Voi yllätys, sun mieshän on suoraan suomeksi sanottuna mulkku :O Tai käyttäytyy kuin sellainen... Ootko sanonut, kuinka pahalta tollanen tuntuu? Mä antaisin kyllä täyslaidallisen sitä itteensä niskaan, jos ukko kehtais tolleen arvostella. Jumalauta, sä oot raskaana!! Miten sä voisit olla yhtä kiinteä kuin ennen. Voi että mulla nousi raivo pintaan sun puolesta... Olisi ehkä syytä käydä vähän syvempikin keskustelu ja selvittää tuntoja puolin ja toisin. Koitahan jaksaa! Kyllä se nyytti sieltä vielä tulee
Mulla on tänään ollut vähän parempi päivä. Aamulla oli taas jäätävät kivut, mutta nyt on jo vähän parempi. Ja sain suklaata. Mies hoiti koirat aamulla niin sain rauhassa löllötellä peiton alla :D töihin lähtiessä mies antoi ensin mulle pusun ja sen jälkeen silitteli masua ja sanoi heipat myös pikkuiselle, oli niin sulosta kun toinen ihan tosissaan sano masulle että "Heihei pieni, isi tulee taas illalla kotiin". En kestä
Ahomelskaaja, mä ymmärrän ihan täysin sun fiilikset kropan muuttumisen suhteen. Sama vika täällä... oon ennen ollut tosi aktiivinen ja harrastanut paljon, tuun hulluks kun en pääse juoksemaan. Kauhistelen joka päivä noita ilmestyneitä jenkkakahvoja ja kainalomakkaroita :D ei ne oikeasti isot oo, mutta kun on aina ollut hoikka ja hyvässä kunnossa niin tollasetkin tuntuu niin kauheelta asialta.Täytyy vaan koittaa asennoitua silleen, että tässä nyt vielä jokunen kuukausi kasvetaan ja mennään näin, mutta vauvan synnyttyä pääsee taas pikkuhiljaa palauttelemaan itseään entiseen kuosiin :) Onneksi mies on jo luvannut, että saan käydä salilla ja juoksemassa niin paljon kuin vaan jaksan ja tarvii, hän kyllä hoitaa vauvan kun ei ole töissä. Vähän helpottaa tätäkin ressiä.
Mulla on tänään ollut vähän parempi päivä. Aamulla oli taas jäätävät kivut, mutta nyt on jo vähän parempi. Ja sain suklaata. Mies hoiti koirat aamulla niin sain rauhassa löllötellä peiton alla :D töihin lähtiessä mies antoi ensin mulle pusun ja sen jälkeen silitteli masua ja sanoi heipat myös pikkuiselle, oli niin sulosta kun toinen ihan tosissaan sano masulle että "Heihei pieni, isi tulee taas illalla kotiin". En kestä
Ahomelskaaja, mä ymmärrän ihan täysin sun fiilikset kropan muuttumisen suhteen. Sama vika täällä... oon ennen ollut tosi aktiivinen ja harrastanut paljon, tuun hulluks kun en pääse juoksemaan. Kauhistelen joka päivä noita ilmestyneitä jenkkakahvoja ja kainalomakkaroita :D ei ne oikeasti isot oo, mutta kun on aina ollut hoikka ja hyvässä kunnossa niin tollasetkin tuntuu niin kauheelta asialta.Täytyy vaan koittaa asennoitua silleen, että tässä nyt vielä jokunen kuukausi kasvetaan ja mennään näin, mutta vauvan synnyttyä pääsee taas pikkuhiljaa palauttelemaan itseään entiseen kuosiin :) Onneksi mies on jo luvannut, että saan käydä salilla ja juoksemassa niin paljon kuin vaan jaksan ja tarvii, hän kyllä hoitaa vauvan kun ei ole töissä. Vähän helpottaa tätäkin ressiä.