Tammikuun tarinat...

Meillä on ajatuksena mennä naimisiin ulkomailla ja pitää läheisille juhlat Suomessa. Oli jo vähän funtsittu ajankohtaakin kunnes tää raskaus tärppäs. Nyt saa sitten nähdä toteutuuko tuo koskaan, kun kyseessä oli aikas kaukainen paikka Ameriikan kupeessa, häät yhdistettynä omatoimiseen kiertomatkaan ja kustannukset sen mukaiset. Ainakin ajankohta siirtyi, mutta aika näyttää miten käy muiden suunnitelmien :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ihania hääuutisia! Onneja jo etukäteen !

Mulla puolestaan vähän huonompia juttuja.. Vetäsin eilen kyljelleni liukkaalla pihalla ja vaikka kaaduinkin nätisti kyljelleni, niin tapahtuman jälkeen tuli omituiset paikat kyllä kipeiksi. Mitenköhän sen selittäisi.. hmm.. ihan niinkö ois pimppa revähtäny. Pahoittelut mielikuvasta. Eilinen päivä meni siis maatessa, kun kävely oli ihan tosi tuskallista. Aamulla oli jo parempi olo, mutta eipä tullut kävelylenkistä äsken yhtään mitään, kun alkoi taas sattumaan. Onkohan kellään mitään kokemusta moisesta? Tai tietoa, mitä pitäis tehdä..? Varmaan taas levätä, mutta ei millään viittis.. puuh.
 
Hönönen, kävitkö tarkistuttamassa itses? Mulla koko ajan puhelin soi kun isä varoittelee liukkaasta kelistä "ooppa varovainen kävelyllä" :). Jotenkin muhun iskostui pelko kun luin jostain kun oli liukastunut vikalla neuvolakäynnillä ja tullut repeämä kohtuun sekä sisäinen verenvuoto tms. Äiti pelastui, vauva ei. Varmasti riippuu miten kaatuu, mutta yritetäänhän pysyä pystyssä jokainen :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
No en kyllä käynyt! Jotenkin en ajatellut, että voi olla mitään vakavaa. Hertti. Pitänee ehkä soitella johonkin.. Vauva on kyllä onneksi potkiskellut ihan reippasti sekä eilen että tänään.
 
Joo varovainen on syytä kyllä olla. Ystäväni synnytys käynnistyi vesien menolla heti liukastumisen jälkeen, onneksi täysiaikaisena kuitenkin.

Luulisin Hönönen että se kipu liittyy häpyliitokseen jotenkin, siellähän paikat löystyy ja pehmenee raskauden aikana muutenkin, joten voi olla että helpommin "venähtääkin" kaatumisen seurauksena. Kävisin kyllä näytillä sinun tapauksessasi, jos jotain olis tuolle kivullekin tehtävissä?
 
Mä soittelinkin sitten tuonne äitiyspolille ja siellä hirmuisen mukava kätilö oli samaa mieltä kuin sinäkin Tökkönen. Sanoi, että jos vauvan liikkeet tuntuu eikä vuotoja ole, niin kyse ei ole mistään vakavasta. Olisin saanut mennä näytillekin halutessani mielenrauhoitustarkoituksessa, mutta olen jo ihan rauhallinen :) Kiitos vastauksistanne!
 
Hyvä Hönönen , että oot kunnossa!

Joku ajo meidän auton perään tänään liikenneympyrässä. Auton perä meni ruttuun, mutta me selvittiin säikähdyksellä. En käyny lääkärissä kun oli niin pieni töytäisy, ja vauva on pyöriny ja potkinu ihan normaalisti :)

Tänään on niin paljon ahdistunut mahdollinen työpaikan menetys :sad001 pitää yrittää mieli jotenkin rauhoittaa. Se tuntuis niin kauhealta kun 8 vuotta melkein ollut töissä tuolla, ja jos nyt tulis lähdöt 1,5kk ennen äitiyslomaa. Oon vielä semmonen kropalla stressaaja, että melkein oksettaa.. Eikä unikaan tuu kun hellu on baarissa :D
 
Sussu, kurja tuo teidän työtilanne. Tosin sinuahan ei pikkukummassa irtisanota, koska olet raskaana. Noista saadaan herkästi niitä raflaavia työsyrjintä-otsikoita, joten aika varovasti kai firmat irtisanoo äippälomalle jääviä. Tosin tietyllä tavalla toivon, että miehesi saa pitää työnsä, koska on kurjaa, jos molemmat jää pois töistä. Se raha, se raha.
 
