Itselleni tuli lapsettomuushoitojen suhteen niin täydellinen väsymys loppuvuodesta 2024 ja tammikuussa 2025 (ICSI, saatiin kuusi alkiota pakkaseen, tuoresiirto piti peruuttaa flunssan vuoksi), että pyysin puolisoltani lupaa olla ajattelematta lapsettomuushoitoja vuoteen. Aloin jo henkisesti tottumaan ajatukseen, että me olisimme kahden. Vaikka pakkaseen oli saatu kuusi alkiota tuntui pelkkä ajatuskin PASsista ja mahdollisesta pettymyksestä ylitsepääsemättömältä. Koska vuosien aikana on tullut tikutettua niin monta kertaa ja raskaustesti on ollut negatiivinen oli huhtikuun lopussa täysin epäuskoinen olo, kun testissä viimein näkyi ylläriluomuplussana ne kauan toivotut ja odotetut kaksi viivaa. Nyt menossa 18rv ja viimein kerrottiin perheillemme, että vuoden vaihteessa meidän perheessä onkin kolmas ihminen.
Ystävistä olen kertonut vain kaikkein läheisimmille ystäville (+ muutamalle muulle, koska raskausajan vitamiinit oli vahingossa jääneet keskelle ruokapöytää ja en kehdannut asiaa sitten salailla). Vielä mietityttää missä kohtaa uskallan kertoa laajemmin ystäville tai sukulaisille, että meille on tulossa vauva. Kaikki olivat jo tottuneet ajatukseen, että meidän perheessä ovat vain minä ja puolisoni.
Ehkä omakin epäusko alkaa pian helpottamaan.
Ystävistä olen kertonut vain kaikkein läheisimmille ystäville (+ muutamalle muulle, koska raskausajan vitamiinit oli vahingossa jääneet keskelle ruokapöytää ja en kehdannut asiaa sitten salailla). Vielä mietityttää missä kohtaa uskallan kertoa laajemmin ystäville tai sukulaisille, että meille on tulossa vauva. Kaikki olivat jo tottuneet ajatukseen, että meidän perheessä ovat vain minä ja puolisoni.
Ehkä omakin epäusko alkaa pian helpottamaan.
