Taaperoarki
- Ketjun aloittaja Latteäiti
- Aloituspäivämäärä
Mulla oli lapsena sellainen kammattava/meikattava paa, jonka aiti oli sitten polttanut kesamokilla, kun ma kasvoin isommaksi. Nykyisin mun vanhemmat ymmartavat jo enemman kierratyksen paalle, ennen poltettiin melkein kaikki, minka polttaa voi. Onneksi ei ole tyttolasta, niin ei tarvitse semmostakaan kampanaamaa hommata (tai enta jos se haluaakin sellaisen?
) Pojalle saisi muuten jo nyt ponnarille hiukset taakse. Ihan kuin fudareilla! 
) Pojalle saisi muuten jo nyt ponnarille hiukset taakse. Ihan kuin fudareilla! En nyt tiedä laittaako tämä tähän vai valitusketjuun. Meillä on nyt yhtäkkiä taannuttu nukkumaanmenon kanssa siihen vaiheeseen kun poika oppi nousemaan jaloilleen pinnasängyssä eikä malttanut ryhtyä sen takia nukkumaan vaan sitä sai tosissaan nukuttaa. Sittemmin ei ole tarvinut, vaan on nukahtanut ihan itsekseen ja nopsaan. Noh, eilen poika sitten lopullisesti hokasi miten sieltä pinnasängystä kavutaan pois, ja sitähän sitten piti treenata niin että nukkumaanmeno viivästyi tunnilla. Nyt kun on vielä nuhainenkin niin yöunet jäi myös aamupuolesta tunnin vajaaksi, mutta niin vaan tänäkin iltana oli nukkumaanmeno aikamoista vääntöä, ihan kuin ei muka väsyttäisi ollenkaan. Nyt taitaa olla aika lähellä se hetki kun vaihdetaan isojen poikien sänkyyn ja mennään samaan syssyyn sekin sopeutumisvaihe, kun siinä ei malta ryhtyä unille kun on niin uutta ja jännää.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Auts. Meillä ei onneksi vielä ole mitään yritystä nousta pinnasängystä. Haluaisin, että sitä normisänkyä pystyisi viivyttämään mahdollisimman pitkään. Meillä nukkumaanmeno on melkein poikkeuksetta taistelu, neiti on iltaihminen eikä millään malttaisi mennä nukkumaan. Sitten kun aloitellaan iltatoimia tulee itku, juostaan karkuun, mennään piiloon jne. En todella tiedä miten sen saisi illalla pysymään sängyssä jos ei olisi niitä laitoja.
Meillakaan poika ei viela yrita nousta pois pinniksesta. Ei onneksi ole tajunnut viela edes kiipeilla mihinkaan, muuten kylla vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittaa. Meille tuskin isojen poikien sangyn hankkiminen on ajankohtaista viela pitkiin aikoihin. Pojan pinniksesta saa halutessaan yhden reunan tiputettua alas, joten nukkukoon sitten siina viela vahan isompanakin.
Ah, se tunne kun taapero (väliinmenostasi huolimatta) saa vetäistyä lasisen lampun alas hyllystä ja lamppu hajoaa käteesi (koska muuten se olisi tullut taaperon päähän). Toki tällaiset tapahtuvat juuri siinä nurkassa, mihin on jemmattu suuri osa talouden johdoista, minne et kunnolla mahdu siivoamaan ja vaikka mahtuisit, et näe mitään ilman sitä palasina olevaa lamppua 
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Meidän arki on tällä hetkellä kahta asiaa: piilosta ja hippaa. Tytöllä on yksi välikkö omassa huoneessaan, jonne hän mahtuu ja me emme, sinne juoksee sitten kovaa kyytiä (varsinkin silloin, kun pitäisi vaihtaa vaippa, pukea tms.). Sitten juoksee kovaa kyytiä sieltä ruokapöydän alle, taa takaisin omaan huoneeseen jne. Samat paikat toimivat myös piilosilla, tyttö menee ensin omaan huoneeseen, tulee hiljaista, kuuluu pientä tirskumista, minä huhuilemaan että missähän on meidän taapero, kuuluu naurua, "löydän" tytön ja alkaa tolkuton naurukohtaus. :D Ja sitten juoksee taas pöydän alle, ja sama homma uudestaan.