Täällä hirveetä väsymystä.. kokoajan vaan väsyttää ja väsyttää eikä oikein mitään jaksais tehdä. Sit taas öisin ei kuitenkaan saa kunnolla nukuttuu kun joka paikkaa kolottaa ja pissittää.. Töissä käyminen tökkii myös pahasti, ei vaan jaksas enää :D hirmuinen valitus päällä, mut en tällä hetkellä nää mitään positiivista tässä odottamisessa :D ainut mistä tykkään on ne ihanat potkut! :Heartred
 
Lillukka sanoi:
Sussu, kurja tuo teidän työtilanne. Tosin sinuahan ei pikkukummassa irtisanota, koska olet raskaana. Noista saadaan herkästi niitä raflaavia työsyrjintä-otsikoita, joten aika varovasti kai firmat irtisanoo äippälomalle jääviä. Tosin tietyllä tavalla toivon, että miehesi saa pitää työnsä, koska on kurjaa, jos molemmat jää pois töistä. Se raha, se raha.
Click to expand...
Niinhän sitä luulisi! Mutta niin vaan meikäläinen ja eräs toinen raskaana oleva lomautettiin! Ei onneksi irtisanottu sentään. Perhevapaalla olevalla vasta on korkeampi irtisanomis-suoja. En tiedä sitten, jos on jo ilmoittanut, että loma alkaa päivänä x ainakaan pelkkä ilmoitus että on raskaana, ei riitä perusteeksi.

Periaatteessa jos molemmat on samassa työpaikassa, niin mahdollisuuksien mukaan pitäisi antaa toisen vähintään jäädä töihin, mutta viimekädessä työnantaja päättää. Siitä päätöksestä voi sitten valittaa, mutta mitään takeita ei ole lopputuloksesta. Ennen, kun lappuja ruvetaan jakamaan, niin työnantajan on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi, eli siinä vaiheessa voi esittää sosiaalisia perusteita miksi juuri itseä ei pitäisi irtisanoa.
 
Nyt vituttaa. Ahdistaa. Masentaa. On ihan jees napsia vuorotellen särkylääkettä ja suklaata. Olis tosi jees, jos edes yhtenä yönä sais nukuttua, eikä tarttis itkun kanssa herätä hakemaan lisää lääkettä. Vielä kivempi olis, jos sais syödä lääkkeitä, jotka oikeasti auttaisi. No, enhän mä haluaisikaan tehdä mitään tai elää elämääni. Koiratkin on tyytyväisiä, kun saavat nukkua 24/7. Oliskin. Me ihan oikeesti hajotaan tänne. Minä ja kaikki 5 karvakorvaa. Me ei olla totuttu tälläseen monen kuukauden tekemättömyyteen.
Mä hajoan tähän helvetin yksinäisyyteen ja sohvalla makaamiseen. Mä en jaksa tätä jatkuvaa kipua. Mä en jaksa tätä helvetin raskautta.
Mä oon nin stressaantunut, kun ei oo päässyt töihin tai kouluun moneen kuukauteen, enkä sitten oo saanut mitään tulojakaan. Kelan muutama kymppi ei paljoa auta. Tää stressin määrä on ihan järjetön. Tuntuu, että elämästä on taas kadonnut ilo kokonaan. Ei kai se mikään ihme oo, kun joutuu elämään jatkuvien kipujen ja unettomuuden kanssa. Nyt ei taas vaan jaksais.

