Tammikuiset 2021

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ma-Ma
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Maggie84 sanoi:
Oliko sulla tänään se ultra?? Miten meni? Toivottavasti kaikki hyvin:Heartred
Click to expand...
Ihanaa kun kysyit :Heartpink

Kyllä siellä viikkoja vastaava vauveli oli 9+3. Liikkui ja sydän löi vimmatusti. Epäili että vuoto olisi tullut kohdunkaulalta kun siellä punoittavaa oli ja hematoomaa ei ultralla löytynyt. Kyllä se huojensi. Ja pahoinvointikin palasi takaisin, tervetuloa :hello2 välillä vain ihan unohtaa että on raskaana, kun on normaaliolo. Mutta eiköhän se ala pian kunnolla tuntua kun tulee liikkeitä ym. Väsymys on kyllä ihan uskomatonta, en pärjää ilman päikkäreitä:dontknow

Mun parhaalla kaverilla on ivf-hoidot ja alkio laitettu viikko sitten, toivon että onnistuu... Jotenkin tuntuu pahalta kun itse raskauduin tosi nopeasti ja heillä useampi epäonnistunut hoito takana. Tänään hän sitten oli surullinen kun sanoi tietävänsä ettei nyt tärpännyt, mutta vasta viikko kulunut niin kiinnittyminenhän on just, yritin tsempata kovasti... Voi kumpa kaikille suotaisiin raskaus ja oma vauva :Heartbigred

Masunkasvatusterkut kaikille :wav
 
Jansku• sanoi:
Jeee, meän keskussairaala juuri ilmoittti että puoliso/tukihenkilö saa osallistua seulontaultriin ja synnytykseen ja perhehuoneet on käytössä 15.6 jälkeen. :love7 Eli mies pääsee mukaan nt ultraan. :Heartbigred
Click to expand...

Onnea! Mut oon niin kade :smiley-angry017 :laughing002 Miten nää sairaalatkin voi näin poiketa linjasta.
 
Niin, apua, toi tukihenkilö-juttu. Jos en saa miestä ultraan, saan varmaan hermoromahduksen :eek:. Menen ultraan samaan sairaalaan, missä olen 2 enkeliä synnyttänyt. Ja jos synnärille ei sais tulla tukihenkilöä, niin sitten ehdottomasti kotikätilön kera kotisynnytys. En todellakaan menisi tuonne sairaalaan ilman mun miestä. Sitten synnytän mieluummin vaikka jossain saunan takana :woot:. Ehdin juuri reilu kuukausi sitten sanoa, että luojan kiitos en ole nyt korona-kriisin keskellä raskaana. Ja kuinkas sitten kävikään. Elämällä oli taas joku opetus ja muita suunnitelmia mun varalle:grin. Viikonloppuna pitäisi selvitä eläinten häkkien täys-siivouksesta ilman energiajuomaa:confused:. Tulee olemaan iso haaste. Se vie semmoiset ainakin kolme tuntia kun huolellisesti tekee. Voi mennä jopa 4-5 tuntia, jos alan kunnon suur-siivousta tekemään.

Muoks. Sellainen lisäys, että tavallisia energia-juomia en ole juonut ikinä. Mutta juuri tuon ison siivousurakan yhteydessä olen yleensä juonut yhden puhdistamon energiajuoman. Ja nyt sitä ei saa juoda, kun sisältää niin paljon sikiön kannalta tutkimattomia aineita.
 
Bongasin just, että HUS:n alueella saisi tukihenkilö tulla 15.6.2020 alkaen sekä ultraan, että synnytykseen ja sen jälkeenkin :cool05
Olen ihan mielettömän helpottunut mun kaverin puolesta, joka saa esikoisensa heinäkuussa ja neuvolasta ei oo tähän asti annettu pienintäkään toivoa siitä, että isä pääsisi mukaan. Aloin vollottaa, kun uutisen näin ja pääsin kertomaan tämän ilosanoman kaverille, joka oli tästä ihan tietämätön.

