Tammikuun tarinat...

Voi yllätys, sun mieshän on suoraan suomeksi sanottuna mulkku :O Tai käyttäytyy kuin sellainen... Ootko sanonut, kuinka pahalta tollanen tuntuu? Mä antaisin kyllä täyslaidallisen sitä itteensä niskaan, jos ukko kehtais tolleen arvostella. Jumalauta, sä oot raskaana!! Miten sä voisit olla yhtä kiinteä kuin ennen. Voi että mulla nousi raivo pintaan sun puolesta... Olisi ehkä syytä käydä vähän syvempikin keskustelu ja selvittää tuntoja puolin ja toisin. Koitahan jaksaa! Kyllä se nyytti sieltä vielä tulee :Heartred

Mulla on tänään ollut vähän parempi päivä. Aamulla oli taas jäätävät kivut, mutta nyt on jo vähän parempi. Ja sain suklaata. Mies hoiti koirat aamulla niin sain rauhassa löllötellä peiton alla :D töihin lähtiessä mies antoi ensin mulle pusun ja sen jälkeen silitteli masua ja sanoi heipat myös pikkuiselle, oli niin sulosta kun toinen ihan tosissaan sano masulle että "Heihei pieni, isi tulee taas illalla kotiin". En kestä :Heartred

Ahomelskaaja, mä ymmärrän ihan täysin sun fiilikset kropan muuttumisen suhteen. Sama vika täällä... oon ennen ollut tosi aktiivinen ja harrastanut paljon, tuun hulluks kun en pääse juoksemaan. Kauhistelen joka päivä noita ilmestyneitä jenkkakahvoja ja kainalomakkaroita :D ei ne oikeasti isot oo, mutta kun on aina ollut hoikka ja hyvässä kunnossa niin tollasetkin tuntuu niin kauheelta asialta.Täytyy vaan koittaa asennoitua silleen, että tässä nyt vielä jokunen kuukausi kasvetaan ja mennään näin, mutta vauvan synnyttyä pääsee taas pikkuhiljaa palauttelemaan itseään entiseen kuosiin :) Onneksi mies on jo luvannut, että saan käydä salilla ja juoksemassa niin paljon kuin vaan jaksan ja tarvii, hän kyllä hoitaa vauvan kun ei ole töissä. Vähän helpottaa tätäkin ressiä.
 
Maatunen, sulla on kyllä ollut tosi rankka raskaus. Voimia sinulle, en tiedä itse miten oma pää kestäisi tuollaista. Juuri tänään neuvolassa mietin, että olen kyllä tähän asti päässyt vähällä. Ei kyllä ole reilua, että joillakin raskaus on noin rankkaa kuin sinulla. :sad001 No, kyllähän tässä ehtii itsellenikin tulla vielä vaikka mitä.

Yllätys, tulin tosi vihaiseksi sinun miehesi käyttäytymisestä! Aivan pöyristyttävää! Ehkä hän ei tosiaan ollenkaan osaa asettautua sun asemaasi eikä ymmärrä miten pahalta tuollainen tuntuu.

Itselläni oli tänään vähän huono neuvolakokemus (kuuluisi varmaan tuonne neuvola-ketjuun, mutta kirjoitan nyt tänne). Olemme muuttaneet ja samalla myös neuvola vaihtui. Tämä uusi neuvolahoitaja ei ollut ollenkaan niin kiva kuin edellinen. Tuntuu, että häntä ei yhtään kiinnosta oma työ ja että hän ei yhtään ymmärtäisi miltä tuntuu olla raskaana. Oma äitini kuoli viisi vuotta sitten ja edellinen neuvolahoitaja sanoi, että raskaana tällaiset asiat voi taas alkaa painamaan ja silloin voisin hyvin käydä neuvolapsykologilla juttelemassa. No, nyt ajattelin pyytää sinne pääsyä, mutta tämä neuvolahoitaja ei vaikuttanut ymmärtävän sitä ollenkaan. Mieheni piti auttaa ja oikein rautalangasta vääntää asiaa. Muutenkin tuntui, että tämä hoitaja suhtautui tosi kliinisesti koko raskauteen ja vanhemmiksi tulemiseen. Hän on mies, mutta en usko, että sukupuoli on tässä mikään haitta. Oma mieheni olisi varmaan paljon parempi neuvolanhoitaja. Ei tunnu nyt yhtään hyvältä, että tullaan käymään tällä hoitajalla jatkossa ja vielä sitten lapsen kanssakin. :sad001 En tiedä miksi hän ylipäätään on tässä työssä, kun se ei vaikuttanut merkitsevän hänelle mitään.
 
