Taaperoarki

Voi ei Sophie ja todellakin auts... Meillä on onneksi erillinen saunaosasto jossa ei ole vessaa ja vessan ovi on haalla kiinni kun tykkäsi jo vuoden vanhana raijata kaiken mahdollisen pönttöön. Vessaharja toimi kerran hiusharjana, siinä meni mulla raja.
 
Wau. Meidän kossi on todella mustis o.o kauhea kiukku koko aamun ku tultiin vauvan kanssa eilen kotiin, mikään ei kelpaa... Tosin, taitaa olla vaan huolissaan tilanteesta kun käskin aamulla imettäessä kainaloon ja selitin että äitillä on aina tilaa teille molemmille sylissä, on edelleen äitin ja isin vauva ja me rakastetaan aivan yhtä paljon kuin ennenkin niin rauhottu hieman.. Säälipulla reppana :/
 
Todellakin :) sittekku muistas vielä ku iskee se "EIEIEIEIEEI!!!"-kohtaus päälle, jonka yhteydessä nakellaan leluja, potkitaan, revitään mun 50e/kpl verhoja (jotka oon uhannu maksattaa pojan säästöistä jos repii jonku niistä.. :D ) jne jne.. -.-"
 
Voihan taapero. Poika osaa syoda itse tosi tomerasti. Lusikka pysyy kadessa ja ruokaa menee suuhun(kin). Mutta silti alkaa kauhea kiukkuvalitus, jos mami ei istukaan siina naaman vieressa katsomassa kun toinen syo.
Pojalla on oma pieni ruokapoyta ja kaksi tuolia. Kun ruokailu alkaa, poika istuu omalle tuolilleen, sanoo jotain mulle omalla heimokielellaan ja samaan aikaan taputtaa kadellaan toista tuolia komentaen minua istumaan siihen.
Ei, ei voi syoda, jos satunkin istumaan kahden metrin paassa sohvalla.
 
Miten teillä syödään tällä hetkellä? Meillä kai yhteenlaskettuna ihan hyvin, mutta voi tuota nirsoilua. Yhtenä päivänä poika syö pelkkää lihaa, toisena pelkkää (raakaa) parsakaalia. Välillä kuitenkin maistelee (siis kerjää) rohkeasti vaikka tuoretta inkivääriä ja raakaa sipulia. Eilisen herkku onkin huomisen inhokki ja toisin päin. Marjat, hedelmät ja kala tuntuvat maistuvan aina, mutta kaiken muun suhteen homma on melkoista lottoamista. Ja kun en periaatteesta suostu tarjoamaan jotain muuta, jos oma ruoka ei maistu, niin tuntuu vähän rujolta kelmuttaa melkein koskemattomia aterioita jääkaappiin...
 
Meillä on nyt maistunut ihan hyvin ja tyttö on nopea syömään kun sille päälle sattuu, iltapuurot on kyllä useimmiten syötettävä ja todennäköisesti siksi, kun itse syötän samaan aikaan pikkuveljelle puuroa. Tyttö on kyllä tosi huono juomaan, vettä ei juo ollenkaan ja maitoakin aika vähän. Mehu kelpaa kyllä hurjan hyvin, mutta se ei kuulu kotona listalle vaan on vähän spesiaalimpien hetkien juttu (kylässä, kahvilassa..) Hedelmät ja marjat maistuu, vihanneksista oikeastaan vain tomaatti ja nyt hiljattain söi jopa kurkkua, joka ei aiemmin ole uponnut. Leikkuulaudalta pöllittynä maistaa mielellään mitä vain, tarjottuna lautaselta/kädestä ei millään. Kala maistuu meilläkin hienosti.
 
Meilla on nyt hieman heikompi kausi menossa ruokailun suhteen. Poika on nyt tosi nirso. Tuntuu, ettei mikaan muu kelpaa kuin pasta/makaroni erilaisilla variaatioilla ja oli siina joukossa sitten mita tahansa, niin poika saa noukittua siita vain makaronit suuhunsa. Esim. Lohi-makaronilaatikosta nirsoilee lohipalat lautasen laidalle... Myos leipa, juustosiivut, jogurtti ja maito onneksi kelpaa aina. Hieman risoo, kun ihmisen pitaisi saada kuitenkin monipuolisesti lihaa, kalaa, kasviksia... Peruna ei kelpaa, riisi ei kelpaa, puhumattakaan mistaan soseutetuista ruuista.

