiin vuoden vaihteessa. Ja otettiin vauvalle vakuutus. Mutta pitäisi kyllä nyt alkaa oikeasti miettiä vaunuja, sänkyä, hoitopöytää... Tai edes tehdä lista hankittavista tavaroista.
 
Ja yllätys15, voi olla että miehesi tapa valmistautua vauvan tuloon on tarkkailla rahatilannetta ja säästellä sitä tulevaan. Kuten on monta kertaa sanottu miehet yleensä herää vauvan tuloon hieman "myöhässä" ja ilmaisevat "pesänrakennusviettejä" erilailla kuin naiset.:)
 
Me ei olla hankittu vielä -yhtään mitään-. Nyt ajattelin että odotan äitiyspakkausta että tiedän mitä sitten jo on. Ja ollaan sentään keskusteltu että joku lauantai autoillaan johonkin suurempaan vauvantarvikeliikkeeseen.
 
Ei meilläkään oo hankittuna ku vaunut - ku löyty hyvät tarjouksessa. Enkä aio mitään muuta ees ajatella pariin kuukauteen.
Jos lapsi tulee ennenaikaisesti, ni sairaalaanhan se jää, kyllä sitä kotia ehtii saada kaikkea sit vähitellen. Ja jos tulee ajallaan eikä o hommattu oikeen mitään ni äitiyspakkauksen tarkoitushan on että sillä pitäs pärjätä. Joten en mä ainakaan mitään panikoi..
Hyvinhän tässä on aikaa, monta kuukautta.
 
Tämä vuosi ei kyllä todellakaan ala yhtään paremmissa merkeissä.. Täällä on joku kiukkuinen tauti. Täys tyhjennys tunnin välein. Mulla ja nuorimmalla 2v.. Miten voi mitää tulla ulos jos mitää ei oo pystyny syömään. Ei varmaan oo kauheesti nyt järkeä mittaillu noita arvoja kotona?? Te jotka ootte mittaillu ja joilla radi tiedätte varmaan paremmin.. Vai pitäisikö soittaa neuvolaan..
 
Helpotti huomattavasti kun eile nukkumaan mentäessä käperryin miehen kainaloon ja aloin purkamaan tuntemuksiani. Mies sanoi minun olevan hölmö kun olen miettinyt mm. sitä, että mies jättäisi minut vauvan synnyttyä. Selvisi myös miksei mies halua hommata vielä kauheasti vauva tavaroita. Hänen mielestään minä höösään liikaa ja pelkää sitä, että pian meillä on vaatteita ym tavaroita 5 lapselle... Joo tiiän, mut mää oon ihan innoissani ja haltioissa kaikista vauvan vaatteista ja tavaroista. Sovittiin että tehdään lista missä on ne mitä meillä on jo, mitä me saadaan sukulaisilta ja mitä pitää viä ostaa. Ja sen lisäksi sit lupasin vähentää hössötystä ja suostuin että joka vko laskettuunaikaan asti hommataan/hoidetaan joku listalla oleva asia/ym.
 
Ahomelskaaja: kannattaa soittaa neuvolaan ja kertoa tosta. Mun ei tarvinnut mittailla kun olin yövuoroissa ja sit iski ripuli... Mittailin sit vasta kun kroppa oli ns normi tilassa, kun sovittiin terkkarin kanssa.
 
Hienoa yllätys15, kun pääsitte puhumaan ja sopuun miehesi kanssa!:)
 
Kiva lukea muiden ajatuksia :cat: Hyvä ja tärkeä asia on että pystyy puolisonsa kanssa puhumaan asioista kun asioista, jotta saa ne pois mieltä painamasta. Ja kysymällä selviää yllättävän paljon asioita :D
Itsellenikin on tullut jostain syystä hölmöja ja välillä pelottavia skenaarioita siitä, jos lähimmäiselle tapahtuisi jotain. Ehkä olen lukenut liikaa uutisia :D Ja mies palauttaa taas maanpinnalle :D Mutta kyllä ne laittaa mietityttämään. Elämä on niin lyhyt loppupeleissä, pitäis vaa muistaa nauttia ja kuunnella itseään. Niin kliseiseltä kun se vaan kuulostaa :D Välillä on ihmeellisen negatiivisia päiviä ja sit taas välillä kaikki on ok, eikä mikään oikeestaan harmita. Hormonit heittelee. Kaikilla pitää olla kuuntelijoita :rolleyes: niitä tarvitaan, ei voi yksin pyöritellä ajatuksia päässään..

Itsellä varmaan myös painaa työasiat eniten päälle. Harmikseni olen joutunut tekemään laittoman paljon vloppuja putkeen, koska "se nyt vaan on mennyt niin" ja ystävätkin sanovat että olen viimeaikoina ollut todella paljon töissä vaan :sad001
Välillä miettii itsekseen, että missä menee se raja "kuuntele omaa kehoa" versus "älä nyt liiottele, raskaus ei ole sairaus"- ajattelutapa.... Meillä kun on työpaikalla myös miehiä, niin välillä tuntuu kuin eivät tajuaisi, etten ole ihan yhtä näppärä ja nopea kuin ennen...
Juu ja pinnasänky ja turvakaulalo ovat jossain vielä kaupassa tai muualla odottelemassa ottajaansa, ei vielä olla "keretty" niitä katselemaan.. Mitä nyt tori.fi sivuja selaillut :happy:
 
N00bi-mama, kyllä tässä vaiheessa kannattaa kuunnella sitä omaa kehoa. Raskaus ei ole sairaus, mutta musta on kyllä viimeset 4kk tuntunut siltä. Ja kyllähän se raskaus vaan tuo jokaiselle enemmän tai vähemmän vaivoja etenkin loppua kohden. Kannattaa olla itselleen armollinen eikä rehkiä liikaa :)

Hurjasti tsemppiä kaikille, jotka puurtavat töissä masun kanssa! Toisaalta kaipaisi itsekin tekemistä, mutta saapahan rauhassa kasvatella mahaa kotona :P
 
Meillä on ollu ihana kolmen viikon loma :) käytiin Rukalla parikin kertaa. Kotiin tullessa kävi ilmi, että meillä alkaa yt:t.. Masentavia uutisia tähän hetkeen, kun vauva tulossa, ja me ollaan samassa työpaikassa.
Vaan ei auta masentua, lykätään isomman asunnonhankintaa myöhemmäksi. Enkä varsinkaan stressaa turhaan tässä kohtaa :)

Ollaan suunniteltu häitä maistraatissa ennen kuin vauva syntyy, oon ihan onnessaan :) oikeat biletykset pidetään sitte 2016 kesällä, että ehdin laihtua :D

Vauva liikkuu paljon ja maha kasvaa. Ollaan hankittu käytettynä kärryt, hoitopöytä ja turvaistuin. Alkaa olla hyvällä mallilla. Äitiyslomaa odotellessa, vielä 1,5 kk töitä näillä näkymin.
 
Voi Sussu, onnea tulevista häistä!! Ihanaa :) Itsekin haluaisin naimisiin vielä ennen vauvan tuloa, mutta mies tahtoisi järjestää kerralla isot juhlat, joihin ei nyt ole varaa. Mulle riittäisi ihan pienet kekkerit perheen ja lähimpien kavereiden kesken, mutta mies haluaa isot häät :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top