Tammikuun tarinat...

Lillukka: Joo mä kävin reilu viikko sitten synnärillä ku tuli samanlainen hulahdus ja ulltrasivat mutta ei löytynyt syytä, mistä vuoto olis tullu. Sain varalta kortisoni piikit kypsyttää vauvan keuhkoja, jos sattuis että synnytys olis käynnistynyt. Kätilö sanoi että sit uudestaan näytille Jos vuotoa tulee niin että se jatkuu koko ajan siteseen asti vuotiaen. Nyt ei oo mitää vuotoja ja olo normaali eikä kipuja oo ollu missään vaiheessa. Tosi niukkaa tietoa olen saanut tuosta istukasta johtuen. Lääkäri vaan sano et kaks viikkoa otettava rauhassa mutta eipä hirveesti mitään rajoituksia antanu. Odotan nyt sitä ens viikon perjantaita että pääsee siihen kontrolliin. Jospa siihen saakka selviäis nyt vuodoitta.
 
Suski.81 Ihana kuulla et sulla on menny vaan hyvin :) Vaikka tää tosiaan on vähän tuplariski masennukseen kun on raskaana (hormonit, tunneryöpyt) ja lisäks tuo harmaus ulkona.

Ahomelskaaja mä luulen et vähän ainaki aika kultaa niitä muistoja :wink Ku mäkään en muistanu et ois ollu henkistä huonoa oloa esikoista odottaessa, mut sit lueskelin odotusajan muistiinpanojani, ni sieltä huomasin... Onneks ne nyt ei kummassakaan raskaudessa oo sängyn pohjalle kokonaan vetäneet! Sit jos innottomuus, tyhjä olo, väsymys yhtäjaksoisesti kestää päiviä, viikkoja, ni sit on ehkä syytä huolestua. Toivotaan et kaikki vältytään sellaiselta!
 
Ihanaa. Nyt se järkky flunssa iski minuun.. Oli miehellä viime viikon. Pitää vaa toivoa ettei kuumetta nostais, ku en nyt haluais lääkkeitä syödä..
Onneks 3 pvää vapaata töistä sattu just, ni tulee levättyä.
 
Joo en mä ainakaan sängyn pohjalle oo vielä jääny. Nyt on ollu paljon enempi parempia päiviä ku alussa.. Tai siis ku päivän aikana on molempia fiiliksiä mut ihan laidasta laitaan ei oo kahta huonoa päivää peräkkäin ollu. Jotenki aina saanu fiilistä nostettua. Ja kyllähän nuo vanhemmat lapset antaa iloa vaikka välillä myös sitä toistakin ääripäätä.. Mut sellasta se on elämä.. Kyllä tästäkin selvitään on pahimmista selvitty.. Ja ihan pieni hetki tää raskaus aika koko elämässä on ei pitäs murehtia liikoja!
 
Vimpa: voin vain kuvitella miten stressaavaa vuoto on! Itellä oli sillon viikon 20 paikkeilla ja säikähti kyllä ihan hemmetisti. Pidetään peukkuja että kaikki menee mukavasti, etkä joudu vuodelepoon. Tsemppiä :)
 
Kiitos tsempistä. Tosi stressaavaa tää kyl on. Tänään taas tuli lorahdus verta, joka kesti n. 30 sekuntia ja sen jälkeen ei edes pyyhkiessä oo verta tullut. Näytille vasta jos jatkuvaa veristä vuotoa. Ärsyttävää kun ei tiedä onko tää ihan normaalia ja mistä tuo vuoto tulee. Tietty toivon että johtuis istukan siirtymisestä, mutta olen kyllä varautunut siihen ettei se siirry pois kohdunsuulta. Jos jollakin on kokemuksia vastaavasta tilanteesta niin olisi mukava kuulla, tosi vähän tietoa itse olen asiasta saanut
 
Sain ekan vatsakommentin. Ergonomi katsoi työasentoa ja totesi että olen "aika iso, eikä se tuosta pienene". Kiitti vaan, neuvolassa olin kyllä just keskikäyrän alla :/
 
Mut ei se nyt niin haittaa. Odotankin että vauva on amatsoni jo syntyessään :D meillä on paljon pitkiä ihmisiä molempien suvussa.
 
