Taidot

Meilla ryomiminen on nyt aivan totaalisen out. Nyt kun se on keksinyt konttaamisen, niin ei ole sen jalkeen rintakeha maata viistanyt. Ja yllattavan nopeesti se meneekin, ottaen huomioon miten vastaopittu taito on kyseessa. :)

Meilla poika ei oikeastaan ravista paataan vaan silleen keinuttaa sita edestakaisin molempia hartioita kohden. Jos joku aikuinen tekee samalla lailla, niin poika alkaa useinmiten matkia.
 
Jossain vaiheessa poika on näköjään oppinut pinsettiotteen. Tota vilkuttamista meilläkin harrastetataan, vähän vaan epäilen, että poika ei kyllä tiedä mitä tekee ja miksi tekee, kuhan vilkuttelee... :grin

Puhe on tällä hetkellä pääasiassa sellaista tätätätätät-titititittit - tarinointia, karjahtelu ja kiljahtelu kuuluu myös asiaan. Sitten välillä, ihan asianmukaisesti, sanotaan, että TÄH? :wink Liikkuminen tapahtuu edelleen takaperin. Istutaan mitä viitsitään, mahallaan olo on edelleen kai kaikista mukavinta. Lehtien ravistelu ja repiminen on ihan parasta, leluja heitellään, niillä kolistellaan ja niitä myös hangataan lattiaan (parketti kiittää) :rolleyes:
 
Kävinpä tyttärineni tässä kaverillani yks päivä, se ei oo ihan täydessä sheipissä ja pistinkin, ettei meitä varten tartte siivota tai pistää tarjoiluita. Perille kun tultiin, ni tuli mieleen, että paremminkin ois pitäny imuroida joka neliösentti ja pönkittää kaikki sohvapöydätt yms, korjata sivuun hutera silityslauta jne. Onneksi tyttö istuskeli pääasiassa matolla ja sit oltiin terassilla, jossa se roiski maahan vettä nokkamukistansa (yksi suurimmista huveista), eikä siis lähtenyt tutkimusmatkalle.. Mut kaikki ulottuvilla olevat roskat, muruset ja karvat sai kyllä tyhjentää sen nyrkistä ennen suuta.. Mahtava tuo pinsettiote yhdistettynä kaiken maisteluun! Pistää paineita kotonakin siivota ahkerammin.
On tuo kyllä syönyt isot kasat karvoja, nenäliinoja/talouspaperia ja mainoslehtisilppua. Luulet ennättäväsi ajoissa tyhjentään käden, mutta joku kulma jää nyrkkiin ja menee saman tien suuhun. Ja jos alkaa väkisin kaiveleen, nii se nielasee takuuvarmasti.. -.-'
Tuon herkkua on muuten kenkät. Se on kuin ohjus eteisessä kun huomaa joittenkin kenkien jääneen näkösälle! O.o
 
Meillä otetaan jo kuusi askelta ilman apua tai tukea. Poika nousee nopeasti seisomaan itsekseen ja sitten ottaa askeleet jonka jälkeen menee hermot ja sitten jatketaan kontaten. Pikkuhiljaa tuo hulivili alkaa kävelemään ihan oikeasti :eek: Taaperokärrykin hankittiin, mutta eipä se näytä tuota kiinnostavan kun ihan itse pitäisi mennä :) Ja kaikkien kauhuksi pojalla ei vieläkään ole oikeita kenkiä, täällä mökillä kun on hyvä kävellä sukkasiltaan tai avoinjaloin :confused:
 
Meilla poika osaa nyt nousta seisomaan pinniksessa. Missaan muualla se ei viela onnistu, tai ei ilmeisesti ole edes yrittanyt mitaan muuta vasten, mutta omassa sangyssaan se nousee tosi taitavasti pinnoja pitkin.