Oikeastaan ihan hauska vaihe, ja sisältää paljon naurua, mutta vähän väsyttää koko päivä näitä samoja.
Eikun joo, sitten myös luetaan. Tällä hetkellä suosikkeja ovat erilaiset lorut, äitiyspakkauksen Iloinen lorutoukka ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen runoaarre. Näissäkin toisto on the juttu ja äidillä tulee sormilorut korvista....
Oikeastaan ihan hauska vaihe, ja sisältää paljon naurua, mutta vähän väsyttää koko päivä näitä samoja.
Eikun joo, sitten myös luetaan. Tällä hetkellä suosikkeja ovat erilaiset lorut, äitiyspakkauksen Iloinen lorutoukka ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen runoaarre. Näissäkin toisto on the juttu ja äidillä tulee sormilorut korvista....
Meilla se paras piilopaikka on verhojen takana. Verhot heiluvat ja kuuluu tirskuntaa. Sitten kun oikein vauhdilla repaisen verhon auki niin tyyppi ulvoo naurusta. Valissa hieman kyllastyttaa, kun itse haluaisi vaan maata sohvalla ja oikaista kipeeta selkaa. Olen kateellinen niille, joilla on koira, jonka voisi opettaa etsimaan taaperon.
Meillä on selvästi tullut joku uusi vaihe, poika on nyt kiinnostunut leikkimään legoilla ja palikoilla sen sijaan, että vain järjestelisi niitä laatikoihinsa ja kaataisi taas pois (tai heittelisi ympäriinsä, se on ollut se toinen vaihtohto).
Ihan viime aikoina poika on oppinut kasaamaan yksistä palikoista tornin, palikkapurkin palikat maltetaan pujotella useimmiten kannen läpi ja nyt pari päivää sitten poika innostui rakentamaan legoista "autoja", aiemmin hän on lähinnä pöristellyt sellaisilla legoauton pohjaosilla ympäriinsä :)
Ihan viime aikoina poika on oppinut kasaamaan yksistä palikoista tornin, palikkapurkin palikat maltetaan pujotella useimmiten kannen läpi ja nyt pari päivää sitten poika innostui rakentamaan legoista "autoja", aiemmin hän on lähinnä pöristellyt sellaisilla legoauton pohjaosilla ympäriinsä :)
No jos mä nyt saisin aikaiseksi kertoa miten meidän reissu meni, kaksi viikkoa kotiinpaluun jälkeen 
Eli jos aloitetaan lennoista, menomatka oli vähän haastava koska lento lähti 11:30 ja poika kävi aivan kierroksille kentällä kun oli niin paljon jännää nähtävää, ja oli sitten yliväsynyt koneessa. Kone ei onneksi ollut täynnä niin saatiin pojalle oma paikka meidän keskeltä, muutenhan lennosta ei olisi tullut mitään. Poika nukkui sitten siinä parin tunnin päikkärit ja herättyään oli VAIN 8h lentoa jäljellä
Siinä sitten katseltiin kaikki uudet lelut ja kirjat mitä ostettiin mukaan, syötiin ja käveltiin käytävää edes-takas. Pikkaisen meinasi aika käydä pitkäksi mutta hyvin me jaksettiin kun miehen kanssa vuoroteltiin. Viimeisen tunnin tai kaksi poika nukkui kahdella penkillä kun mies löysi vapaan paikan muualta. Siinä poika nukkui jo paremmin. Perillä odotti vielä vajaan 2h automatka kohteeseen josta poika nukkui melkein koko matkan. Mielestäni mulla oli valtava määrä maitojauhetta mukana, + kaksi täyttä tuttipulloa, mutta viimeiset maidot meni autossa. Yhteensä tuossa vajaassa vuorokaudessa poika joi varmaan kaksi litraa maitoa ONNEKSI poika edelleen rakastaa maitoa koska se toimi melkein joka kerta kun meinas tulla tiukka paikka.