Lisaksi pojalla on nyt ruma tapa, kun nakee oman lautasensa ja jos siina on jotain ei-toivottua (kuten tanaan valkoista kalaa ja vihannesmuhennosta) niin poika huutaa "kaka!" ja saattaa jopa paristella huuliaan niin etta sylki lentaa ja on sellainen inhon ilme naamalla. Varmaan tarhasta oppinut, silla ei meilla kotona tosiaankaan ole koskaan paristelty tai syljetty ruualle. Tai sanottu mitaan ruokaa kakaksi. Muuten kylla kakkaa hoetaan kotonakin paivittain, mutta tietysti taysin eri asiayhteydessa.

Totta kai me kielletaan toimimasta niin, mutta poika on kuitenkin viela liian pieni tajuamaan asioita tai sita, etta ruuasta pitaisi olla kiitollinen, koska se ei ole kaikille itsestaanselvyys.

Ja vaikka pojalle laittaisi saman annoksen tarjolle hetken kuluttua uudelleen, niin se on silti ilmeisen pahaa. AI niin, ja se risoo kans, miten taapero voi tuomita jonkun ruuan kakaksi edes maistamatta sita...
Pojalle tarjotaan ensisijaisesti sita samaa ruokaa kuin vanhemmatkin syo ja emme me ainakaan ennakkoluuloisia ole. Jos mulla on aikaa ja fiilista, niin kokkaan mielellani uusiakin juttuja ja toissakin saatan selailla joitain kokkaussivuja ja etsia uusia ideoita tai jotain, mita ei ole tultu syotya pitkiin aikoihin ja jonka olemassaolon on jo unohtanut.
Mutta poika vain nirsoilee. Sitten ma alennun tuomaan sille jaakaapista eilen keitettya makaronia, jota koitan kuitenkin tarjota hieman eri variaatioilla... Olen lohduttautunut silla ajatuksella, etta tama olisi kuitenkin vain yksi vaihe monien joukossa.
 
Meidän kaikki kelpaa tyyppi on kanssa vaihtunut nirsoilevaksi. Syö vaihtelevasti lihaa, kalaa, keitettyjä kasviksia, kukkakaali on suurinta herkkua, hedelmiä, pähkinöitä ja aika lailla kaikkia maitotuotteita. Vau! Hieno lista!
Mutta. Ei syö kanaa, ei missään muodossa, näkyvillä tai piilotettuna, kokonaisena tai jauhettua. Ei syö ruusukaaleja edelleenkään (äidin herkku), ei syö raakana kasviksista kuin tomaatin, kurkun, purjon, sipulin ja paprikan, näitäkin jossei lautaselle ole vielä muuta ilmaantunut. Juustoista kelpaa vain mozzarella, hedelmistä ei kelpaa persimon, kiivi... Tätä vois jatkaa loputtomiin...
Meillä on myös tuo ilmiö että tänään tätä, huomenna ei todellakaan tätä, ellei kyse siis ole kukkakaalista tai hunajamelonista..
Pojalle tarjotaan 5 kertaa ruokaa päivässä ja jollei pöydästä löytyvä kelpaa, voi jättää ruuan syömättä, viimeistään iltapuuroa syödään parikin lautasellista. En siis ole huolissani.
Teen myös usein niin että aterian aluksi tarjotaan vähemmän tykättyjä asioita, usein moneen kertaan nähty ruoka jossain vaiheessa maistetaan.
Eipä tuo nälkää näe, syö mielestäni suhteen terveellisesti ja monipuolisesti jos katsoo pidemmällä aikavälillä..
En ole koskaan stressiä ottanut.
 
Juu, kyllahan tuo kasvaa ja nukkuu kunnon younet. Tuskin nukkuisi, jos maha kurnisi. Silti tuntuu hurjalta, miten pienella ruokamaaralla joku tulee toimeen, vaikka lapsi onkin.
Meidan tyypille ei kelpaa tuoreista hedelmistakaan muu kuin banaani. Jotain muuta saattaa korkeintaan maistaa hitusen naama kurtussa tai sitten juoksee suorilta karkuun, jos koittaa edes tarjota.
 