Myös mun mies tuuletti, kun kuuli pääsevänsä mukaan ekaan ultraan. Sanoi, ettei ollut tajunnutkaan, miten paljon tätä lasta haluaa ennen kuin varhaisultrassa kolahti oikein kunnolla. Oli ihan hajalla siitä, kun tähän asti ollaan eletty sen mukaan, ettei pääsisi nt-ultraan. Wuhuu!

Tässä linkki HUS:n alueella oleville odottajille :)

https://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-sallii-jälleen-synnyttäjien-tukihenkilöt-kaikissa-synnytyssairaaloissaan.aspx
 
Postissa tuli kirje ultra ajasta 3.7. Voi kun toivoin, että se olisi ollu ennen juhannusta, että jo silloin voisi kertoa tuleville isovanhemmille. Kirjeessä oli päiväys jo myös rakenne ultraan. Tuntuu jotenkin hirmu kaukaiselta ajatukselta. Ensi viikolla pitäisi käydä verikokeessa.

Mitenkähän sen äitiyspoliklinikan oikein löytää keskussairaalasta, inhottaa mennä yksin seikkailemaan sinne. Minua myös ahdisti käydä neuvolassa vaikka mies oli mukana. Tuntui, että ei me olla mitään perheellisiä ja se hetken odottaminen siellä lasten tuolien ja vaipanvaihtopaikan keskellä ahdisti. Toisaalta ei tämä raskauskaan oikein todelta tunnu, kun ei ole mitään oireita ja kuitenkin neuvolassa näki kuinka sydän siellä sykki. No ehkä tämä tästä pikku hiljaa todenmaksi muuttuu.
 
Mun pitäis alotella vaikka mitä. Ottaa uudet kokeilut raudan kanssa. Marraskuulla enkelin syntymän jälkeen mun koko ruuansulatus meni niin huonoon kuntoon, että mikään rauta ei käynyt mahalle. Olen kyllä syönyt glutamiinia ja probiootteja koko tämän ajan. Siksi ajattelin uutta testiä ottaa raudan kanssa. Nyt kun olo vielä kohtalaisen hyvä, pitäisi myös lisätä liikuntaa. Se kun tekee riittävästi aerobista ja lihaskuntoa, auttaa kroppaa jaksamaan tämän kaiken läpi. Ja kolmas asia on ruokavalio. Ajattelin hankkia pahoinvointia estääkseni verensokerimittarin ja sen kanssa säädän aterioiden tiheyden ja glykeemisen indeksin. Mulla menee usein pahoinvointi jossain kohtaa raskautta tosi hurjaksi ja kestää lähelle puoliväliä. Siksi pitää toimia nyt eikä vaikka kuukauden päästä :) .
 
Uskaltaiskohan tänne kirjoittaa ☺️
38 vuotias ensikertalainen täällä hei!
Raskaus on odotettu mutta kuitenkin hieman yllätys. Pillerit lopetin 3.2. joita olin syönyt useita vuosia. En odottanut että tärppäisi näin nopeaan. Myöskään mitään pahoinvointia tms ei ole ollut, perus menkkamaista kipua vain niin sinänsä positiivinen yllätys että olinkin raskaana. Yhtenä yönä parisen viikkoa sitten kyllä heräsin aikamoiseen alavatsakipuun joka meni kyllä panadolilla sitten ohi. Luulin vain että menkat alkaa. Rinnat tosin paisuneet ja kun ei menkkoja vain kuulunut, päätin käydä hakemassa viime sunnuntaina testin. Jännittävät ajat edessä. Ensinnäkin pelkään synnytystä kun ruttoa vaikka en oikeastaan tiedä edes miksi. Mies on täysillä mukana ja innostuneena kertonut jo mm. parille työkavereilleen :woot: Ensimmäinen neuvolakäynti 22.6. ja sinnekin tulossa mukaan. Mies 30 v ja tämä on molempien ensimmäinen. Tällä hetkellä ollaan 7+4.
 