No höh. Onpa teillä inhottavia tilanteita. Yllätyksen mies sais multa paistinpannusta päin näköä tai jotain. Ittestä on tärkeää, että terkkarin kans tulee hyvin juttuun. Ja Maatunen, minä en edes osaa kuvitella miltä sinusta tuntuu. Minä olen kans viettänyt aikas aktiivista elämää: hoitotyö jakarja, siihen muita juttuja enempi vähempi. Tuntuu kurjalle, kun lihakset on hävinneet ja kädetkin on kuin löysät pulkannarut. Onneksi se kunto palautuu kivasti, kun normi aktiviteetteihin taas pääsee.

Minulle tässä yksi vanhempi hoitsukollega sanoi, että raskaushan on normaali olotila. Teki mieli yrjötä päälle. Mitä normaalia siinä on, että yrjöät ensin 20 viikkoa yötä päivää menetät lihaskunnon ja kaiken ja sitten alkaa kaikenmaailman liitoskivut ja supparit? Olo ei todellakaan ole kovin normaali.
 
Verokortista.. Mä annan ton joka tuli, koska saan palkkaa kesäkuun alkuun saakka (3 ekaa kk) ja vaikken saiskaan, niin tuolla mennään alkuvuosi :). Kun saan päätöksen äitiyspäivärahasta, tilaan muutosverokortin ja toimitan sen Kelalle.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Rondine, neuvolanhan saa itse valita, jos lähistöllä on joku muu niin voit vaihtaa toiseen? Tai jatkaa edellisessä jos ei ole pitkä matka sinne. Luulisin, että neuvolan terkkarin sukupuolella ei ole muuta merkitystä kuin se, että miehet eivät itse voi sitä raskautta kokea. Itselläni ainakin paremmat kokemukset nykyisestä tädistäni, jolla omat lapset, kuin edellisestä, jolla ei ollut omia lapsia. Kyllä raskaus kuuluu niihin olotiloihin, joista omat kokemukset tuo sitä empatiaa.

Tsempit Maatuselle myös täältä, se on kyllä ihmeellistä kun toisille raskaus tuo vain positiivisia asioita, kun toiset joutuu kestämään järkyttäviä tuskia. Itsellänikään ei ole ollut mikää helpoin mahdollinen raskaus, mutta sinun tuskasi ylittävät kyllä monen kestokyvyn.

Itse olen sitä mieltä, että ne ketkä sanovat että raskaus on ihan normaali olotila, eivät ole joutuneet kokemaan mitään vaivoja siihen liittyen. Kahden raskauden perusteella allekirjoitan myös itse tuon, että siinä tilassa ei ole mitään normaalia... Tässä raskaudessa oksensin vielä 23. viikolla, ja nyt onkin sitten taas infernaalinen närästys nostanut päätään. Ja nämä ovat vielä pientä, kun mitään varsinaisia kiputiloja en ole joutunut kokemaan. Tsempit kaikille, jotka joutuvat niitäkin tuskia kestämään!
 
Tää mamma on tällä hetkellä onnellinen. Vaikkakin kolottaa selkää, nipistelee mahaa ja jomottaa nivusia.. Mut onpahan käyty shoppailemas uuttaa kivaa kotiin. Vähän piristystä elämään. :) nyt saunaan rentoutumaan ja sit hyvät yö unet toivon mukaan ni on hyvä alkaa arki taas ku mies lähti takas töihin.. :)
 
Että mä en tykkää tuosta neuvolan takaisinsoittopalvelusta. Soitin klo 9.45, nyt kello 12.30 eikä vieläkään ole soitettu takasin..
Oisin vaan kyselly sieltä ku mulla eilen oli illansuussa niin kamala päänsärky että oksetti, mies sitten hieroi vähän - auttoi. Söin ruoan ja menin klo 22 nukkuun ku meinasin sammua sohvalle. Mies tuli klo 23 ja totes et mä tunnun kuumeiselta.. Yön nukuin kohtalaisesti, pari kertaa kävin vessassa. Sit aamulla ihan ok olo, vähä heikotti. Bussissa töihin alko oksettaa taas ja heikottaa kunnolla.. Ja väsyttää kauheesti. Siksi soittelin neuvolaan, et kestänkö vaan vai mitä teen. Ja nyt vatsaa painaa tosta yläoikealta. Olen siis nyt töissä.
 
