Taaperoarki

Mä tasoitin takaa vähän. Meidän neidillä on jo ihan kunnon fleda, mutta ongelmana on 1) en tiedä miten se pitäisi leikata koska takaraivolta on tiukka pyörre ja siksi hiusten mallaaminen on vaikeaa ka 2) tyyppihän ei kovin helposti pysy paikoillaan.

Mun kampaaja sanoi, ettei ton ikäistä kannata tuoda kampaamoon, koska ne ei pysy paikallaan joten se kampaaja ei saa noiden hiuksista sen hienompia kuin kotonakaan.
 
Meillä on käyty jo kahdesti parturissa, ja lisäksi olen itse leikannut otsatukkaa. Pojalla on tooosi tuuhea ja vaalea tukka :)
 
Meilla mies on kayttanyt poikaa omalla parturillaan samalla kun on itse kaynyt. Ihan siististi se parturi on aina leikannut pojan tukan, otsatukkaa lyhyemmaksi, korvien paalle kasvavat kutrit veks ja takaa siistiksi. Mutta se leikkaa joka kerta ihan samalla tavalla ja minusta olisi kivempi, jos leikkaisi pojan tukkaa myos paalaen ja takaraivon alueelta! Parturikaynnin jaljilta pojan tukka on siis edelleen sellainen eripituinen muhkea hattarapilvi, vaikka otsatukka onkin leikattu lyhyeksi ja siistiksi. Mies nyt on lahinna tyytyvainen vain siihen, ettei pojan tukka ole kasvanut silmille, joten jossain vaiheessa minun olisi tarkoitus kayttaa poikaa ihan oikealla lasten parturilla, jolle saisin itse selittaa miten toivoisin tukan leikattavan.
 
Meillä ei ole parturi ollut vielä ajankohtainen ja tuskin on vähään aikaan, vaikka pojalla nykyisin onkin jo reilusti hiuksia ja tulee varsinkin korvien päälle. Ihana kiharainen tukka :) Luulen että korvallisilta leikellään ihan itse ja sitten viedään parturiin kun alkaa kasvaa silmille.
 
Minä luulen, että jatkan vielä kotiparturointia, näen lähinnä mielessäni, miten poika vääntää naamansa hurjaan itkuun kun joku vieras parturi tulee lähellekään :grin

Niin ja toisesta asiasta, me vaihdettiin yövaippa nyt viitoskoon liberoon ja kas, eipä ole falskannut :) Kiitos vaippavinkeistä!
 
Meilla poika on nyt keksinyt uuden kiusauksen eli toisinaan han ei suostu istumaan rattaissa. Koko ajan pitaisi paasta
kavelemaan, mika nyt olisi sellaista hidastelua, ettei koko vaunulenkissa olisi mitaan jarkea. Se on semmosta vankaamista ja kiemurtelua ja huutamista. Tuossa yhden kerran oikein saikahdin kun poika oli onnistunut liukertelemaan turvaremmeistaan kuin joku houdini ja oli noussut polvilleen peppu menosuuntaan rattaissa. Toisaalta voisilaittaa remmeja tiukemmallekin.
Hieman harmittaa, silla mulle nuo vaunulenkit ovat aina olleet sellaiset urheilusuoritukset eli tykkaan kavella pitemman matkan reipasta vauhtia niin etta hiki nousee pintaan. Nyt sitten pitaisi hissutella pojan tahtiin tai kykkia jossain leikkipuiston reunalla jotta toinen saa toteuttaa kavelemishalujaan. o_O
Toisaalta poikaa ei voi edes leikkipuistossa paastaa ihan taysin vapaalle, silla jos siella on isompia lapsia vaikkapa
keinumassa niin poika tunkee itsensa siihen keinujen viereen ja keinuva lapsi melkein potkaisee sita.

Monesti annankin pojan remuta jossain vaiheessa omilla jaloillaan jossain turvallisessa paikassa, esim. rannalla,
jossa ei ole vaaraa liikenteesta ja sitten jatketaan matkaa rattain, mutta siihenkin uppoaa ihan hirveesti aikaa eika
meilla ainakaan arkisin olisi aikaa olla tuntia pitempaan ulkona ja miellani ma hyodyntaisin sen tunnin reippaana happihyppelyna.
Olen varmaan aika itsekas, kun olen pahoillani vain oman liikkumattomuuteni takia kun toinen haluaa liikkua.
Aagh, on meillakin ongelmat! :confused:
 
Sama täällä, ei tuo suostu istumaan rattaissa eikä esim kaupan ostoskärryissä- tosi rasittavaa jos on itse väsynyt ja on kiire, kun toinen ihaillen yrittää noukkia jokaisen tupakantumpin :confused: Ja täällä keskustassa ei todellakaan ole hyvä antaa pojan kävellä itsekseen. Jos mies on mukana niin silloin onnistuu, toinen huolehtii pojasta ja toinen rattaista ja kaikista kasseista ja repuista.