Eka viikko reissussa olikin sitten jetlagia vastaan taistelua. Aikaero 6h ja poika oli siis virkeänä ne ekat yöt johonki kolmeen ja sit me nukuttiin kaikki 12 asti päivällä. Vähän harmitti että meni ekat päivät hukkaan kun keskipäivällä oli liian kuuma että olisi voinut olla pojan kanssa altaalla. Muuten poika viihtyi aivan loistavasti. Isovanhemmat muistuivat nopeasti mieleen ja poika viihtyi heidän seurassaan tosi hyvin. Saatiin miehen kanssa vähän omaa aikaa, pitkästä aikaa :) Poika oli niin onnessaan uima-altaalla ja rannalla, ja oli niin iloinen koko ajan! Isoäiti teki pojalle kaikki ruuat, joten ei tarvinnut sitä murehtia. Toisena lomaviikkona päästin rytmiin kiinni ja nukuttiin ja herättiin ihmisten aikoihin. Paluumatka kesti melkein vuorokauden mutta poika oli urheista urhein ja selvisi 14h koneessa helposti, tosin me saatiin pojalle kaksi paikkaa joten hän nukkui siinä sitten melkein koko matkan (yölento). Kotona meni taas viikko ennen kun on päästiin normaalin vuorokausirytmiin, mutta nyt poika taas nukkuu lähes 12h yöunia nonstop.
Loma oli aivan ihana ja tuli todella tarpeeseen!
Summa summarum, suosittelen lomia myös pidemmälle. Lennot ovat se pienin murhe, aikaero oli meille pahempi rasite. Tarpeeksi tekemistä, syömistä ja juomista pikkuiselle mukaan lennolle ja vanhemmille pitkää hermoa ja asenne kohdilleen
Eli jos aloitetaan lennoista, menomatka oli vähän haastava koska lento lähti 11:30 ja poika kävi aivan kierroksille kentällä kun oli niin paljon jännää nähtävää, ja oli sitten yliväsynyt koneessa. Kone ei onneksi ollut täynnä niin saatiin pojalle oma paikka meidän keskeltä, muutenhan lennosta ei olisi tullut mitään. Poika nukkui sitten siinä parin tunnin päikkärit ja herättyään oli VAIN 8h lentoa jäljellä
Siinä sitten katseltiin kaikki uudet lelut ja kirjat mitä ostettiin mukaan, syötiin ja käveltiin käytävää edes-takas. Pikkaisen meinasi aika käydä pitkäksi mutta hyvin me jaksettiin kun miehen kanssa vuoroteltiin. Viimeisen tunnin tai kaksi poika nukkui kahdella penkillä kun mies löysi vapaan paikan muualta. Siinä poika nukkui jo paremmin. Perillä odotti vielä vajaan 2h automatka kohteeseen josta poika nukkui melkein koko matkan. Mielestäni mulla oli valtava määrä maitojauhetta mukana, + kaksi täyttä tuttipulloa, mutta viimeiset maidot meni autossa. Yhteensä tuossa vajaassa vuorokaudessa poika joi varmaan kaksi litraa maitoa ONNEKSI poika edelleen rakastaa maitoa koska se toimi melkein joka kerta kun meinas tulla tiukka paikka. Eka viikko reissussa olikin sitten jetlagia vastaan taistelua. Aikaero 6h ja poika oli siis virkeänä ne ekat yöt johonki kolmeen ja sit me nukuttiin kaikki 12 asti päivällä. Vähän harmitti että meni ekat päivät hukkaan kun keskipäivällä oli liian kuuma että olisi voinut olla pojan kanssa altaalla. Muuten poika viihtyi aivan loistavasti. Isovanhemmat muistuivat nopeasti mieleen ja poika viihtyi heidän seurassaan tosi hyvin. Saatiin miehen kanssa vähän omaa aikaa, pitkästä aikaa :) Poika oli niin onnessaan uima-altaalla ja rannalla, ja oli niin iloinen koko ajan! Isoäiti teki pojalle kaikki ruuat, joten ei tarvinnut sitä murehtia. Toisena lomaviikkona päästin rytmiin kiinni ja nukuttiin ja herättiin ihmisten aikoihin. Paluumatka kesti melkein vuorokauden mutta poika oli urheista urhein ja selvisi 14h koneessa helposti, tosin me saatiin pojalle kaksi paikkaa joten hän nukkui siinä sitten melkein koko matkan (yölento). Kotona meni taas viikko ennen kun on päästiin normaalin vuorokausirytmiin, mutta nyt poika taas nukkuu lähes 12h yöunia nonstop.