Nää mun jutut ehkä kuuluis tonne 'vaivoja'- osastolle.. Mutta jatkampa tähän, kun tarina jatkuu.
Eli nyt sieltä neuvolasta soitettiin klo 13:00. Kyseli mun syömisistä ettei voi olla mitään sieltä, mut todettiin että ei. Ja sano et pitäs käydä mittaamassa verenpaine, ja jos siinä häikkää ni sit päivystykseen. Muuten epäili jotain virusta.
 
Täällä on kans kärvistelty jo viikko kovan flunssan ja kurkkukivun kanssa, kuumettakin koko ajan enemmän tai vähemmän :sad001 Noita pöpöjä on nyt taas liikenteessä. Huilia ja troppia naamaan niin eiköhän se siitä!
 
Tänään meni lopullisesti hermot miehen kanssa. Sain semmoset itku potku raivarit. Kerroin miehelle, että hän loukkaa mua sanomisillaan ja vertaamalla mua muihin naisiin. Uhkasin muuttaa pois ja katkaista välit häneen ennen vauvan syntymää jollei puheet ja käyttäytyminen muutu. Ehkä hieman raukkamaista uhkailla mutta tuntu menevän asia kerrankin perille. Toivottavasti muuttaa käyttäytymistään. Tai no tänään kun tulin töistä oli ruoka valmiina ja sai jalkahieronnan.
 
Hyvä yllätys15!! Aivan mahtavaa, että sait asian sanotuksi. Ja ilmeisesti tuotti tulostakin :wink Tuskin sunkaan mies ihan höntti on, eiköhän se itsekin tajunnut kuinka hölmösti käyttäytyi kun toit asian esille. Mutta ihan mahtavaa, että asiat lähti sujumaan ja toivottavasti tuo linja pysyy!
 
Asiasta kukkapuskaan... Onko muiden uroskoirilla ilmennyt lisääntyneitä haluja...?
Mun 8,5 v on loppusyksystä asti nylkyttänyt enemmän kuin vuosiin. Oli pari viikkoa vanhempieni luona, ja musta vaikuttaa ihan siltä kuin se olisi siinä välissä rauhoittunut, ja nyt taas keksi tämän harrastuksen.
Eli vaikuttaako mun hormonit noin selvästi? Vahtimista tms ei ole.
 
Meidän pojat ei ainakaan ole olleet moksiskaan. Ovat tosin tottuneet elämään narttujen keskellä, eivätkä reagoi juoksuihinkaan enää juuri lainkaan, paitsi ihan tärppipäivinä :D Meillä kyllä kaikki 5 tuntuu olevan kauhean kiinnostuneita tuosta mahasta, tulevat ihan kiinni nukkumaan, tökkivät kuonolla ja nuoleskelevat masua. Kyllä ne ymmärtää, että siellä joku möyrii :)
 
Pitääpä tosiaan miettiä tuota neuvolan vaihtamista. Kuten Tökkönen kirjoitti niin sehän on mahdollista. Edellinen neuvola on niin pitkän matkan päässä, kestää yli tunnin sinne, joten siellä ei kyllä oikein voi jatkaa. Tämä uusi neuvola on tosi lähellä, mutta kyllä tuolla näyttäisi suht lähellä olevan myös toinen neuvola. Olisi kätevää vaihtaa vain hoitajaa, mutta sitten on tosi noloa istua siellä odotushuoneessa, jos tämä nykyinen hoitaja kävelee ohi ja näkee, että ollaan vaihdettu. Mutta tosiaan tällä hoitajalla en todellakaan haluaisi enää käydä, oli kyllä jotenkin niin kylmä ja kliinisesti suhtautuva.
 
rondine, luulisi ammattilaisen ymmärtävän, ettei kemiat aina kohtaa. En minä ainakaan omassa työssäni pahastuisi, jos asiakas haluaa toisen henkilön häntä palvelemaan. Tärkeintä on kumminkin sinun ja vauvan vointi ja jos sinusta tuntuu, ettet saa tarvitsemaasi hoitoa, niin on ihan ymmärrettävää vaihtaa hoitajaa!