Rattaista tuli mieleen, mitä vaunuja/rattaita te käytätte tällä hetkellä? Meillä edelleen sama Bugaboo cameleon joka on ollut ihan alusta lähtien. On osoittautunut todella hyväksi valinnaksi näin kaupunkimiljöössä, toimi loistavasti vastasyntyneellä ja edelleen yhtä hyvin taaperolle :)
 
Meillakin on samat kuin alusta saakka eli Gracon Evo Trio-yhdistelmavaunujen rattaat nyt kaytossa. Varmaan noilla samoilla mennaan aina siihen saakka kunnes poika ei tarvitse rattaita. Ihan hyvassa kunnossa ovat sailyneet.
Sitten meilla on erikseen matkarattaat, joita kaytamme ostoskeskusrattaina eli ne ovat semmoset kevyet ja pieneen tilaan mahtuvat rattaat, joita emme koskaan ota pois auton takakontista kotiin sisalle.

Se on melko mahdotonta antaa pojan kavella ja tyontaa itse samaan aikaan rattaita. Vaikka meilla onkin valjaat, niin homma ei vaan etene. Poika haluaa kavella vaaraan suuntaan, tai muuten vaan pyorii ympyraa, istuu valilla ja toikkaroi joka suuntaan niin et hermot menee... Joskus haluaa jopa tyontaa omia rattaitaan.
 
Meilläkin on käytössä edelleen Oran vaunut, jotka saa kyllä rattaiksi, mutta monesti tyttö nukahtaa niihin, ja on kätevät sitten siihen tarkoitukseen. Ne on myös tukevat, isorenkaiset ja kätevät bussissa.
Autossa (yleensä) säilytetään kirpparilöytöä, Gracon matkarattaita. Elämää nähneet jo, enkä niitä vakiokäyttöön ottaisi, mutta tuollei jos lähdetään autolla porukassa kaupungille tms. Niihin ei oo ees sadesuojaa. :( Se ois tarpeellinen. :(

Onneks meil yleensä viihdytään kyydissä. Ulkona ei oo montaa kertaa kävelty itse, niin ei oo päässyt jyvälle kuinka hauskaa se mukana juokseminen olisi. ;)
Kaupassa laitan välillä tytön niihin 'autokärryihin', siellä tuo viihtyy kassajonoon saakka päristelemässä. :D
 
Ja tanaankin poika teki sen, etta kavelysession jalkeen ei halunnut takaisin rattaisiin istumaan. Ja kun koitin (puoli)vakivalloin saada sita istumaan niin se veti itseaan vaakasuoraksi lankuksi ja naama punaisena vauhkoten nosti pyllyaan ylos samalla kun ma yritin koiveta sita istuma-asentoon. :mad:
Saakeli mika kohtaus taas! Jotkut mammat sanovat, etta kun lapsi kasvaa ja varsinkin kun niita on useampia, niin sita tulee sokeaksi ja kuuroksi kaikille tommosille raivokohtauksille julkisilla paikoilla, eika sita muka valittaisi enaa muista ihmisista... Ainakaan mun kohdalla ei noin ole viela tapahtunut, silla ma olen aina tuntevinani ihmisten katseet niskassani noitten itkupotkuraivareiden yhteydessa, vaikka kukaan ei katsoisikaan pahasti.
Jotenkin siita tulee vain itselle niin kuumottava olo. :oops:
 
Tiedän niin tunteen... :confused:

Meillä on uusin villitys tavaroiden viskominen. Kaikki mitä käteensä saa niin lentää kaaressa pitkiä matkoja. Mm mun puhelin joka siinä rytäkässä sitten hajosi, ja mies sai ostaa mulle uuden joululahjaksi. Tosi rasittava vaihe, taas.

Muuten poika ahtaa itsensä niin täyteen ruokaa että viimekin yönä nukkui 21-5:30 putkeen. 5:30 kuului itkua ja kitinää, niin menin katsomaan. Poika oli täydessä unessa mutta haju oli niin pistävä että oli pakko vaihtaa vaippa. Sitä tavaraa olikin sitten niin paljon että piti yöpaitakin vaihtaa. Raivarithan tuo sai siitä vaihtamisesta mutta nukahti heti uudestaan ja nukkui 7:30 saakka. Joten valoa tunnelin päässä myös täällä nukkumisen suhteen. Vihdoin!

Hitto mua muuten ahdistaa ja raivostuttaa tää joulusählääminen miehen perheen kanssa. Suunnitelmat muuttuu koko ajan ja kaikki soittaa ja säätää ristiin.. :smiley-angry002
 
Meillä hoitoon jääminen sujuu hyvin. Mies vie pojun yleensä hoitoon ja minä harvemmin, mutta perään poju ei itkeskele, ei kummankaan.

Mutta sitten kotona... Poju esim. hakkaa vessan ovea ja itkee sen takana, jos menen vessaan/suihkuun. Jos lopetan leikin ja seurustelun pojun kanssa ja lähden tekemään jotain keittiöön poju tulee perässä huutaen ja itkien... Isi yrittää paikata mua ja leikittää, mutta pitkään menee, että poju rauhoittuu ja " tyytyy" isän seuraan.