Pigeon sanoi:
Uskaltaiskohan tänne kirjoittaa ☺️
38 vuotias ensikertalainen täällä hei!
Raskaus on odotettu mutta kuitenkin hieman yllätys. Pillerit lopetin 3.2. joita olin syönyt useita vuosia. En odottanut että tärppäisi näin nopeaan. Myöskään mitään pahoinvointia tms ei ole ollut, perus menkkamaista kipua vain niin sinänsä positiivinen yllätys että olinkin raskaana. Yhtenä yönä parisen viikkoa sitten kyllä heräsin aikamoiseen alavatsakipuun joka meni kyllä panadolilla sitten ohi. Luulin vain että menkat alkaa. Rinnat tosin paisuneet ja kun ei menkkoja vain kuulunut, päätin käydä hakemassa viime sunnuntaina testin. Jännittävät ajat edessä. Ensinnäkin pelkään synnytystä kun ruttoa vaikka en oikeastaan tiedä edes miksi. Mies on täysillä mukana ja innostuneena kertonut jo mm. parille työkavereilleen :woot: Ensimmäinen neuvolakäynti 22.6. ja sinnekin tulossa mukaan. Mies 30 v ja tämä on molempien ensimmäinen. Tällä hetkellä ollaan 7+4.
Click to expand...

Hei melkein samis, tervetuloa mukaan! Mä oon 39 ja mies 30, ja jaan sun fiilikset synnytyksestä! Ensimmäistä mekin odotetaan. :happy:
 
Mäki pelkäsin esikoista odottaessa synnytystä kauheesti, mut niin vaa ne pelot unohtu kokonaa siinä viimesillä viikoilla ku alko olee vaa niin kypsä siihen olotilaa :hilarious: Toivoin vaa et alkaispa se synnytys jo pian :grin
 
5 kertaa synnyttäneenä (3 elävää, 2 enkeliä), että se synnytys on paljon helpompi kuin esim elokuvat antaa ymmärtää :) . Supistukset ei yleensä ala yhtäkkiä kovina, vaan tuntemuksia on usein ennen synnytystä. Toki joillekkin osuu kohdalle syöksysynnytys, mutta etenkin esikoisen odottajalle se ei ole kovin yleistä. Viimeksi kun synnytin rv 17 enkeliä, mulle sanoi moni vastaavilla viikoilla saman kokenut, että homma on todella kivulias. Ei ollut muuta kipeää kuin istukan irrotus. Edellisestä täysiaikaisen synnytyksestä mulla on nyt 8 vuotta. Välissä tullut nuo 2 enkeliä. Ero ollut elävän ja ekan enkelin välissä. Katson tilanteen mukaan, mutta jos tämä menee loppuun, niin synnytys-suunnitelmaan kirjaan, että kokeilen kaikkia lääkkeettömiä ennakkoluulottomasti ja ilokaasua. Ja toiveena vesi, ehkä voisin ihan oman altaan ostoa harkita :) . Tuolla lähisairaalassa ei ole kuin yksi allashuone, mutta usein muihinkin huoneisiin saa viedä oman altaan. Tens on siitä hyvä, että se virittelee heti kehon oman kivunlievitysjärjestelmän eli endorfiinit käyntiin. Ja saa käyttää 37 viikosta eteenpäin vaikka kivuliaisiin ennakoiviinkin. Ja sitä ei voi laittaa liian aikaisin päälle. Myös jälkisupistukset hoitaa pois ja sen lisäksi sitä voi myöhemmin käyttää myös kuukautiskipuihin. Mulla on ollut koko ajan tens toisen lapsen odotuksesta asti. Tuossa pari vuotta sitten mun mies osti mulle yllärinä päivitetyn version tuosta vanhasta, missä on mukana mm migreenille sopivat säädöt ja lantionpohjalihaksienkin kuntoutukseen omat säädöt. Myin vanhan laitteen mun ystävälle silloin. Mutta nuo laadukkaat laitteet kestää oikeasti käyttöäkin. Synnäreillä on usein muutama tens itse osastolla.
 