Loma oli aivan ihana ja tuli todella tarpeeseen!
Summa summarum, suosittelen lomia myös pidemmälle. Lennot ovat se pienin murhe, aikaero oli meille pahempi rasite. Tarpeeksi tekemistä, syömistä ja juomista pikkuiselle mukaan lennolle ja vanhemmille pitkää hermoa ja asenne kohdilleen
Brummelisa
Puuhakas puhuja
Rispektiä, Sophie :) Mulla kiristyy pinna jo puolen tunnin automatkan takia
Uff, tommonen lentomaratoni taaperon kanssa olisi kylla yks mun pahimmista painajaisista! 
Meilla on kohta edessa lentomatkat pojan kanssa ihan kaksistaan, ja vaikka lento ei kestakaan kuin vajaat 5 tuntia yhteen suuntaan niin olen jo valmiiksi kauhuissani. Miten ma oikein selvian mahdollisista raivareista ihan yksin. Eri asia, jos mies olisi mukana. Kuitenkin pojan olisi tarkoitus istua mun sylissa ja toivon, etta tilaa olisi kuitenkin sen verran, etta viereinen paikka olisi vapaa. Etukateen oikein tuskastuttaa ajatus kitisevan pojan viihdyttamisesta. Kuitenkin se kiemurtelee kuin satkynukke ja mun pitaa keskittaa kaikki fyysisest ja henkiset voimavarani sen aloillaan pitoon... oh my head.
Meidan lento lahtee onneksi yhden aikaan yolla, joten toivoisin, etta poika rytminsa mukaisesti nukkuisi koko matkan.
Meidan viimeisin (ja ainoa) lentomatka pojan kanssa oli silloin, kun poika oli vasta 2kk, ja mieskin oli mukana. Se nyt oli ihan naurettavan helppoa. Ihan kuin nuken kanssa olisi matkustanut.
Meilla on kohta edessa lentomatkat pojan kanssa ihan kaksistaan, ja vaikka lento ei kestakaan kuin vajaat 5 tuntia yhteen suuntaan niin olen jo valmiiksi kauhuissani. Miten ma oikein selvian mahdollisista raivareista ihan yksin. Eri asia, jos mies olisi mukana. Kuitenkin pojan olisi tarkoitus istua mun sylissa ja toivon, etta tilaa olisi kuitenkin sen verran, etta viereinen paikka olisi vapaa. Etukateen oikein tuskastuttaa ajatus kitisevan pojan viihdyttamisesta. Kuitenkin se kiemurtelee kuin satkynukke ja mun pitaa keskittaa kaikki fyysisest ja henkiset voimavarani sen aloillaan pitoon... oh my head.Meidan lento lahtee onneksi yhden aikaan yolla, joten toivoisin, etta poika rytminsa mukaisesti nukkuisi koko matkan.