Minä olen saanut kommenttia, että vatsani on pieni ollakseen seitsemänellä kuulla. Minä olen neuvolassa ollut sf-mitan mukaan aina yläkäyrällä, mutta kuitenkin vatsani näyttää ulospäin pieneltä muihin samassa vaiheessa raskaana oleviin verrattuna. Varmaankin itse vauva on aika iso, mutta koska minulla on taaksepäin nojaava kohtu ja olen itse pitkä niin vatsaa ei näy niin paljon.
 
Mun isä oli jo sitä mieltä että kaikki ultrat ja lääkärit on väärässä --> maha on niin iso ja pullahtanut tosi eteen joten siellä on pakko olla kaksoset TAI laskettu aika on väärin :woot: esikoisesta mun maha oli tätä kokoa sillon kun synnytys käynnistettiin :angelic:
 
Kamalan kamala olo, huomenna rakas kissani jonka kanssa olen viettänyt 10 vuotta elämästäni, lähtee kissojen taivaaseen :'( onneksi eläinlääkäri tulee kotikäynnille lopettamaan rakkaan kärsimyksen. Kuitenkaan en itse pysty olemaan paikalla.

Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
 
Voi limppu, se on kamalaa. Vuosia sitten veimme 18 vuotta elämässäni olleen kisun piikille. Lemmikistä luopuminen voi olla kyllä todella rankkaa. Tsemppiä!
 
Voimia limppu! Ittelle nää elukat on ku henki ja elämä. Ei varmaan tulis uni, jos kissa ei kehräis kyljen, vatsan tai selän päällä tai edes jaloissa. Nytkin se tuli tuohon lonkan päälle hyrisemään. On nukuttu tälleen tän kans kohta 10v, koko sen elämän ajan.
 
Ei oo kauheesti tullu nukuttua. Mulla oli pari päivää aikaa tähn valmistautua mutta eipä se mitään ole auttanut. :sad001 tänään on se kmala päivä. Kohta viimeiset hyvästit rakkaalle kisulle :Heartred

Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
 
Voimia kovasti limppu :Heartred luopuminen on tosi raskasta :sad001 Täytyy vaan ajatella että kisuli pääsee kivuistaan ja löytää lohtua niistä yhteisistä ajoista :)
 
Ne rakkaat karvapallot laukkaa meidän muistoissa aina. Se luopuminen on tuskallista, mutta jos killi on kipeä/sairas teet sille suurimman rakkauden teon, kun päästät sen pois.
 
Äippäboksi tuli postissa alkuviikosta ja hypistely ollut kovaa :D:Heartred Käsien kutina on onneksi rauhoittunut hieman niin ihokin paranee :) Aina tulee itku silmään kun lukee toisten lemmikeistä luopumisesta... oma 2v hurtta on yksi elämäni tärkeimpiä enkä voisi edes kuvitella siitä luopumista:Heartred :sad001 VOIMIA! :Heartred Miehelle on selvästi tullut pesänrakennus vietti päälle kun alkanut suunnitella lapsen huonetta ja mitä kaikkea sinne tarvitaan! :Heartred Ikinä ennen en ole miestäni sellaisena nähnyt ja niin innoissaan jostain, Ihan hymyilyttää kun aina sitä oppii ihmisestä uusia puolia. :Heartred :D
 
Kiitos teille kaikille. Voimia tässä tosiaan tarvis. Kissani oli siis sairas. Epäilivät jotain kasvainta. Ei lähtenyt tarkempiin tutkimuksiin kuitenkaan. Ikävä tulee rakasta lemmikkiä :Heartred

Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top