Anteeksi angstinen avautumiseni, mutta pakko vaan päästää vähän höyryjä. Toivottavasti teillä muilla on hyvä olo ja asiat hyvin! :)
 
Mulla on fyysisesti ihan hyvä olla. Kiristelee mahaa mutta ei satu. Mutta mun mieli on koko ajan ihan maassa siltikin... Voin vaan kuvitella minkälaista on kun on viel oikeesti kipuja siihen päälle. Mua rassaa oma saamattommuus ja haluttomuus mitään tehdä.. Vaikka pystyis. Mies ollu lomalla jo kolmisen viikkoa. Ja tauditkin on toivon mukaan taas hetkeks selätetty... Pakko mennä eteenpäin vaan kun vanhemmat lapset vaatii tietty huomioo ja hoitoa... Odotan vaan että pääsee mahasta eroon ja voi olla taas oma itsensä.. En tunne itseäni tällä hetkellä kovin hyvin. Ei tunnu hyvältä. Pään sisällä..

Joten tsemppiä maatunen ja eikös se reissu siskon luokse kannattais jos vaan onnistuu?
 
Täällä kans pinnaa kiristää kun supistelee ja ei saa nukuttua. Täytyis vaan löytää jotain pientäkin positiivista. Mulla ainakin helpottaa kun yrittää käydä ulkona koiran kanssa hissukseen ja se kun ei maksa mitään. Heti on parempi olo ☺
 
Olishan se ihana, jos pystyis käydä koirien kanssa ulkona. Mutta kun sekään vähä ei onnistu. Ja joo, olis ihana lähteä porukoille, mutta matkaa on se 500km, enkä pysty ajamaan niin pitkää matkaa tän selän takia. Eikä kyllä olis rahaakaan lähteä. Että jeejee. Yritin äsken imuroida ja itku tuli kun sattui niin paljon... mies vaan tokas, että ei se tolla riehumisella parane. Voi jumalavita että ottaa taas pannuun. Ehkä pitäs vaan painua peiton alle ja jäädä sinne loppu kevääks.
 
Täällä kans mies lohduttaa just noin että no ei se tolla murjottamisella ainakaa parane.. Mulla ahdistaa eniten painon nousu ja kropan muutokset. En mikään pieni oo alkuunkaan ollu mutta fyysisesti hyvässä kunnossa ja kuntosalilla käyny useamman kerran viikossa. Mulla ollut alaselän kanssa useamman vuoden pahoja ongelmia jotka kylläkin on niinki helposti hoidettu ku kuntosali hieroja kiropraktikko. Ja sain selänkin jo hyvään kuntoon ja lihaksia tukemaan joka puolelle kroppaa kun salilla aloin käymään... Ja kun alkuun oli paha pahoin vointi+migreeni kohtauksia ja mies sattu samaan aikaan olemaan muutaman kk oikeesti 6.00-21.00 töissä nii en kolmen lapsen kanssa päässy salille enkö sitte saanu aikaseks kotonaan tehtyä mitään. Joten tuntuu ette on ihan plösähtänyt ja siksi ei jaksa mitään. Ja nyt kun alkaa jumppaa maan tai lähtee lenkille ni heti alkaa tuntumaan ja kostautuu.. Osaa omaa syytäkin on tämä ongelma... Nyt se vaan harmittaa niin paljon. Ja kun ajattelen eteenpäin kii vielä 3kk tätä kasvamista nii ei houkuta kauheesti.. Ja sitä perään kyllä yritän aina ajatella että noo kesällä sitte vaunuilemaan heti ja heinä elokuusta sitte heti takas salille.. Eihän sinne loppujen lopuksi ole kauan!! :)

Pinnalliset on murheet mulla. Mutta vaikuttaapa noi kummasti mieleen ja paljon.. Toivottavasti vauveli masussa on hyvällä mielellä. Luin meinaa vau sivuilta et vaistoaa kaikki äidin mielialat...
 