Meillä oli syöminen hankalaa oikeastaan siitä lähtien kun kiinteitä rupesi menemään, välillä sai yrittää ihan kaikkensa että sai lusikalla ruuan suuhun asti ja voin sanoa että otti kaaliin välillä hyvinkin rankasti. Joskus vuosi sitten tyttö söi ehkä raejuustoa, ruisleipää, keitettyä makaroonia ja tomaattia, siinäpä ne sitten oli mitkä kelpasi. Satunnaisesti saattoi upota kala tai liha. Nyt huomaamatta on vasta ruvennut ruokailu oikeastaan sujumaan ja ollaan siitä ihan älyttömän iloisia. :)
Meillä syödään aika perusjuttuja, esim. avokadoa en oikein osaa syödä itse, joten se pysyy kaupassa. Tyttö saa pikkuhiljaa maistella juttuja joista on kiinnostunut, hedelmistä menee banaani, omena, päärynä ja appelsiini, melonia harvemmin ostan kun siitä en pidä itse, mutta tyttö tykkää. Viinirypäleistä tykkää myös ja minun pähkinäkupista napsii rusinat. Kasviksia on ruvettava tarjoamaan jotenkin, tomaatti maistuu ja nyt vasta on ruvennut syömään kurkkua, kun dippilautaselta niitä pääsi napsimaan. Eiköhän ne muutkin pikkuhiljaa ala uppoamaan, kun laittaa tarjolle. Meidän tytölle ei toimi "maista, ota...", tytön on itse kiinnostuttava ja sitten maistaa. Jätskiä, karkkia tai suklaata ei ole vielä koskaan maistanut. Hyvin harvoin tulee jätskiä itsekään syötyä.
 
Poika syö käsittääkseni päiväkodissa hyvin, mutta kotona nirsoilua tapahtuu. Ei välttämättä suostu syömään ruokaa ollenkaan tai sitten vaan maistaa lusikallisen ja sanoo "ei syö". Syö nykyään valikoiden. Ennen jos kelpasi kaikki kastikkeen osat, niin nyt syö vain lihat ja herkkusieniin ei koskekaan. Mutta eihän siinä mitään, syököön sitten vaan leivän ja raasteen sillä aterialla.

Suosikkiruoka on jauhelihakastike ja rakettispagetti (ja italianpata, joka on melkein samaa ruokaa :grin )
 
Meillä poika on aina syönyt kohtalaisen hyvin. Muualla kuin kotona uppoaa paremmin, esim hoidossa, mummon luona jne. Kotona taitaa olla vähän sellaista periaatteellistakin venkulointia. Hoitotäti aina kehuu miten pojalle maistuu kaikki ja niinhän se onkin; aika harvasta ruuasta ei oikeasti tykkää. Enemmänkin mieltymykset menee kausittain. Parhaiten sen huomaa hedelmissä; nyt esim. omena on pop ja parin viikon päästä ei todellakaan. Vuorotellen on joku suosikkijuttu. Usein iltapalalla annan pojalle vaihtoehtoja niistä mitä kaapista löytyy ja saa näin itse päättää mitä syö. Ruokailuja tämä ei kyllä koske, vaihtoehtoja kun yleensä on tasan yksi :D Ihan perus kotiruuasta poika tykkää eniten ja se tietysti lämmittää äidin sydäntä :)

Ehkä eniten täällä ottaa päähän se ruokapöydässä kikkailu. Ei se vaan pysty istumaan paikallaan! Ollaankin otettu se tapa että kun hilluminen alkaa, tuumataan että ei ole vissiin enää nälkä ja poistutaan keittiöstä tai jos oma syöminen on kesken, kehotetaan poikaa siirtymään muihin puuhiin. Ruokailuhetket ei ole pelleilyä varten ja sitä nyt yritän opettaa tuolle. Ei hoidossa kuulemma ole mitään venkoilua, joten jotain rajojen kokeilua tuo tietenkin on.
 
Taaperon logiikka on kyllä hieno. Poju oli tarhassa leikkinyt muovisilla makkaroilla, sämpylöillä ym. Hän oli laittanut ranskanperunan sämpylän väliin ja tokaissut "tämä on ranskalainen leipä" :grin yksi ilta istuin sohvalle kännykän kanssa ja poju heti kysyi mitä teen. Kerroin katsovani sähköpostin. "Minäkin tulen katsomaan sähköpostin. Sähkö tulee postista!" Poju huudahti.

Ihmettelin joku aika sitten miksi pesty pyykki oli aivan valkoisessa nöyhdässä. No pesukoneesta löytyi sitten vaippa :confused: tästä ei tarvitse syyttää taaperoa vaan vähän väsynyttä äitiä joka ei erota roskista pesukoneesta... :oops:
 
Meillä poika tänään tuumasi, että "isi juoksee tyttöjen perässä". Joo. Tai siis: mies käy usein juoksemassa meidän koirien kanssa, koirat siis juoksee edellä ja mies perässä. Ja meillä on kotona vähän huono tapa kutsua koiria yhteisnimellä "tytöt", kun narttuja ovat kaikki. Tämän siitä sitten saa, miehen joka juoksee tyttöjen perässä :grin

Ja uimahallissa poika oli kuulemma nähnyt jonkun kaljun miehen, ja kutsunut häntä Hemuliksi :eek: Toivottavasti tämä "hemuli" ei ymmärtänyt asiayhteyttä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top