Pigeon sanoi:
Uskaltaiskohan tänne kirjoittaa ☺️
38 vuotias ensikertalainen täällä hei!
Raskaus on odotettu mutta kuitenkin hieman yllätys. Pillerit lopetin 3.2. joita olin syönyt useita vuosia. En odottanut että tärppäisi näin nopeaan. Myöskään mitään pahoinvointia tms ei ole ollut, perus menkkamaista kipua vain niin sinänsä positiivinen yllätys että olinkin raskaana. Yhtenä yönä parisen viikkoa sitten kyllä heräsin aikamoiseen alavatsakipuun joka meni kyllä panadolilla sitten ohi. Luulin vain että menkat alkaa. Rinnat tosin paisuneet ja kun ei menkkoja vain kuulunut, päätin käydä hakemassa viime sunnuntaina testin. Jännittävät ajat edessä. Ensinnäkin pelkään synnytystä kun ruttoa vaikka en oikeastaan tiedä edes miksi. Mies on täysillä mukana ja innostuneena kertonut jo mm. parille työkavereilleen :woot: Ensimmäinen neuvolakäynti 22.6. ja sinnekin tulossa mukaan. Mies 30 v ja tämä on molempien ensimmäinen. Tällä hetkellä ollaan 7+4.
Click to expand...


Hienoa että muitakin isommalla ikäerolla, mulla ja miehellä 10v ikäeroa, minä vanhempi.
Mulla 2 synnytystä takana, ekasta en juuri muista ku sain kaikki mahdolliset kipulääkkeet mutta tokan synnytin pelkän ilokaasun turvin. Sattui julmetusti mutta kätilö tsemppas hienosti. Ja sen kivun tosiaan unohtaa ku sen pienen saa rinnalle. (Tai no 4,7kg ei ihan pieni ollu) Ja neuvolassa kannattaa asiasta puhua että pelottaa.
 
Kevät20 sanoi:
Ihanaa kun kysyit :Heartpink

Kyllä siellä viikkoja vastaava vauveli oli 9+3. Liikkui ja sydän löi vimmatusti. Epäili että vuoto olisi tullut kohdunkaulalta kun siellä punoittavaa oli ja hematoomaa ei ultralla löytynyt. Kyllä se huojensi. Ja pahoinvointikin palasi takaisin, tervetuloa :hello2 välillä vain ihan unohtaa että on raskaana, kun on normaaliolo. Mutta eiköhän se ala pian kunnolla tuntua kun tulee liikkeitä ym. Väsymys on kyllä ihan uskomatonta, en pärjää ilman päikkäreitä:dontknow

Mun parhaalla kaverilla on ivf-hoidot ja alkio laitettu viikko sitten, toivon että onnistuu... Jotenkin tuntuu pahalta kun itse raskauduin tosi nopeasti ja heillä useampi epäonnistunut hoito takana. Tänään hän sitten oli surullinen kun sanoi tietävänsä ettei nyt tärpännyt, mutta vasta viikko kulunut niin kiinnittyminenhän on just, yritin tsempata kovasti... Voi kumpa kaikille suotaisiin raskaus ja oma vauva :Heartbigred

Masunkasvatusterkut kaikille :wav
Click to expand...


Meillä tilanne kans se, et ystäväpariskunta yrittänyt saada lasta kohta kaksi vuotta. Siinä ajassa me saatu esikoinen (tärppäs heti pillereiden lopettamisen jälkeen) ja nyt odotellaan toista (tämäkin tärppäsi heti). Voi, kun kaikille jotka toivovat suotaisiin tämä ihme! :Heartred
 
Onko kellään muuten tietoa, että millä vois näin raskaana ollessa tehokkaasti helpottaa hyttysenpiston kutinaa? :shifty:
 
Lia83 sanoi:
Onko kellään muuten tietoa, että millä vois näin raskaana ollessa tehokkaasti helpottaa hyttysenpiston kutinaa? :shifty:
Click to expand...
Meillä kait on pienestä asti hoidettu hyttysenpuremia hydrokortisonivoiteella ja aina on toiminu. Eiköhän tuota voi raskaanakin käyttää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top