Konttaaminen on nyt jo ihan mahdottoman nopeeta. Toisaalta pitaisi olla ylpea, mutta toisaalta olen niin rasittunut ja ahdistunut, kun tuo on alkanut liikkua ja koko ajan pitaa vahtia, hakea jostain pois, ottaa tavaroita pois suusta ja nostella tavaroita eri paikkoihin... Ensin sita kauheesti odottaa, etta se alkaisi liikkua ja sitten kun liikkuu, niin sitten toivookin, ettei liikkuisi ainakaan niin paljon. o_O

Luojan kiitos on olemassa baby walker, jonka kanssa poika jaksaa remuta kiitettavan kauan ja siina heiluessaan ei saa aikaiseksi niin paljon tuhoa kuin kontaten. Ja ei tarvitse vahtia niin paljon... :)

Poika on ensi viikolla jo 9kk. :)
 
Uusin hupi on tunkea sormia kurkkuun kunnes tulee oksennus. Tätä harrastetaan jatkuvasti ja sitten oksennuksen lättästään käsi, kun se on niiiiin kivaa läträtä "vedellä".. hohhoijaa... o_O

Tänään meni 8 askelta, poika välillä pysähtyi ihmettelemään ja jatkoi, mutta ei vaihtanut konttaamiseen. Nykyään "kävely" vaihtuu konttaamiseen kun sillä tavalla pääsee nopeammin päämääräänsä.

Mammaa huudetaan jatkuvalla syötöllä ja muitakin tavuja on kovasti harjoitellaan. Pojan isoäiti opetti sanomaan TYTTÖ ja linnut ovat tiiii (titityyy) :)
 
Tykkays jokeltelulle, mutta ei oksenteluille. Meilla poika ei ole viela sanonut ainoatakaan selkeeta sanaa. Tai siis sellaista, minka tarkoituksen vauva itsekin ymmartaisi. En ole varma, tajuaako edes omaa nimeaan. o_O
 
Meillä muuten opittiin konttaus! luulin että se jää välistä kun seisoo jo, mutta onneksi kuitenki rupes :) ja eka sanakin tuli: Äiti <3 Oonko vähän naurettavalla tavalla ylpeänleuhka ;)

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Ohhoh! Olen niin malttamaton milloin meidan poika sanoo sen ekan sanansa. Sielta tulee vain paljon erilaisia tavuja ja omaa hopotysta. Ei mitaan tarkoituksenmukaista sanaa.
Miten hyvin teilla reagoidaan omaan nimeen? Meilla poika ei oikein reagoi lainkaan, vaikka nimea toistellaan paljon. Mutta jos sanoo "EI" oikein napakasti, niin kuuluu vain rakaista naurua... o_O
 
Kyllä meillä pojan pää kääntyy kohden kun kutsuu nimellä, on jo aika kauan tehnyt sitä. Ja kun on saanut huomion kiinnitettyä ja sanoo kom kom, niin poika konttaa hurjaa vauhtia syliin :)
 
Meillä kääntyy pää vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä viimeistään se kiinnittää huomion kun sanon pojan koko nimen, silloin tietää että äitiä alkaa ärsyttää kun ei reagoida... :D Hajanaisesti tulee äitiä, mutta tietyissä tilanteissa ja selkeästi haluaa huomion juuri minulta :) siskokin kysyi kun käytiin kylässä ja istuskeltiin pihalla että sanoko se just äiti, niin en minä ihan väärin ole kuullut ;)

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Neidillä kääntyy useimmiten pää kun kutsuu nimellä. Eilen neiti otti kolme askelta (vahingossa?) tuettuna ja ammeessa yritti illalla nousta seisomaan, mutta muuten odotellaan edelleenkin kaikkinaista liikkeelle lähtöä, peruuttamista lukuunottamatta.
 