Meidan viimeisin (ja ainoa) lentomatka pojan kanssa oli silloin, kun poika oli vasta 2kk, ja mieskin oli mukana. Se nyt oli ihan naurettavan helppoa. Ihan kuin nuken kanssa olisi matkustanut.
Latteäiti
Piirimestaruustason postaaja
Tää voisi olla valitusketjussakin, mutta olen alistunut ymmärtämään, että tämmöinen on jo arkea... Mies oli tänään työreissulla, ja olin yksin lapsen kanssa. Käytiin kaupassa, purin ostokset keittiön työtasolle ja lähdin viemään kassina toiminutta reppua eteiseen. Kuului räks, juoksen keittiöön. Tyttö istuu työtasolla vieressään avonainen kenno kananmunia, yksi rikkinäisenä lattialla, räks, toinen putoaa, juoksen paikalle ja saan kolmannen kiinni... No eipä siinä muuta kuin lapsi syöttötuoliin ja siivoamaan. Kaksi rikkinäistä kananmunaa on muuten yllättävän vaikea siivota lattialta. :banghead:
Me olemme pojan kanssa kotiuduttu reissusta. Menomatka meni oikeastaan ihan hyvin. Poika nukkui suurimman osan matkasta ja meilla oli kolme penkkia kaytossa eli ma omalla penkillani ja poika nukkui pitkin pituuttaan kahdella penkilla. Itse en kylla saanut nukutuksi, kun piti vahtia, ettei kaveri tipu unissaan lattialle. Hieman vaikeuksia tuotti kylla lentoasemilla tyontaa toisella kadella poikaa matkarattaissa ja toisella kadella tyontokarrya, jossa oli matkalaukku ja turvaistuin. Aika kinkkiseksi tehty ne lentokenttien tyontokarryt, joissa on automaattisesti jarrut paalla ellei tyontoaisaa veda samaan aikaan alaspain, kun sita tyontaa. 
Paluumatka olikin sitten aika helvetillinen. Puolet matkasta poika kiemurteli ja kiukkusi, ja valissa itki naama punaisena. Meilla ei ollut edes tilaa vaan poika oli mun sylissa koko matkan. En voinut edes kahvia juoda rauhassa siina kun toinen vain sohii, joten ma olin sitten miltei viisi tuntia suurin piirtein kuivin suin... Loppumatkasta oli kadetkin ihan turtana kun tuntikaupalla pitaa tommosta tunkkia sylissa. Lopussa ma en oikeasti edes tuntenut osaa sormistani enka pystynyt edes koukistamaan niita.
Valissa poika nukahti noin tunniksi, mutta silti oli kauhean tyolasta sekin pitaa nukkuvaa ja painavaa lasta sylissa AHTAASSA penkissa toisen ihmisen kyynarpaat siina vieressa. Lisaksi poika piereskeli antaumuksella, useamman kerran. Takana oleva pikkutytto kommentoi asiaa aina isoon aaneen "isi isi taas taalla haisee taas kakka" tai "kuka pierasi?". Harmi, etten kuullut isin vastauksia. Pojalle kuitenkin propsit siita, etta han ei reagoinut nousuihin tai lahtoihin mitenkaan jonkun toisen samankokoisen kiljuessa taustalla.
Mainittakoon viela, etta meidan vieressa istunut rouva joi koko matkan punaviinia, minka hajusta tuli itselleni kauhea paansarky. Lisaksi oli siinakin oma hommansa pitaa poika loitolla sen vierustoverin juomista ja ruuista. Turhautuneena poika sitten lapsi sita rouvaa kasivarteen pari kertaa, koitti osua naamaan, mutta ma sain vedettya pojan kauemmas. HUH HUH...