Meillä taas on narttukissa, joka ei aijemmin nukkunut vieressä. Nyt raskauden myötä nukkuu tämä melkein poski poskea vasten melkein joka yö. Selvästi vaistoaa, että jotain on tekeillä:)
 
Rondine, minä olen samaa mieltä kuin pookkana. Se on noloa varmaan ensimmäisellä kerralla ja sen jälkeen ei enää... Mutta jos toinen nla lähellä niin mikäpä jottei. On aika tärkeää, että kemiat kohtaa. Samasta syystä itse en ole vaihtanut neuvolaa vaikka aluksi niin ajattelin, ihan sijainnin vuoksi itselleni mieluisampaan paikkaan. Tulemme tämän tädin kanssa kuitenkin niin hyvin toimeen (myös tyttäreni tykkää hänestä), etten ole raaskinut vaihtaa. Jos siellä toisessa olisikin joku kaamea persoona...

Meillä on kaksi uroskissaa, joista erityisesti toinen on liimautunut minuun kiinni alkuraskaudesta lähtien. Aina kun menen sohvalle makaamaan, tämä ryntää kämpän toiselta puolelta paikalle ja nyhrää kylkeeni kiinni, pitelee vielä tassulla etten varmasti karkaa... En tajua mistä katti edes aina huomaa kun menen sohvalle. Kai siitä kuuluu joku tosi tunnistettava rojahdus :-)
 
Mä vaihdoin terkkaria jo ennen ekaa kertaa. meillä on siis sijainnin mukaan määräytyvä th ja tiesin meidän alueen th:n olevan maailman ainut kenelle en halua mennä. Soitin varatessani neuvolaa tahallani väärälle terkkarille ja kun terkkari kysyi osoitetta ja oli ohjaamassa puhelua oikealle th:lle niin sanoin vain etten haluaisi hänelle. ASiasta ei koskaan ole puhuttu nykyisen th:n kanssa ja hän saman tien varasi minut asiakkaakseen. Ovat varmaan siis tottuneet tällaiseen. Näiden terkkareiden huoneet ovat vierekkäin, joten välillä vähän miettii että tietääköhän "oikea terkkari" asiasta.
 
Rondine, mulla on todella hyvä terkkari, en aio luopua hänestä jatkossakaan (jos vain voin asiaan vaikuttaa). Jouduin käymään toisella terkkarilla, koska oma oli lomalla. Tämä uusi terkkari oli aivan kauhea ja aion sanoa omalleni, etten halua enää tämän kauhean terkkarin asiakkaaksi. Eli jatkossa jos tarvii mennä "kyläilemään" niin joku toinen terkkari.

Tein tämän saman neuvolalääkärin kohdalla ja se ei ollut mikään ongelma. Sanoin rehelisesti miksi en halua samalle neuvolalääkärille ja sainkin ajan toiselle, joka oli todella hyvä ja mukava. Oma terkkari vielä pyysi ilmoittamaan huonosta hoidosta ylilääkärille, sain suoran mieliosoitteenkin palautteen antamista varten. Eli kannattaa puhua rehellisesti ja antaa palautetta, se on oikeasti suotavaa, vaikka se palautteen antajasta tuntuukin kiusalliselta.
 
Tässä tapauksessa hoitaja ei oikeastaan tehnyt mitään suoranaisesti väärin, mistä voisi antaa palautetta. Hän ei vain ollut yhtään empaattinen eikä hän vaikuttanut yhtään kiinnostuneelta odottamisen psyykkisestä puolesta. Kun puhuin epävarmuudesta tulevaisuutta kohtaan, hän ymmärsi sen niin, että pelkään etten kykene käytännön lapsenhoitoon ja alkoi puhua jostain tukevasta perhetyöstä, sellaisesta mistä saa tukea esim. päivärutiineihin sun muihin käytännön asioihin. Olisin vain halunnut puhua epävarmuudestani siihen, että meille tulee suuri elämänmuutos ja pelottaa, kun ei yhtään tiedä mitä se tuo tullessaan. Hän vaikutti vain olevan ihmisenä aivan erilainen kuin minä ja katsoi asioita aivan erilaiselta näkökulmasta.

Mutta joo, ajattelin soittaa neuvolan puhelimeen ja kertoa asia sinne. Pitää vielä miehen kanssa miettiä, että kehdataanko vaihtaa toiseen hoitajaan samassa terveysasemalla vai vaihdetaanko koko neuvola.
 
Takaisin
Top