Meillä reagoi omaan nimeensä, sekä lempinimiin ja "vauvaan". Littlered, mun kaveripiiriin kuuluu monta kaksikielistä perhettä erilaisilla kielikomboilla ja niissä kaikissa lasten puheenkehitys on tullut vähän myöhemmin kuin yksikielisissä perheissä. Mun kaverilla on vuoden vanhempi tyttö, ja nämä kaksi puhuvat tällä hetkellä yhtä paljon. Itseasiassa Sophien poika on ensimmäinen "tuntemistani" kaksikielisistä lapsista, jonka tiedän aloittaneen puhumisen näin aikaisin. En siis huolestuisi, vaikka ensimmäisiä sanoja ei vielä pitkään aikaan tulisikaan, koska sitten isona teidän pojalla on varmasti suurempi sanavarasto kuin meidän yksikielisellä neidillä, ja aikuisena siitä on paljon enemmän iloa kuin siitä, että on aloittanut puhumisen varhain. :wink
 
Ihana pikkuiseni tuossa kerran kun oltiin kaikki ruokapöydässä röyhtäs suht kovaäänisesti ja sen perään tuli 'oho!' :'D

Juu nimensä tunnistaa, tai lähinnä kutsuma-/lempinimen ja sit hellyttelynimen 'muru'. <3
Ei sana on myös ymmärryslistalla, sen noudattaminen välillä hakusessa.. Varsinkin pistorasian luona yms. :/

Uusin taito on kiipeily, jos istun vaik lattialla polvillani, se kiipee syliin.. Tai jos nojaan sohvaan, se kiipee sylin kautta sohvalle. 15 cm korkeet kynnykset menee jo aika nätisti, tosin kotona semmoisia ei oo, mut mummolassa se menee parvekkeelle ja takas parilla ähkäsyllä. :O
Kaappien ovet ei tuota suurempia vaikeuksia myöskään jos tahtoa riittää.
Ja käsistä kiinni pitäen tuo ottaa huteria askelia.
 
Pikku-murmeliinin taidoista tulikin mieleen että kun syötiin aika monena päivänä mansikoita niin isoisä opetti pojan huutamaan NAM jokaisen palasen jälkeen. Nyt kun saa jotain herkkua niin päälle sanotaan aina NAM :laughing021
 
Meillä ei puhuta vielä mitään :) Poika ymmärtää aika paljon samoja juttuja, kuin mistä muutkin raportoivat (oma nimi, tule, tissimaito, isi/äiti, ei, jne. jne.), mutta oma puhe on lähinnä tavujokellusta ja huudahduksia. En ihan pidättele hengitystäni tuon kielellisen kehityksen kanssa, mies oli nimittäin kolmen-neljän ikävuoden kieppeillä kun rupesi puhumaan samaa kieltä kuin muut ihmiset :D Eikä se onneksi näy nykyisessä sanaisessa tai kirjallisessa arkussa :)

Noin muutoin ei ole tapahtunut mitään suuria läpimurtoja, tasapaino paranee kyllä koko ajan ja veikkaan, että seuraavaksi poika alkaa seistä ilman tukea. Tuen kanssa myös kävelee mielellään esim. sohvan laitaa pitkin. Niin, ja nyt on meilläkin nähty ekat vilkutukset, kun tuo matkii äidin vilkutusta :D
 
Poika tunnistaa oman nimensä ja kääntyy kyllä aina katsomaan kun kutsutaan. Ei täälläkään ole sanottu mitään ymmärrettäviä sanoja, enemmän se on semmoista jorinaa ja jokeltelua ihan omalla kielellä :D Tällä hetkellä poika kyllä oppii hurjan helposti pikkujuttuja kun vaan näyttää mallia, isillä varsinkin on tapana opettaa kaikkea tosi oleellista, lähinnä hienoja ääniä mitä suusta voi päästää :D

Muutoin tässä ei ole tapahtunut mitään ihmeempää muutosta aiempaan. Toki poika liikkuu koko ajan vauhdikkaammin ja ketterämmin, nousee sekunnin sadasosassa mitä tahansa tukea vasten seisomaan ja yrittää kiivetä joka paikkaan. Etenee myös hienosti ja vikkelästi huoneen reunalta toiselle huonekaluja tukena käyttäen. Kova meno on koko ajan ja itsesuojeluvaisto on useimmiten nolla. Mutta sen verran "varovainen" poika kuitenkin on että ei edelleenkään luota omiin kykyihinsä jotta uskaltaisi seisoa ilman tukea. Heti kun päästää irti, poika laskeutuu kyykkyyn ja siitä istumaan. Joku kaunis päivä se sitten tuonkin hoksaa ja se on menoa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top