Paluumatka olikin sitten aika helvetillinen. Puolet matkasta poika kiemurteli ja kiukkusi, ja valissa itki naama punaisena. Meilla ei ollut edes tilaa vaan poika oli mun sylissa koko matkan. En voinut edes kahvia juoda rauhassa siina kun toinen vain sohii, joten ma olin sitten miltei viisi tuntia suurin piirtein kuivin suin... Loppumatkasta oli kadetkin ihan turtana kun tuntikaupalla pitaa tommosta tunkkia sylissa. Lopussa ma en oikeasti edes tuntenut osaa sormistani enka pystynyt edes koukistamaan niita.
Valissa poika nukahti noin tunniksi, mutta silti oli kauhean tyolasta sekin pitaa nukkuvaa ja painavaa lasta sylissa AHTAASSA penkissa toisen ihmisen kyynarpaat siina vieressa. Lisaksi poika piereskeli antaumuksella, useamman kerran. Takana oleva pikkutytto kommentoi asiaa aina isoon aaneen "isi isi taas taalla haisee taas kakka" tai "kuka pierasi?". Harmi, etten kuullut isin vastauksia. Pojalle kuitenkin propsit siita, etta han ei reagoinut nousuihin tai lahtoihin mitenkaan jonkun toisen samankokoisen kiljuessa taustalla.Mainittakoon viela, etta meidan vieressa istunut rouva joi koko matkan punaviinia, minka hajusta tuli itselleni kauhea paansarky. Lisaksi oli siinakin oma hommansa pitaa poika loitolla sen vierustoverin juomista ja ruuista. Turhautuneena poika sitten lapsi sita rouvaa kasivarteen pari kertaa, koitti osua naamaan, mutta ma sain vedettya pojan kauemmas. HUH HUH...
Muuten meidan matka meni ihan hyvin, kun oltiin perilla. Ma olin aika pettynyt, ettei siella enaa ollutkaan lunta. En tieda, mita olin taas kuvitellut. Poika ei siis paassytkaan pulkkamakeen. Toisaalta meidan vierailun ajankohta oli aika huono. Olisi pitanyt menna silloin, kun on kunnon talvi niin olisi voinut nauttia kaikista talven iloista. Tai silloin, kun on kunnon kesa, niin olisi saanut kokea kesan ilot. 
Aika paljon poika leikki sisatiloissa. Lisaksi harmitti, etta en ehtinyt tavata kaikkia niita ihmisia, joita olisin halunnut tavata. Viisi paivaa meni siis tosi nopeasti.
En ehtinyt kunnolla edes shoppailemaan (mies varsinkin on tasta ihan aidosti pahoillaan) Kavin pop:n liikkeessa mittanauhan ja muistivihon kanssa. Otin siis mittoja ylos vaatteista, joita olisi tarkoitus ostaa sitten ensi syksyksi/talveksi, alennusmyynneista internetista. Myyja katsoi varmaan, etta tuo hullu nainen tuli tanne mittanauhan kanssa, mutta ei ostanut mitaan mittaamistaan tuotteista. Ostin kuitenkin yhden traktori t-paidan sielta.
Sitten piipahdin lindexilla ja kappahlilla, ja olin aika pettynyt, miten niissa oli niin huonosti tarjolla t-paitoja, hihattomia ja shortseja. Siis tosi huonosti hellevaatteita taaperoille! Ilmeisesti ne tulevat joskus myohemmin tarjolle...
Huomaa, ettei sita ole enaa kovin nuori. Joskus aikaisemmin tommonen pikareissu ei olisi tuntunut missaan, mutta nyt olen vain kotona ollessani maannut kuin lahna sohvalla reissusta toipuen. Poika tosin on ollut virkeena. Onneksi han ei saanut reissusta mitaan flunssanpoikasta. Etukateen ma pelkasin, etta se paleltuu sinne, mutta painvastoin. Me oltiin molemmat ihan ylipukeutuneita.