Ja joo ajattelinkin että autossa istuminen ei ainakaan ole parasta hoitoa noihin kipuihin. Entä junalla? Tykkään kyllä ite lasten kanssa matkustaa junalla ainaki ja nyt raskaana kans ku ei pysty koko ajan istumaan ja vessassa tarvii ravata. Ni mulla olis kans halua käydä vielä sukuloimassa ennen ku vauva syntyy mut saa nähä miten sitä pääsee liikkeelle..
 
Kyllähän ne vauvat äipän mielialan ''vaistoaa'', mutta eipä siitä kannata olla huolissaan. Jos siitä alkaa stressaamaan, niin ei sekään ole vauvalle hyväksi! Parasta on vain yrittää elämään niin että olisi itse tyytyväinen ja hyvällä mielellä. Kun yrittää, niin siinä on sitten tehnyt parhaansa ja se riittää.

Voimia teille! Kyllä nämä täältä vielä joku kaunis päivä ulos poksahtavat:)
 
Itse olen voinut tosi hyvin menneet viikot, mutta nyt alkaa kävelylenkillä tuntumaan kipuja vatsan alaosassa ja reunoilla. Selän puolella ei vielä onneksi tunnu mitään. Salilla voi käydä, mutta hidaskin kävely sattuu kohdun alaosien tuntumille. Jalat särkevät helposti ja yöllä tulee suonenvetoja. Yö unetkin ovat vähentyneet ja väsymystä ei ole juuri lainkaan.
Onko teillä jo vauva asettunut paikoilleen. NEuvolassa mulla on ollut raivotarjonnassa, mutta nyt liikuskelee koko ajan eri asentoon. Tällä hetkellä poikittain ja pää näkyy vatsan läpi välillä :D

Niin ja tyhmä kysymys enkä jaksa selvittää muuten, kun vihaan kaikkia verojuttuja.
Annatteko suoraan postissa tulleen verokortin vai kannattaako tehdä uusi täksi vuodeksi. Kun kuitenkin tulot tippuu kamalasti, mutta tuetkin vaikuttavat veroihin. Houkuttelisi vain antaa toi kortti kun mulla on niin vaikea muutenkin toi verokortin tekeminen kun on niin moni asia joka niihin vaikuttaa. Kuitenkin menisi pieleen jos uuden tekisin. Saan kuitenkin täyden palkan toukokuun loppuun asti, jonka jälkeen vasta alan tuilla elämään.
 
tänään taas parempi päivä.. sitte aamun nälkä kahvihimo kiukun.. kunhan on saanu aamupalaa ja pari kuppia kahvia ni johan taas paranee olo.

sain miekkosen puhuttua ympäri..oon pyörtänyt oman periaatteeni ja suostunut pelaamaan lasten ja miehen kans lauta monopolia monta kertaa tässää mennellä lomalla joten mies joutuu pyörtämään periaatteensa että ei ikinä lähde mukaan siis ikeaan..mutta mutta!! mennään tänään ostelee jotain kivaa eli uusia verhoja yms kodin piristykseksi kun joulukoristeet yms on kerätty pois niin tarvii jotain tilalle... elikkäs hyvillä mielin tänään!!!! :)
 
Täällä taas vuorostaan ahdistaa ja itkettää. Mää en oikein tiedä mitä mun pitäis tehdä tai miten pitäis olla. Koko ajan itkettää ja on semmoinen yleis angsti, ja sit oon alkanut pyörittää päässä jotain iha ihme kauhu skenaarioita. Päällimmäisenä ehkä mieltä painaa se et mies ei kauheasti tunteistaan puhu ja en yhtään tiiä mitä mieltä hän on joistain asioista. Ja sit vielä alkanu ärsyttämään kun mies nauraa mun raskausarville, antibiootin aiheuttamalle ripulille ja masun kasvulle. Ja lisäks se on alkanut vertailemaan mua kavereidensa naimisiin, et ei oo yhtä kiinteä ku ton muija ja susta tulee kanssa tollanen hormoonihirviö ym. Toivoisin vain et huhtikuu tulis nopeasti ja sais nyytin syliin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top