Tää on aika rasittava vaihe :confused:
 
Me palauduimme lauantai-iltana joulureissusta. Paluumatka kesti taas liki 12 tuntia pysähdyksineen meidän kotipaikkakunnalle, missä odotti toinen auto, ja sitten vielä illalla sieltä 1,5 tuntia kotiin. Täytyy kehua poikaa, miten hienosti se paluumatkankin jaksoi olla auton kyydissä, toki hyvin pitkälti nukkuen, kun lähdettiin liikkeelle aamuyöstä.

Totesimme että poika ei ole reissuihmisiä, ainakaan vielä tässä iässä. Viihtyvyys kohteessa oli melkein nolla, poika oli selvästi normaalia kiukkuisempi. Sunnuntaikin kotosalla meni vähän kiukutellessa, mutta johan alkoi elämä hymyillä kun pääsi eilen taas hoitoon purkamaan energiaa ja alkoi normaali arki. Poika on ollut taas oma iloinen itsensä, syönyt reippaasti, reissussa kohdatuista nukahtamisvaikeuksista ei tietoakaan. Oma koti ja oma peti, tutut arkirutiinit; onko pienelle ihmisille parempaa <3
 
Me käytiin tapaninpäivänä mun vanhempien luona n. 3 tunnin matkan päässä. Matkustaminen millään muulla kuin junalla on tällä hetkellä todella haasteellista, mutta valitettavasti täältä pääsee junalla vain Helsinkiin. Meillä ei ole autoa, joten tyttö ei ole tottunut siihen, tosin kaikki vapautta rajoittavat jutut näyttävät olevan sille pahinta, joten turvaistuin tuntuu olevan sen pahin painajainen. Nyt menomatka meni yllättävän hyvin, lähdettiin melkein heti lounaan jälkeen, sitten nukkui osan matkasta. Heräämisen jälkeen loppumatka meni kirjan kanssa! :eek: Paluumatka olikin sitten haasteellisempi. Mun vanhempien luotahan ei koskaan pääse lähtemään ajoissa, joten päästiin matkaan vasta klo 14. Tyttö nukkui tunnin ja herätessä oli jo pimeää, joten kirjat olivat poissuljettu. Tunti mentiin maissinaksu kerrallaan, loppumatka rusinoilla. Nyt ollaan vielä menossa mun serkun häihin ja matkaa on 5 h enkä odota sitä erityisen innolla. Autoilua siis, häitä odotan. :)
 
Meillä poika onneksi jaksaa istua autossa, varmaan tottunut kun pienestä pitäen väh kerran kuussa autoiltu 4-5h tai lennetty suomeen yhtä kauan. Poika nukkuu aika paljon, juo maitoa ja lukee kirjaa ja pelleilee sen vanhemman kanssa joka istuu takana myös. Kyllä, toinen meistä istuu aina takana pojan kanssa, muuten matkasta ei tulisi mitään.

Helmikuussa me lähdetään lomalle, menomatka 12h, paluu 14h. Saa nähdä miten ne lennot menee :eek: Mies on ihan hermorauniona nyt jo, mä oon toistaiseksi hyvin luottavaisella fiiliksellä :)
 
Mekin kotiuduttiin viikon mittaselta joulureissulta tiistaina. Reissu meni yllättävän hyvin (paljon paremmin kun olin kuvitellu). Junassa tyttö viihty hyvin vaikka paluumatkalla oli kovasti unien tarpeessa huonosti nukutun yön jäljiltä ja vähän kipeekin vielä. Reissussa oli kyllä vähän raskasta meillä kaikilla, kun koko ajan oltiin menossa ja kantamuksia rontattiin autosta toiseen.
Ei sovi neidille matkustelu yhtään. Koko ajan vähän kiukkunen ja asiaa ei auttanu yhtään alkanu vierastuskausi. Hetken tottumisen jälkeen kyllä hyvillä mielin välillä leikkikin.
Oli kyllä ihana helpotus päästä kotiin rauhottuun. Eikä koko ajan tarvii tota neitiä vahtia lapsiystävällisemmässä ympäristössä. Tosin se ilo oli lyhyt, kun tyttö oppi kiipeen sohvalle :D
 
Muokattu viimeksi:
Nii ja autossa istuminen oli ihan kauheeta, vaikka alle tunnin pätkiä vaan mentiin.
 
Hah, sehän meni kuin täällä.
- Viikko reissussa
- Matkat junalla ja perillä autolla
- Puol tuntia kerralla autossa alkoi olla tytölle liikaa
- Vierasti muita sen verran paljon, että mä en saanut lähtee näköpiiristä kuin muutamaksi sekunniksi
- Kotiintuomisina uusi taito kiivetä itse meidän sohvalle. (Ja juosta sitä ees taas ja roikkua selkänojan yli.. Mä tarviin kohta nitroja!)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top