Aika paljon poika leikki sisatiloissa. Lisaksi harmitti, etta en ehtinyt tavata kaikkia niita ihmisia, joita olisin halunnut tavata. Viisi paivaa meni siis tosi nopeasti. En ehtinyt kunnolla edes shoppailemaan (mies varsinkin on tasta ihan aidosti pahoillaan
) Kavin pop:n liikkeessa mittanauhan ja muistivihon kanssa. Otin siis mittoja ylos vaatteista, joita olisi tarkoitus ostaa sitten ensi syksyksi/talveksi, alennusmyynneista internetista. Myyja katsoi varmaan, etta tuo hullu nainen tuli tanne mittanauhan kanssa, mutta ei ostanut mitaan mittaamistaan tuotteista. Ostin kuitenkin yhden traktori t-paidan sielta.Sitten piipahdin lindexilla ja kappahlilla, ja olin aika pettynyt, miten niissa oli niin huonosti tarjolla t-paitoja, hihattomia ja shortseja. Siis tosi huonosti hellevaatteita taaperoille! Ilmeisesti ne tulevat joskus myohemmin tarjolle...
Huomaa, ettei sita ole enaa kovin nuori. Joskus aikaisemmin tommonen pikareissu ei olisi tuntunut missaan, mutta nyt olen vain kotona ollessani maannut kuin lahna sohvalla reissusta toipuen. Poika tosin on ollut virkeena. Onneksi han ei saanut reissusta mitaan flunssanpoikasta. Etukateen ma pelkasin, etta se paleltuu sinne, mutta painvastoin. Me oltiin molemmat ihan ylipukeutuneita.
Murmeliini90
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tänä aamuna sain sänkyyn kannettuna lasinpohjat valkoviiniä, oli illalla jäänyt tiskipöydälle ja neiti omatoiminen sen sieltä tuolin kanssa haki ja toi.. Oli se 1/3 täynnä, en ymmärrä miten oli saanut läikkymättä tai särkemättä!
Mut iso tyttö, ison tytön puuhat ja leikit on. Oi! <3
Uusi juttu on obsessio Teletappeihin, kuka sille olikaan ne esitellyt ja nyt tytsy on koko ajan tavoittelemassa iPadia j hokee 'laalaa' ja tanssii teletappitanssia ja yrittää laulaa mukana. Siitä on sanavarastoon tullut bye-bye. Välillä jopa normaali hei-hei korvautuu sillä ja paras on hei-bye! :')
Lähes 1,5 vuotiaan tuntomerkkejä meillä on äärimmäinen itsepäisyys, vahvat mielipiteet, määrätietoisuus, rikas mielikuvitus, kekseliäisyys, oma-aloitteisuus ja hellyyspuuskat. Välillä ihastuttaa ja välillä vihastuttaa, mut sekuntiakaan ei kaduta. :) <3
Mut iso tyttö, ison tytön puuhat ja leikit on. Oi! <3
Uusi juttu on obsessio Teletappeihin, kuka sille olikaan ne esitellyt ja nyt tytsy on koko ajan tavoittelemassa iPadia j hokee 'laalaa' ja tanssii teletappitanssia ja yrittää laulaa mukana. Siitä on sanavarastoon tullut bye-bye. Välillä jopa normaali hei-hei korvautuu sillä ja paras on hei-bye! :')
Lähes 1,5 vuotiaan tuntomerkkejä meillä on äärimmäinen itsepäisyys, vahvat mielipiteet, määrätietoisuus, rikas mielikuvitus, kekseliäisyys, oma-aloitteisuus ja hellyyspuuskat. Välillä ihastuttaa ja välillä vihastuttaa, mut sekuntiakaan ei kaduta. :) <3
Brummelisa
Puuhakas puhuja
1,5 vuotta... Tuntuu, että vastahan nämä vuoden täyttivät! Huh, kesän jälkeen kolkuttelee jo 2 vee synttärit ovella, ties millasia ville- ja vilmavallattomia meillä sitten asuu